|
*yildirim*
|
 |
« Vastaus #12 : 25.02.2007 11:02:58 » |
|
laitetaanpa sitten hiukan tietoa myös haltioista
Haltioiden, Siolindiën kansan, uskotaan tulleen aikojen alussa Adoriaan Elfegan mystiseltä saarelta, jolla Siolindië vieläkin pitää valkoista palatsiaan. Itse he sanovat olevansa ensimmäisiä kuolevaisia Adoriassa ja siksi muiden rotujen yläpuolella. He vannovat olevansa hyvyyden ja valon ruumiillistumia ja sanovat olevansa Kuun, Siriarin, Siolindiën sisaren suojeluksessa, mutta totta puhuen he eivät ole sen parempia kuin ihmisetkään vaan heidän mielessään ovat samat inhimilliset tunteetkin kuin ahneus, pelkuruus ja himo, joita he eivät väitä tuntevansa. Kuu ei myöskään suojele heitä vaan pikemminkin nauraa heille, kuten kaikille muillekin.
Haltiat palvelevat Siolindiëa, Luojan tytärtä ja Siriarin siskoa, joka ei ole kovinkaan voimakas jumalatar. Suurin osa heistä ei osaa oikein suhtautua muuhun kuin Siolindiën magiaan, mutta mahtavia haltiavelhojakin löytyy.
Haltiat elävät noin 500-vuotiaiksi ja tulevat täysivaltaisiksi ja viisaiksi aikuisiksi 250-vuoden ikäisenä. Viisaus tosiaankin karttuu iän myötä ja vanhemmat haltiat osaavatkin olla nostamatta nokkaansa jokaiselle vastaan kävelevälle ihmiselle, tästä hyvä esimerkki on Elethin imperiumin tämän hetkinen keisari Elenos Rakentaja, joka on rakentanut orastavat ystävyyssuhteet ihmisiin.
Haltiat ovat yleensä ruumiinrakenteeltaan pitkiä ja solakoita. Heidän silmänsä ovat mantelin muotoiset ja korvansa suipot. Haltia-aateliset suosivat pukeutumisessaan kirkkaita värejä ja liehuvia sekä prameita vaatteita. Rahvas taas suosii maanläheisiä värejä ja käytännöllisempiä asusteita, mutta eivät hekään hirveän vaatimattomia ole. (Kaikki eivät tietenkään pukeudu kuten tässä kuvaillaan.)
Haltiat suhtautuvat miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon yleensä hyvin sovinistisesta näkökulmasta, varsinkin aateliset. Naiset eivät saa taistelukoulutusta eivätkä välttämättä edes minkään näköistä koulutusta (aateliset…), Siolindiëlla ei voi olla papittaria, vaikka Siolindiën parantajiksi naisia huolitaankin mielellään. Rahvas ei tee kovinkaan isoa lovea naisen ja miehen välille, kummallakin on omat työnsä, mutta vahvempi nainen saattaa vaihtaa heikon miehensä kanssa osia, jolloin nainen tekee työtä pelloilla ja mies hoitaa lapsia kotona.
Gnehel eli Homohaltiat ovat kansansa parista ajettu pieni joukko, joiden seksuaalinen suuntaus erotti heidät muista. He ovat vahvasieluisia miehiä, joiden halu olla oma itsensä, toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan valehtelemisen sijaan keräsi hiedät yhteen. He kouluttavat itsestään hyviä taistelijoita ja asuvat metsässä Elethinin imperiumin ja Neran rajamailla. Gnehel yrittää pitää haltioille ominaisen ylemmyyden tunteen kurissa ja kohdella kaikkia, miehiä ja naisia, ihmisiä tai kenttejä, samanarvoisina, kuin he itse ovat.
Pimentohaltioiden eli mustahaltioiden uskotaan olevan jumalattarensa ja pimeän magian jumalan lapsia. Silti he palvelevat vain Helvetin tytärtä Zêhnraa, eivätkä piittaa ajatustakaan Liss’lle. He asuvat valtakunnassaan Dorundissa, maanalaisessa luolaverkostossa, jonka uskotaan vievän Angariin, Helvetin porteille, Elfegaan ja tuhottuun Leigariinkin. He eivät usein poistu luolistaan ja silloinkin yleensä vain tuhoamaan muita kansoja. Dorundin porteilla, suurilla taivaan alle avautuvilla luolan suilla Onein rajalla käydään näillä näkymin sotaa ikuisesti mustahaltioiden ja barbaarien välillä, joka alkoi jumalten sodassa Helmille ja Zêhnralle sattuneesta yhteenotosta.
Pimentohaltiat ovat ruumiinrakenteeltaan kuin haltioita, ainakin kauempaa katsottuna, mutta kuitenkin paljon vahvempia. Heillä on muista iho ja pitkät suipot korvat. Hiukset ovat valkeat kuin ensilumi. Luonteeltaan he kuitenkin ovat pahoja kuin demonit, ilkeitä ja vallanhimoisia, ainakin valtaa pitävät naismustahaltiat. Miehet eivät ehkä olisi heidän kaltaisiaan, elleivät Zêhnran papittaret kasvattaisi heistä sellaisia magiallaan. Toki poikkeuksia tyypillisistä mustahaltioistakin on, tästä hyvä esimerkki on salamurhaajasankarilegenda Daix Delgrtth.
Jokaisella pimentohaltialla on synnynnäistä taikuutta, josta mainittava on kyky luoda syvän pimeyden kehä ja antaa itselleen voimaa kulkea kuin hämähäkki. Naismustahaltioiden maagiset kyvyt ovat aina vahvempia kuin miesten ja niitä voi kehittää pidemmällekin kuin synnynnäiseen magiaan.
Pimentohaltiat elävät noin 500-vuotiaiksi, mutta papittaret ja vallanpitäjät kehittyvät niin valtavasti magiassaan, että saattavat tuntua jopa kuolemattomilta.
Pimentohaltioiden kulttuuri on hyvin feministinen. Miehillä ei ole juuri minkäänlaista valtaa, he ovat pelkkiä sotilaita ja ehkä jopa sotilaiden kouluttajia, onnettomia maageja ja rakastajia. Eivätkä he noista asemista hevillä nouse, eivätkä aivopestyinä sitä sen paremmin haluakaan. Heidän maailmaansa johtavat matriarkat ja ylipapittaret ja pienimmistäkin rikkeistä seuraa aina kuolemanrangaistus tai jotain pahempaa. Joka kolmas mustahaltia kuolee lajitoverinsa käden kautta.
Pimentohaltiat pukeutuvat lähes poikkeuksetta mustaan, väriin, joka sopii heidän synkkiin sieluihinsa. Miesten vaatteet ovat käytännöllisiä, vaatimattomia ja mahdollistavat vaikka millaiset akrobatialiikkeet. Naiset eivät jää käytännöllisyydessä toisiksi pukeutumisessaan, mutta vaatteet ovat myös mahtailevia ja kauniita, niillä ilmoitetaan myös pidemmän päälle mustahaltianaisen asema yhteiskunnassaan.
On yleisesti tunnettu seikka, että hiidet ovat Zairackhin, Helvetin Herran, luomus, jonka demonien herra luovutti Vuragille, heikkotahtoiselle jumalalle, joka on täysin alistettu hänen tahtonsa alle. Aluksi Vurag vaali lapsiaan Angarissa, pahan saarella, mutta ennen jumalten sotaa hän toi heidät Adoriaan, sillä tiesi Angarin joutuvan jumalten taistelukentäksi.
Hiidet eivät oikeastaan ole pahoja, eikä ole Vuragkaan, mutta koska hiisien oma tahto on todellakin olematon he tottelevat demoneita ja joitain vahvoja velhojakin, kuten heidän jumalansakin. Kun jumalten sota puhkesi Zairackh kokosi armeijaansa kaikki hiidet mitä löysi (niin ja koska hän on voimakas jumala, niitä hiisiä löytyi, hmm, aika paljon) taistelemaan demonien komennukseen. Zairackh kuitenkin voitettiin ja siksi voisi olettaa, että hiidet eivät aiheuttaisi haittaa muille, mutta Zairackhin viimeinen kirous virtaa edelleen Vuragin ja hänen lastensa suonissa : ”Minua te ette voi tuhota, minun käskyläiseni ja lapseni tulevat olemaan piikki lihassanne kunnes palaan ja otan sen mikä minulle kuuluu!” Ja tuon kirouksen aiheuttaman riidanhalun takia hiidet ovat kiusaksi kaikille muille roduille.
Hiidet ovat vähän ihmistä isompia olentoja, joiden iho on musta tai vihreä, vihreässä ihossa esiintyy usein harmaita läiskiä. Hiisien kuonot muistuttavat hieman käärmeen kuonoa ja niillä on terävät hampaat. Ne elävät noin 70-vuotiaiksi, jos kerkeävät kuolla vanhuuteen.
Hiidet elävät pienissä heimoissa, jotka eivät ole yleensä kytköksissä toisiinsa. Jos hiisiheimo osuu toisen hiisiheimon reviirille, siitä seuraa verilöyly, joka loppuu vasta, kun toinen heimo on kokonaan teurastettu. Hiisiheimoa johtaa hiisiemo, joka saattaa olla jopa ainoa naaras koko heimossa, sillä vain todella vahvat hiisinaaraat selviytyvät synnytyksistä hengissä.
Hiidet pukeutuvat yleensä turkiksiin ja useissa tapauksessa vielä parkitsemattomiin, sillä niitä ei mädän lihan haju haittaa. Ne syövät yleensä ruokansa, joka perustuu lähinnä liharavinnosta, raakana.
Hiisien puhetapa on hyvin alkeellinen sillä ne eivät pysty muodostamaan kunnollisia sanoja suun muodon sekä rajoittuneen käsityskyvyn takia.
Menninkäiset ovat olentoja, joista tiedetään ennätyksellisen vähän. He asuvat Lítheinin taikametsässä, jossa puut leijuvat. He palvovat lähdettä, joka sijaitsee keskellä metsää, tietämättä itsekään syytä moiseen. Heillä on jonkinnäköinen ryhmä mieli ja siksi he eivät näytä olevan yksilöitä.
Menninkäiset ovat sini- tai valkoihoisia, suippokorvaisia ihmisen kokoisia laihoja olentoja, joilla on terävät maagiset hampaat. He inhoavat mitä ilmeisimmin kaikenlaisia velhoja, parantajia, pappeja ja noitia, mikä on sinänsä erikoista, sillä heidän uskotaan syntyneen magian jumalten Nourin, Bienin, Kryn ja Ronen huvittelusta aikojen alussa. Eivät he kyllä muistakaan roduista niin välitä ja siksi kukaan ei ole tutkinut heitä sen lähemmin, eihän kukaan nyt halua teräviä tainnuttavia hampaita nilkkaansa.
Kääpiöt olivat pienikokoista kansaa, joka asui Barennan vuorten sisällä kaivaen satumaisia rikkauksia tuosta Luojan rikastuttamasta maaperästä. Heidän olemassa olostaan on todisteita, mutta silti kukaan ei ole nähnyt heitä sitten jumalten sodan. Kääpiökansa on aika hyvin vajonnut unholaan, mutta lasten tarinoissa he joskus vielä esiintyvät ja jotkut ennustukset kertovat heidän vain lukkiutuneen vuorten sisälle odottamaan jotain parempaa huomista…
Tähtikansa on legenda, rotu, joka elää tarinoissa. Näillä mahtavilla velhoilla on ohut, kuultavan sininen iho ja he tekevät jaloja ja sankarillisia tekoja tarinoissa, joiden mukaan he tuhoutuivat Leigarin mukana jumalten sodassa.
no olihan sitä jo tuossakin...
|
