seuraava »

[Yulunga]

Tuota toista topickia lukiessani (onko Jeesus täällä...) tuli mieleeni, että mitä hän metatasolta tarkasteltuna oikeastaan opetti?

Jos hänen elämänsä oli symbolinen tarina siitä miten ihmisten tulisi elää, niin mikä oli silloin ydin viesti?

En kaipaa nyt sellaisia vastauksia kuten "rakkaus" tms blaablaa universaaleja totuuksia, vaan todella konkreettista vastausta.

Joku puhui mielen harhasta ja sen paljastumisesta. Onko Jeesuksen elämä verrattavissa plutomaiseen totuuden paljastumiseen - ja mitä se totuus silloin maailmasta kertoo?

[Hiisitär]

Minun käsittääkseni Jeesus tuli opettamaan maan päälle ainoastaan noita universaaleja lakeja - palauttamaan ne ihmisten tietoisuuteen sitten Atlantiksen aikojen. Usko, toivo, rakkaus. Valon maailma. Me ihmiset Jumalan osia, kaikki yhtä arvokkaita. Jälleensyntymä, karma, sitä niität mitä kylvät jne.

Jeesus itse pyrki noudattamaan näitä lakeja ja toimimaan esimerkkinä sekä innoittajana meille muille. Jokainen kuitenkin voi elää elämäänsä omalla tavallaan, kunhan vain noudattaa noita universaaleja lakeja ja ennen kaikkea tiedostaa ne (helpottaa eloa huomattavasti )

[*Alkmene*]

Yhdeltä suunnalta katsottuna näen Jeesuksenkin elämän, se miten se jäi kertomuksena elämään, sopivan aikalailla yks-yhteen symbolisena esimerkkinä tai kuuvaannoksena siitä miten ihminen kasvaa lapsesta-nuoreksi ja aikuiseksi. Tai vastaavasti keho-psyyke-henki- kasvun yhteen sovittamis prosessi.

Viime aikoina muutenkin olen paljon huomannut, että miten sitä ihminen selittääkään itselleen asioita, menee sen mukaan, missä vaiheessa on omaa kasvuaan ja elämäänsä. Itseasiassa voisi lukea vaikka samaa kirjaa puolen vuoden välein, kolmenkymmenen vuoden ajan ja voisi huomata, että tarina muuttuu, kummallista  Mikä on siis muuttunut...

Ja minusta tuo "aikuiseksi"kasvaminen, eli henkisen vastuun ottaminen voisi symbolisesti tulla näkyviin näissä ylösnousemus tarinoissa.
Koen, että sen askeleen otto on vaikeinta ja vaatii tietynlaista "kuoleman hyväksymistä" (ristillä).

Minä koen tietyllä tapaa sen ajatuksen, että Kristus/Jeesus tulee vielä ja pelastaa meidät uudelleen, jonkinlaisena "nuoruuteen" jumittumisena, jolloin auktoriteetin pitää vielä löytyä itsen ulkopuolelta, vaikka sitä vastaan kapinoidaankin toisaalla.

En kuitenkaan usko ihmisen kaikkivoipaisuuteen ja Jumalan poikanahan tuo Jeesus kait säilyi, vaikka Kristustui.
 

[*yildirim*]

täällä ollaan aika pitkälle samoilla linjoilla tuon athamaaritin kanssa. kohtele myös toista kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.ymmärrä myös että meissä kaikissa uskon että myös jeesuksessa on vaskohtia niin hyvää kuin pahaa,rumaa ja kaunista,feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta yms...jeesus itse vaan osasi olla kaiken tämän ylä puolella...olen siis jotain paljon enenmän. päämäärämme voisi täällä maailmassa olla päästä ainakin lähelle sitä..

[Yulunga]

Ja minusta tuo "aikuiseksi"kasvaminen, eli henkisen vastuun ottaminen voisi symbolisesti tulla näkyviin näissä ylösnousemus tarinoissa.
Koen, että sen askeleen otto on vaikeinta ja vaatii tietynlaista "kuoleman hyväksymistä" (ristillä).

ok, tästä nappaan johtolangan. Jos kuolema oli symbolinen (olettaen että Jeesus lähti oikeasti Intiaan Marian kanssa) niin mistä se kertookaan?  Jos unohdamme vanhat tulkinnat Raamatusta ja teemme uusia. Jeesus eli eräänlaisena pioneerina, kuunteli Jumalan ääntä ja teki kuten usko tuon äänen johdatukseen käski. Elämänsä aikana ensin häntä kumarrettiin, sitten hänet mestattiin. Mutta hän ei kuollut. Ja Jeesuksen tarina päättyi ylösnousemukseen.

Mitä tämä tahtoo sanoa? Kuinka ihmisen tulee elää että hän löytää sisäisen rauhan, lopulta? Mitä kuolema symboloi?

[*yildirim*]

kuolema symboloi mielestäni jotain tälläistä:

syvällistä muutosta ja uudelleensyntymistä.kun jotain kuolee tulee uutta tilalle.sitähän se tämä elämämme kiertokulku on.kuoleman ei ole pakko mielestäni olla mitenkään fyysistä.vaan sitä että meidän pitää joka hetki luopua vanhasta,päästää irti menneisyydestä.vain niin voi syntyä uutta.voisi sanoa että jopa tämä hetki tässä ja nyt voisi olla kuolemaa...vanhaa jää koko ajan taakse ja syntyy uusia ajatuksia ja tekoja...jotka auttavat meitä ilmaisemaan itseämme uudella tavalla ja käyttämään omia ulkoisia ja sisäisiä lahjojamme täysin rajoituksetta.

[*Alkmene*]

ok, tästä nappaan johtolangan. Jos kuolema oli symbolinen (olettaen että Jeesus lähti oikeasti Intiaan Marian kanssa) niin mistä se kertookaan?  Jos unohdamme vanhat tulkinnat Raamatusta ja teemme uusia. Jeesus eli eräänlaisena pioneerina, kuunteli Jumalan ääntä ja teki kuten usko tuon äänen johdatukseen käski. Elämänsä aikana ensin häntä kumarrettiin, sitten hänet mestattiin. Mutta hän ei kuollut. Ja Jeesuksen tarina päättyi ylösnousemukseen.

Mitä tämä tahtoo sanoa? Kuinka ihmisen tulee elää että hän löytää sisäisen rauhan, lopulta? Mitä kuolema symboloi?

Minä uskon tällä hetkellä, että ihminen kaipaa tasa-painoa ja rauhaa (homeostaasia)fyysiseen olemukseensa ja se on hyväksi, myös psyykkiseen, mutta henkisessä ulottuvuudessa on olennaista tietynlainen jännite, eli suuntautuminen tulevaisuuteen. Jokin syvä sisäinen johdatus tai tunne, omatunto, jonka kanssa ja johon vastaten kokea elämän haastetta ja elää eteenpäin...Toteuttaen sitä omaa omaa yksilöllistä ja ainutkertaista elämäänsä muita kunnioittaen, elämää kunnioittaen.

Jotenkin koen, että ihmiset helposti "kumartaa" niin kauan kuin heidän "psyykeään ja emootioitaan" nostetaan jalustalle, mutta kun ne "kyseenalaistetaan", he ovat valmiita mestaamaan ja kivittämään.
Jos jonkun katsomus ensin tuntuukin hyvälle, se ei tunnukkaan enää, kun se haastaa ottamaan vastuun omasta elämästään ja ottamaan askeleen psyyken tuolle puolen...omassa sisäisyydessä...

Mitähän kuolema symboloi... minä en ainakaan tiedä  Minusta kuolema on totta.
Mutta toisaalta tuossa "historiallisessa tarinassa" koen sen jollain lailla symboloivan sellaista tietynlaista "psyykkistä ja emotionaalista" kuolemaa... jolloin ikäänkuin ihminen astuu minuuden kokemuksessaan henkiseen ulottuvuuteen. Ei mihinkään "nirvanaan" ja henkiseen homeostaasiin, vaan vastuuseen ja edelleen eläen ihmisen kokoisella paikalla.
 
muoks.kirj.virh.

[Yulunga]

Totta ja sitä ennen Jeesus täytti elämäntehtävänsä ja lähti sitten lepäämään laakereillensa   hmmm   minulla on nyt joku ajatus mitä yritän hakea takaa. Ainakin opetuksia oli siis

1) intuition tai Jumalan äänen kuuntelu
2) elämän sellaisenaan hyväksyminen
3) muutoksen hyväksyminen

Ja minusta tuo "aikuiseksi"kasvaminen, eli henkisen vastuun ottaminen voisi symbolisesti tulla näkyviin näissä ylösnousemus tarinoissa.
Koen, että sen askeleen otto on vaikeinta ja vaatii tietynlaista "kuoleman hyväksymistä" (ristillä).
(Inanna)

4) vastuunottoa itsestä ja toisista  (mikä muuten toisilla tapahtuu vain saamalla lapsia - ja toisilla ilmankin lapsia)

mitä muuta...

entäs Jeesus kapinallisena?

Jotenkin koen, että ihmiset helposti "kumartaa" niin kauan kuin heidän "psyykeään ja emootioitaan" nostetaan jalustalle, mutta kun ne "kyseenalaistetaan", he ovat valmiita mestaamaan ja kivittämään.
Jos jonkun katsomus ensin tuntuukin hyvälle, se ei tunnukkaan enää, kun se haastaa ottamaan vastuun omasta elämästään ja ottamaan askeleen psyyken tuolle puolen...omassa sisäisyydessä...

totta. niin totta.

[*Alkmene*]

entäs Jeesus kapinallisena?

Voisikos se olla sitä arvoristiriidan kautta omiin arvoihin kasvamista  Oman sisäisen (synnynnäisen)arvomaailman ja moraalin kuuntelemista ja toteuttamista?
Ja sitten vielä jos omat sisäiset arvot pysyisivät "kuosissaan" sen verran, että "kymmenen käskyä täyttyy" 
Niiden yhteensovittamista, rohkeutta... tehdä itsenäisiä valintoja ja ratkaisuja tarvittaessa---

[Yulunga]

eli ihmisen sisäinen viisaus on suurempi kuin ulkoatulevat opetukset, jos kuuntelee "omatuntoa" tai "sisäistä ääntä" tai Jumalaa eli uskoo. Ja selvittää pyhien kirjojen koodauksia 

Voisikos se olla sitä arvoristiriidan kautta omiin arvoihin kasvamista   Oman sisäisen (synnynnäisen)arvomaailman ja moraalin kuuntelemista ja toteuttamista?

[Rakkauden enkeli]

Jeesus opetti ja eli ne universaalit totuudet todeksi.    Hän ei siis harrastanut pelkkää "sanahelinää". 

[Vajra]

Kreikan kielestähän on käännetty

"Minä olen totuus, elämä ja tie. Kukaan ei tule isän
luokse paitsi minun kautta"

Vaikka sen pystyisi kääntämään

"Minä olen elänyt totuuden, elämän ja tien mukaisesti.
Kukaa ei tule isän luokse paitsi minun tavallani, (tai siten
miten olen elänyt)"

http://omnamahshivay.tribe.net/thread/38115bc9-b581-4eda-b91d-5f4e1cdf94b9

btw, ihan hieno raamatun teksti jossa sanotaan "alussa oli sana".
Hyvin lähelle päästään hindulaisissa teoksissa jossa maailma luotiin OM tavusta.
Joka on samalla dharmakaya.

[Yulunga]

Jeesus opetti ja eli ne universaalit totuudet todeksi.    Hän ei siis harrastanut pelkkää "sanahelinää". 

mutta nyt kaipailenkin KONKREETTISIA esimerkkejä teoista. "Universaalit lait" ovat minulle nyt sanahelinää.
Noh, jatkan lukemista... keskustelu jatkuu...

[Hiisitär]

Konkreettisia esimerkkejä teoista, joita Jeesus opetti, ovat esimerkiksi toisten huomioonottaminen täysin samanarvoisina yksilöinä sekä lähimmäisen rakkaus.
Jeesushan oli yhteiskunnan hylkimien ihmisten puolella, kohdellen heitä aivan samoin kuin muitakin yhteiskunnan jäseniä, erottelematta heitä "hyviin" ja "huonoihin" ihmisiin. Prostituoitu oli yhtä arvokas ihmisenä kuin kuningas, sillä Jeesus tiesi, että molemmat ovat Isän osia, valo-olennosta läheteneitä samanarvoisia sieluja. Täysin samoja perusolemukseltaan. Apua on annettava sille, joka sitä tarvitsee.

Jeesus myös paransi sairaita, sillä hänen kanavansa vastaanottaa ja siirtää parantavaa energiaa olivat auki.

[Rakkauden enkeli]

Jeesus opetti ja eli ne universaalit totuudet todeksi.    Hän ei siis harrastanut pelkkää "sanahelinää". 

mutta nyt kaipailenkin KONKREETTISIA esimerkkejä teoista. "Universaalit lait" ovat minulle nyt sanahelinää.
Noh, jatkan lukemista... keskustelu jatkuu...

"Tee muille niin, kuin toivoisit itsellesi tehtävän".  Mutta tämäkään ei ehkä ole mielestäsi tarpeeksi konkreettinen, sillä tähänkin liittyy niin monta huomioon otettavaa asiaa ja tätäkin voi tulkita niin eri tavoin. Minulle tämä, kuten Jeesuksen opetukset yleensäkin ovat niin konkreettista sydämessäni, etten osaa sitä edes kovin hyvin selittää ja
tuoda julki sanoin. Tuon lauseen ydin kuitenkin on se, että teoilla on aina seurauksensa ja mitä sinä teet niin "hyvässä" kuin "pahassa", saat sen jollain tavalla tuta omissa nahoissasi. Karman lakia siis opetti hän myös tuon rakkauden lisäksi, jota voi vielä vähemmän sanoin selittää. Tai itselläni on ainakin jonkinasteinen kyllästyminen kaiken perinpohjaisen selittämiseen, enkä tiedä edes miksi? Tai kaipa se on sitä, kun kaikki tarvittava tieto on kuitenkin "koodattuna" sisimpäämme.