seuraava »

[Chacaltaya]

  Olen viime aikoina syystä tai toisesta pohtinut - ei enempää eikä vähempää - vaan sellaista pientä asiaa kuin elämän tarkoitus. Oletteko ihmiset saaneet selvitettyä oman elämänne tarkoituksen? Jos niin milloin ja miten? Päättelyni on johtanut siihen, että elämän tarkoitusta ei ehkä voi saada selville ennen kuin on siihen itse henkisesti valmis..  Mahtaisiko muilla olla minkälaisia fiksumpia näkemyksiä asiasta?

Entäs millaista elämän tarkoitusta pitäisi metsästää: jotain tiettyä konkreettista tehtävää vai henkisempää laatua olevaa tarkoitusta? Tämä kai vaihtelee ihmisittäin, vaikka kai kaikilla on myös ainakin jonkinlainen henkinen oppimistavoite??

[*Alkmene*]

Hmm... tämä on minullekin ollut aika ajankohtainen aihe viime aikoina.
Uskon johonkin ihmistä suurempaan tarkoitukseen ja jokaisen ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämän tarkoitukseen, joka nivoutuu tuohon ihmistä suurempaan tarkoitukseen.  Ja ehkä vielä sitä ja sitäkin suurempaan tarkoitukseen...
Koen olevan olemassa elämän mittaisen tarkoituksen, johon ei välttämättä pääse kosketuksiin kuin hetkenomaisina välähdyksinä ja intuitiivisina johdatuksina.
En edes näkisi siinä olevan mitään mieltä, että kokonaisen elämän koko-tarkoitus paljastuisi kerralla...
Ja jos niin olisikin, niin silloinhan periaatteessa ihmisellä ei olisi minkään tason vapaata valinnan mahdollisuutta ja tahtoa...ihminen olisi jonkun jokatasolla suunnitellun suunnitelman sätkynukke vain...
Uskon ihan arjen jokaisen hetken tarkoitukseen. Se että voi kokea elämänsä tarkoituksellisesti toteuttamalla jotain itsestään ja ainutlaatuisuudestaan. Voi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Voi toteuttaa luovuuttaan. Voi kasvattaa sisäistä arvomaailmaansa ja omaatuntoaan.
Elämä tarjoaa "haasteita" joka hetki joille itse luomme periaatteessa sisällön ja tarkoituksen.
Sen voi ymmärtää pitkässä juoksussa taaksepäin katsoen tai muutenkin...

[Ebenia]

Elämän tarkoitus on mielenkiintoinen asia. Sitä tulee aina itse kunkin mietittyä. Yleensä tässä kaikessa jupitermaisuudessani pyrin kuitenkin lähtemään siitä positiivisesta lähtökohdasta, että elämäntarkoitus ON olemassa. Mutta joskus synkkinä hetkinä sitä hairahtuu valon tieltä ja alkaa katsella asiaa vähän sieltä syvemmältä - onko sitä elämän tarkoitusta ollenkaan? Ja jos on, niin onko se enkelikuoron laulua ja maailman pelastamista - vai mitä jos se onkin vain sitä, että tarkoituksena on näyttää, että "Jossain oli joskus tyttö, jolla oli p*ska elämä - onneksi minulla menee paremmin".  :

Eli toisin sanoen, en tiedä haluanko edes tietää mikä on elämäni tarkoitus. On myös sanottu, ettei ihminen kestäisi, jos hänellä ei tarkoitusta olisi. Niin. En tiedä kestäisinkö minäkään. 

[Yulunga]

Uskon että elämäntarkoitus menee monella elämisen tasolla. Vastauksia voi löytää arjesta sekä pyhästä. Pyhällä tarkoitan juuri tällaista suurta elämänkaaren mittaista sielun suunnitelmaa. Yhden elämän tarkoituksen liitän tekemiseen. Mitä kaikkea täällä tulee tehneeksi sinä aikana kun elää. Toinen voisi olla havahtuminen. Mitä kaikkea havainnoi täällä ollessaan. Kolmas voisi olla ihmissuhteiden kehittyminen. Miten toisia kohtelee täällä ollessaan. Näitä tasoja nyt varmaan riittää. Yksi minulle tärkeä juttu on tuo intuition kuunteleminen. Se liittyy puolestaan astrologiaankin ja oinaan aurinkomerkkiin. Elämän tarkoitusta kun voi tutkia niin monen asian kautta.  

[*Alkmene*]

Eli toisin sanoen, en tiedä haluanko edes tietää mikä on elämäni tarkoitus. On myös sanottu, ettei ihminen kestäisi, jos hänellä ei tarkoitusta olisi. Niin. En tiedä kestäisinkö minäkään. 

Olen vähän samoin ajatellut. Voi olla että lopun viimeksi ei ole mitään tarkoitusta, mutta se ei taida olla minun asiani sitten....
Ei ainakaan piiiiitkään aikaan vielä.... riittää että aina välillä löytää näitä lyhyen aikavälin tarkoituksia, jotka ajoittain on kadoksissa... elämän mittainen tarkoitus jotenkin on sellainen, mikä vain tuntuu tuolla pohjalla ja siitä en osaa huolta kantaa...

[Irish]

Olen kanssa jotenkin päätynyt siihen, että elämä vain on.
Tarkoitus on vähän kuin miksi-kysymys ilman vastausta tai jo olemassa vastaus naamioituneena monimutkaiseksi kysymykseksi.

Miten paljon helpompaa on vain olla ja "elää tarkoitustaan."  

[*yildirim*]

Uskon elämän tarkoituksen olevan tämä elämä itsessään. Läsnäoloa tässä hetkessä ilman pyrkimystä mihinkään.

Tällä hetkellä kuvittelen siis elämän tarkoituksen olevan onni läsnäolosta tässä hetkessä; sen oivaltamista, että matka sinänsä on tarkoitus, ei vain päämäärä, sillä päämäärä voi muuttua moneen kertaan matkalla ollessamme ja silti onnemme voi säilyä.

Olenko minä siis löytänyt elämäni tarkoituksen? Ehkä sellaisin häivähtävin hetkin, jolloin unohdan mieleeni rakentuneet kuvitelmat siitä, mitä onnellisen täydellinen elämä vaatii ja tunnen hetken onnea vain olemassaolosta; siitä että olen matkalla määränpäähän, jota en vielä tunne.

Jos jokin suurempi mahti – mitä auktoriteettia sitten kunnioitatkin - antaisi sinulle elämänohjeeksi olla onnellinen joka hetki, niin mitä tekisit? Toimisitko toisin juuri nyt? jos et toimisi niin oletko sitten löytänyt elämäsi tarkoituksen?

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Planeettojen kiertoajat:
  PLUTO    247 vuotta
  NEPTUNUS  165 vuotta
  URANUS  84 vuotta
  SATURNUS  29,5 vuotta
  JUPITER  12 vuotta
  MARS  1,8 vuotta
  VENUS    225 vrk
  MERKURIUS    84 vrk
  AURINKO  365 vrk
  KUU  29,5 vrk

* * * * * * * * * * * *

Mitä ajattelette tästä

Lainattu
https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=14205.msg126784#msg126784
Vasta-alkajan kartan tulkintaa - kysymyksiä / vastauksia /vinkkejä ymv.

..että siellä on selvääkin selvempi tulinen transiitti kartallasi,
elämänilo,
  syntymäpluto  ,
ja eikös tuo ulos tule niin että jytistää "kulisseista"..

* * * * * * * * * * *

Pluto 

Hengen siemen on vapautumassa sitä suojaavien sielun terälehtien avautuessa.
Ennen avautumista siemen on ollut hautautuneena maahan.
Kreikkalaisessa mytologiassa Plutoa vastaa Haades, kuoleman jumala,
joka asustaa maan alla.
Hermes kuljettaa kuolleiden sielut Manalaan lautturi Kharonille,
joka pientä korvausta vastaan soutaa kuolleet Styksin,
kuoleman virran, yli Haadekselle.

Hermeettisen filosofian symboleilla piirretty Pluto
kuvastaa elämän ja kuoleman ikuista kiertokulkua.
Tunnetuimpia esimerkkejä tästä uudelleensyntymisen prosessista
ovat kasvit siemenineen ja toukasta kehittyvä perhonen.
Eläessään kasvi tuottaa hedelmiä,
joiden sisältämät siemenet kulkeutuvat
niitä syövien eläinten välityksellä
tai muita keinoja käyttäen laajoille alueille.
Jossain vaiheessa siemenen täytyy hautautua maahan.
Maan alla pimeässä se odottaa elottomana
ja kuolleena uuden kasvunajan alkamista.
Selittämätön mysteeri saa uuden elämänkipinän syttymään
tarkoin määrättyjen olosuhteiden vallitessa,
ja uusi kasvi työntyy maankuoren läpi kerälle kääriytyneenä
tai muulla tavoin suojautuneena ja kehittyy sitten auringonvalon
ja lämmön vaikutuksesta pieneksi versoksi ja lopulta itse kasviksi.
Samoin toukka rakentaa itselleen tiukan ja ilmatiiviin kotelon,
jonka sisällä se vaipuu kuolemaa vastaavaan tilaan.
Jälleen tieteeltä selittämättä jääneen mysteerion kautta
kotilon sisällä syttyy elämänkipinä, ja toukka alkaa kehittyä perhoseksi,
joka aikanaan piilottaa munansa otolliseen paikkaan kehittymään uusiksi toukiksi.

Ihmisen elämässä Pluto kuvaa samaa sisäistä transformaatiota,
uudistumista hiljaisuuden, pimeyden ja yksinäisyyden kautta.
Hermeettisen filosofian mukaisesti risti pluto Pluton symbolin alaosassa
kuvaa fyysistä ja konkreettista eristäytymistä
muulta maailmalta mystisen uudistumisprosessin ajaksi.
Kuuluisa Haadekseen liittyvä mytologia kertoo
Zeuksen ja Demeterin tyttärestä Persefonesta,
jonka Zeus oli luvannut vaimoksi Haadekselle
kertomatta asiasta mitään Demeterille.
Monien vaiheiden jälkeen jumalat pääsivät sopimukseen,
jonka mukaan Persefone vietti aina yhden kolmasosan vuodesta Haadeksessa.
Demeter ei antanut viljan kasvaa tuona aikana,
jotta muutkin oppisivat kunnioittamaan elämän lahjaa.

Liikkuessaan eläinradalla Plutokin opettaa samaa asiaa.
Saadaksemme pitää läheisemme tulee meidän pystyä välillä myös luopumaan heistä.
Kukaan ei voi omistaa toista ihmistä.
Tehdessään planeettaohitusta eli transiittia, auttaa Pluto
meitä muistamaan tämän elämän jatkumiselle välttämättömän kosmisen lain.
Ei kuitenkaan fyysisen kuoleman kautta,
kuin joissain harvoissa tilanteissa.
Eikä lopulta edes menetyksen kautta,
sikäli kun uskallamme tulla tietoisiksi
aina silloin tällöin päällä olevasta Pluto-ajasta elämässämme.

Tietoisuudesta huolimatta tuo aika voi olla hyvin pelottava kokemus.
Mielestäni sen tärkein elementti onkin pelon kohtaaminen
ja menettämisen tunteen hyväksyminen.
Tulemme tavalla tai toisella täysin vääjäämättä menettämään elämästämme
asiat ja ihmiset, joista olemme tulleet liian riippuvaisiksi.
Tällainen riippuvuus estää oman henkisen kehityksemme,
ja siksi, kosmisen jatkuvuuden lain mukaisesti,
luonto armeliaasti irrottaa meidät elämällemme välttämättömiksi
kuvittelemistamme ihmisistä.
Kun olemme oppineet elämän jatkuvan kaikesta huolimatta,
saamme kaiken takaisin useimmiten hiukan toisessa muodossa, mutta kuitenkin.
Sanomattakin lienee selvää, että taisteleminen tätä luopumisen aikaa vastaan
vie tuhkatkin pesästä.
Luopumisen ajan hyväksyminen on yksinäisyyden
ja irrallaan olemisen tunteen kohtaamista
päästämällä irti tärkeimmistä ihmisistä.

https://www.astro.fi/index.php?p=8&up=3#Plu


* * * * * * * * * * * *


 Elämänilo   

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Lisään vielä tähän  Jupiterin

Kiertoaika:   JUPITER  12 vuotta

* * * * * * * * * * * *

Jupiter 

Sielu hallitsee ainetta.
Kreikan mytologiassa  Jupiteria vastaa Zeus-jumala,
joka Tyfonin taistelun voitettuaan
jakoi muille jumalille heidän valtakuntansa ja voimansa.
Jokainen jumala sai hallintaansa kykyjään vastaavan osan valtakuntaa,
ja Zeus kielsi heitä ylittämästä rajojaan.

Zeus (nimi merkitsee loistoa) oli taivaanjumala
kaikissa taivaan muodoissa kirkkaasta valoisuudesta hurjimpaan myrskyyn.
Hän jakoi oikeutta ja suojeli nimeensä vannottuja valoja.
400 luvulla eKr. rakennettiin Olympian temppeli,
jossa sijaitsi valtaistuimellaan istuvaa jumalaa kuvaava
kullasta ja norsunluusta tehty patsas.
Tästä Feidiaan tekemästä patsaasta tuli yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

Ihmisen elämässä Jupiter kuvaa mytologiansa mukaisesti
niitä mahdollisuuksia, joita meidän tulee hyödyntää enempää tavoittelematta.
"Sielu hallitsee materiaa" sanonnalla tarkoitetaan sitä,
että me aina saamme osaksemme juuri ne mahdollisuudet ja valmiudet,
joihin sielulliselta kehitykseltämme olemme kypsiä. 
Jupiter opettaa meitä olemaan kiitollisia joka päivä siitä,
mitä meillä sillä hetkellä on sen sijaan,
että asettaisimme onnellisuuden ehdoksi
jonkun tulossa olevan tapahtuman tai tavoitteen.

Tavoitteita tietysti täytyy olla,
mutta niiden toteutumista ei tule asettaa pysyväksi tai ajalliseksi päämääräksi.
Näin siksi, että kaikki tulevaisuuden odotuksemme
vastaavat tämänhetkistä henkistä kehitystasoamme,
ja sitoutuessamme esimerkiksi talon rakentamiseen vuoden kuluttua
sitoudumme samalla pysähtymään nykyiselle kehitystasolle,
kunnes talo on rakennettu.
Ja sitten vielä ihmettelemme, miksei olomme tunnukaan hyvältä,
vaikka olemme juuri muuttaneet omaan taloon.

Sisimmässämme oleva sielu kehittyy joka päivä,
vaikka tavoitteen ottaessamme suljemme sen pois tietoisuudestamme.
Kun tavoite sitten on saavutettu
ja vapautamme sielumme nauttimaan tuloksista,
muuttuukin koko rakennelma pihoineen
ja työhuoneineen täysin merkityksettömäksi.
Sielumme on tuona aikana kehittynyt pitkälle ohi asettamamme tavoitteen,
emmekä taaskaan voi olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä nyt on.

Zeuksen kullasta ja norsunluusta rakennettu valtava patsas
kuvaa aarreaittaa sisällämme, jos vain avaamme sille silmämme.
Silmien avaaminen tarkoittaa sitä,
että meillä on mahdollisuus tehdä elämästämme
onnellinen ja odotuksiamme vastaava tänään tai sitten ei ollenkaan.
Sielua ja kehoa/materiaa ei voi erottaa toisistaan, jos haluaa niiden toimivan.
Aikakin on materiaa, ja silloin kaikki tulevaisuuteen asetetut odotukset
elämän muuttumisesta paremmaksi ovat materian erottamista sielusta
ja näin ollen tuomitut epäonnistumaan.

Eläinradalla Jupiter liikkuu huomattavasti aiempia planeettoja hitaammin
ja transiittia tehdessään se määrittelee nopeampien,
persoonallisten planeettojen toiminta-alueet oman energiansa mukaisiksi.
Planeettaohituksia tehdessään Jupiter aina kuvaa
juuri sillä hetkellä olevaa mahdollisuutta päästä elämässä eteenpäin.
Se ei anna lupaa siirtää aloittamista tuonnemmaksi,
koska silloin meillä tulisi olla käytettävissämme tämänpäiväisen
aloituksen tulokset voidaksemme olla tyytyväisiä.
Näin on tämäkin onnen ja menestyksen planeetta muuttanut hiukan muotoaan
eläinradan joulupukista vaativan opettajan suuntaan.

https://www.astro.fi/index.php?p=8&up=3#Jup

* * * * * * * * * * * *


 Elämänilo   

[Yulunga]

monet teistä kirjoittavat että elämän tarkoitus on elää ja elämä itsessään. Ei kovin selittäviä vastauksia. En tarkoita pahoittaa kenenkään mieltä. Itse vain selitin asiaa samalla tavalla, mutten päässyt puusta pidemmälle. OK; voi elää ajattelematta, mutta entä sitten kun tulee tuo kausi, jolloin asiaa todella pohtii. Ymmärsin että kysyjä kuitenkin halusi tietää, kuinka selvittää omaa elämänsä tarkoitusta. Siispä, vaikka elämän tarkoitus on elää sitä, voinemme/tte lienee pohtia, mitä se itsessään sisältää.

[*Alkmene*]

Jep, tuohan on aika epämääräinen määritelmä, että elämä on itsessään jo tarkoitus.
Sen voi kuitenkin kokea jossain syvällä häivähtävinä kokemuksina ja tunteina.

Minusta elämäntarkoitus on niin henkilökohtainen, ettei sitä ainakaan voi toinen toiselle suoraan määritellä yksyhteen.
Sitä voi yhdessä pohtia, mutta yksin löytää sen oman elämän merkityksen ja tarkoituksen. Näin minä koen.

Tälläisiä konkreettisia merkityksiä löydän omalle elämälleni esim. lapsien kautta. Sillä on minulle, lapsille ja elämälle suuri merkitys miten kohtaan lapset arjessa ja voin vastata siihen joka hetki.
Sen voi kokea työn kautta, harrastusten kautta, luovuuden kautta, toisen ihmisen rakastamisen kautta.
Toisaalta tämä on hyvin ristiriitaista, elämää kun ei olisi hyvä elää muiden kautta. Lähestytään läheisriippuvuutta ja addiktioita. Mutta toisaalta toinen ääripää on narsismi ja "henkinen yksinäisyys".

Yksi minusta kaunis ajatus elämän tarkoituksesta on ; "Olla jotain jollekulle" 
Me olemme monasti "jotain" jollekulle tiedostamattamme ja koen siinä jotain aitoa ja viatonta. Sellainen tarkoituksellinen toisten kautta eläminen on kuitenkin ihan eri asia kuin vastata tilanteeseen ja kohtaamiseen arjessa sydämellä. En tarkoita että se olisi vain "pumpulia", vaan joskus myös luopumista ja suoria sanojakin.

[Chacaltaya]

Kiitos hyvistä vastauksista! Selvitettäköön asiaa vielä niin, etten periaatteessa usko siihen, että elämä vain "on". Jos näin ajattelisi, jokainenhan olisi täysin "vietävissä" mihin suuntaan tahansa. On siis oltava jotkin "linjat", joista kukin henkilökohtaisesti pitää kiinni. Pääasiassa kysymykseni koskikin näiden linjojen löytymistä kunkin kohdalla. Miten tämä on ehkä kullekin tapahtunut? Jokin tietty kokemus tms? Tietty on totta, että elämän tarkoitus voi "vaihdella" ajan kuluessa. Ajattelen silti olevan jonkin muita suuremman tarkoituksen, ns. isomman linjan, joka kestäisi aikaa hieman paremmin...

[*Alkmene*]

Minulla on lapsesta asti ollut jossain syvällä oman elämäni tietty tarkoitus. Toki se kasvanut elämänkokemuksien myötä "aikuisemmaksi". 
Se on periaatteessa jokin niin "oma juttu", ettei sitä halua edes jakaa. 
Toisaalta, jos olen pitänyt siitä kiinni aina jollain alitajuisellakin tasolla, saattaa olla, että se on vain ohjannut elämään sen mukaan, että se vaikuttaa elämäni tarkoitukselta? 
Eli en tiedä, olenko itse luonut sen tarkoituksen, vain onko se tarkoitettu juuri minulle jostain muulta taholta. 

Mutta eikä se toisaalta kuulu ihmisen elämään, luoda sille elämälleen joku tarkoitus? Minusta siihen liittyy jonkinlainen vastuukin kuitenkin...

Olen mennyt polvilleni elämässä ja ne ovat vahvistaneet tätä elämäni tarkoitusta, mutta ei sekään selitä lopullisesti sitä, että se olisi "valmiiksi määrätty tarkoitus".
 

[Yulunga]

Isot muutokset elämässä laittaa pohtimaan elämän tarkoitusta. Suurin tapahtuma oli melkein kuoleminen, pelastuminen kuolemalta, mikä käynnisti jälleen tuon pohdinnan.  Ennen luulin todellakin tietäväni sen suuren elämän tarkoituksen, ja jokin visio siitä on edelleen olemassa. Sitten on toiseksi suurin elämän tarkoitus, ja teen konkreettisesti työtäni sen tarkoituksen toteuttamiseki (eli työ). Toisinaan kun tulee vaikeuksia, sitä miettii aina uudelleen olenko oikealla suunnalla. Sitten näitä pienempiä tarkoituksia... eli oikeastaan päätyy siihen vastaukseen takaisin että koko elämän sisältö saa merkityksiä... mutta se suurin ja ei-maallisin tarkoitus elämälle paljastunee elämisen myötä  ja se on se tieto sisälläni.

[inkivääri]

Jonkin aikaa elämäni tarkoitus on ollut "potkia" ihmisiä tavalla tai toisella henkiselle tielle tai johonkin muutokseen. Se vain on kaikkein tärkeintä. Ja siinä on tärkeintä, että teen sen yhdessä Jumalan kanssa, enkä siksi, että Minä haluan.
Tämä tarkoitus on vienyt eteenpäin erilaisiin paikkoihin ja kokemuksiin. Matka jatkuu ja voi olla, että tarkoitus vaihtuu... sitten kun en enää jaksa.

Muutos on elämän tarkoitus?

 :