^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #30 : 06.03.2007 16:07:49 » |
|
Ja se on sinusta hienompaa ja vaihtelevampaa kuin olla aina vahingoittumaton ja pahaa kokematon? Muuten et MILLÄÄN pystyisi nauttimaan hyvästä täysin siemauksin? Enhän minä tässä halua sellaista kokea, en vain näe sellaisen arvoa. Toisaalta, ehkä pitäisi kokea vielä lisää surua, että uskottelisin nyt todella kokeneeni jotain? Tai tehdä jotain tuhoisaa, kun Jumala se minussa vaan sellaista haluaa ja ihmisistä sellainen tapaus on vain jännittävä, joka kulkee hyvän ja pahan rajamailla.. Miksi suru ei ole LISÄNNYT minulla tarkoituksen tuntua, muuten?
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.03.2007 16:13:15 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Atomi
Vieras
|
|
« Vastaus #31 : 06.03.2007 16:18:00 » |
|
Kokemus lisää ymmärrystä, ymmärrys lisää sallivuutta ja joustavuutta, sallivuus lisää anteeksiantoa ja joustavuus antaa tilaa itselle ja toisille, anteeksianto ja tila antavat vapauden, vapaus tuo esiin todellisen rakkauden.
Kaikki tiet vievät Rakkauteen!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #32 : 06.03.2007 16:23:04 » |
|
Jokainen suhtautuu suruun eri tavoin. Jos ei osaa ottaa elämän piikkilankoja opetuksina vaan ikävinä, epäreiluina ja epäonnisina tapahtumina, miten niistä koskaan oppisikaan mitään, jota käyttää voimana? Pitää olla kuin vesi, joka muuttaa muotoaan sen mukaan, mihin tämä kaadetaan, muttei kuitenkaan hukkaa todellista olemustaan ja unohda sitä, mistä on lähtöisin. Minusta on hienoa, että elämä on niin kirjava kuin se on - myös tunteiden osalta. Jos eläisimmme pumpulissa/tynnyrissä meiltä jäisi paljon tärkeitä asioita kokematta ja oppimatta. Kuten sanottua, jos emme koe jotain emme ymmärrä myöskään sen vastakohtaa. Emme tajua todellisuudessa 100 prosenttisesti, miten ihanaa on oma koti, jos emme ole olleet kodittomia joskus (jos ei tässä niin muussa elämässä). En toista enää tämän enempää itseäni.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #33 : 06.03.2007 16:28:11 » |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 06.03.2007 16:36:57 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #34 : 06.03.2007 16:57:15 » |
|
Sotahistoria olis kyllä tylsää, jos joka sivulla lukisi "minä, Jumala, muistin etten oikeastaan tarvitse mitään toista maata/ valtakuntaa/ naista kaapattavakseni, kun minun on kaikki ja voin tehdä tämän kaiken stylesti neuvottelemalla Itseni kanssa, jota tuo toinenkin hallitus edustaa, ja hekin tajuavat, että mitä tässä ritareita ja armeijoita tarvitaan, mennään kaikki bailaan palmusaarille.."
Olishan se.
No ei itse en tietty enää oikein järkyty mistään uutisista esim, jos kerran kaiken kuuluu mennä niinkuin kuuluu, minun puuttumatta mihinkään.
Mutta tuntuu todella oudolta, miten sielu voidaan edes luoda sellaiseksi, että se NAUTTII sadismista. Miksi Jumala sellaista luo?
|
|
« Viimeksi muokattu: 07.03.2007 11:51:27 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #35 : 07.03.2007 07:06:02 » |
|
Minusta Jumala on edelleen se, joka edustaa terveyttä ja rakkautta. Jos Jumalalla olisi tarve kokea sairautta.. niin olispa outoa. Ellei nyt sitten itselleen "opetusmetodina", mutta silti hieman hassua. Se ei voine liittyä muuhun kuin massiiviseen itseunohdukseen, myönnän että elämä on sitäkin. Mutta että ei voi muistaa Kuka on olematta kaikenlaista kahelia.. huh. Minä en kokenut narsistia erityisen hohdokkaana kokemuksena, vaikka "sain" sen kokemuksen. Halusin siitä lopulta vain pois ja koko ajan mietin, miksi ihmeessä jostakusta täytyy hulluus tulla esiin. Ehkä sitten haluan vain nami nami kokemuksia.
Kokea hulluus, että voi muistaa oikeasti olevansa terve.. niinkö? Täytyy sanoa, etten pitäisi Jumalaa kovin viisaana. Joku sanoo varmaan, niin katsos kun Jumala on kaikki, niin Jumala on sekä viisas että hullu, luodessaan kaiken?
Minulle riittäisi kokemuksena kauneus ja menestys, en kaipaa "muuta".
Ja seikkailu.
|
|
« Viimeksi muokattu: 07.03.2007 11:49:52 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
kultainen sulka
|
|
« Vastaus #36 : 07.03.2007 11:16:32 » |
|
En taida saada tähän mitään selkeää vastausta, joskus elämän tarkoitusta ei ymmärrä. Elämän tarkoitus lienee elää tässä hetkessä, matkata kohti päämääriä, jotka muuttuvat matkan varrella. Matkan varrelta kerään kokemuksia, opetellen asioita. Etsin totuutta, ymmärrystä, kauneutta, onnellisuutta, rauhaa, omaa unelmaa. Elämän tarkoitus on nauttia elämästä, saada ja antaa Rakkautta. Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Ikävilläkin asioilla on joku tarkoitus. Se voisi yksinkertaisesti olla kasvattaa tai/ja vahvistaa. Elämän tarkoitus on tehdä elämä merkitykselliseksi
|
|
|
tallennettu
|
ASC Vaaka Aurinko & Merkurius Skorpionissa Kuu Vaa * assa Venus & Mars Jousimiehessä *** * Sininen lunaarinen yö *
|
|
|
Jasca
Vieras
|
|
« Vastaus #37 : 07.03.2007 12:18:25 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #38 : 18.08.2007 13:54:29 » |
|
Elämän tarkoitus on jalostaa eli ylevöittää läsnäolon totuutta.
Käytännössä se tarkoittaa tie-tietoisuuden lisäämistä (tietoisuus mistä ja mihin olemme matkalla) itsetuntemuksen (tunteen ja tunteiden itsessään ja sitä kautta maailman heijastumassa, jos joku niillä jonkin eron käsittää olevan), ja sen myötä luo_ottamuksen voimaantumista läsnäolon ehdottomana edellytyksenä.
Luo_ottavainen ottaa luokse ja virrattaa läpi - estelemättä ja tarrautumatta - tarvitsematta mitään itselleen, sillä hän tietää, itsensä ja maailman lainalaisuudet tuntien, että kaikki on minussa ja minä kaikessa.
Luo_ottaminen on kohtaamista, katsomista silmästä silmään, jolloin totuus itsestä heijastuu. Uskaltamalla katsoa totuutta, nähdä itsensä sellaisena kuin toisen totuuden silmissä on, tietoisuus omasta tiestään kirkastuu.
Tietoistumisen läpikäyminen johtaa aina enemmän tiedon olemassaolon mahdollisuuden aavistamiseen, laajemman perspektiivin kaipuuseen, siis ylevöitymisen tarpeeseen, eli valoa kohti kasvamiseen. Katso luontoa - tietoisuudenvaloahan kaikki tavalla tai toisella, esim. minkä tahansa aistin avulla, tavoittelevat, ja sitä silmälläpitäen ominaisuuksiaan jalostavat.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #39 : 18.08.2007 14:11:10 » |
|
Kaikkien muototilojen, värähdetaajuuksien, luonnetyyppien ja kokemusilmiöiden parissa eläminen/oleminen ja niistä oppiminen=tietoiseksi tuleminen Jumalasta..
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #40 : 18.08.2007 14:22:37 » |
|
Määrittele oleminen ja oppiminen?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mio
|
|
« Vastaus #41 : 18.08.2007 14:38:49 » |
|
Sana oleminen on vain sanamääritelmä jollekkin joka on olemassa.. jossakin jonkinlaisena lisäksi.. Sanat kun ovat sellaisia suuntaa antavia viittoja.. Mitä viitan takana sitten onkaan.. Itse oleminen on kuvaillun tuolla puolen.. Oppiminen on jotain sellaista jossa otetaan elämän tarjoamasta olemassaolevasta 'jutusta' vaarin.. Siis kasvetaan vauvasta vaariksi pikkuhiljaa.. Ymmärretään minuudessamme mitä/millaista jokin on, jolloin voimme elää sen kanssa ja tehdä asioille moniaita juttuja.. Who knows?
|
|
|
tallennettu
|
The clay of reality is molded in dreams
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #42 : 18.08.2007 14:51:12 » |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 18.08.2007 15:04:42 kirjoittanut Ippuska »
|
tallennettu
|
|
|
|
Ventura
Satunnainen astroilija
Viestejä: 30
"It's my time to shine, like a tuna in the brine."
|
|
« Vastaus #43 : 18.08.2007 15:03:27 » |
|
Olen viime aikoina syystä tai toisesta pohtinut - ei enempää eikä vähempää - vaan sellaista pientä asiaa kuin elämän tarkoitus. Oletteko ihmiset saaneet selvitettyä oman elämänne tarkoituksen? Jos niin milloin ja miten? Päättelyni on johtanut siihen, että elämän tarkoitusta ei ehkä voi saada selville ennen kuin on siihen itse henkisesti valmis.. Mahtaisiko muilla olla minkälaisia fiksumpia näkemyksiä asiasta? Entäs millaista elämän tarkoitusta pitäisi metsästää: jotain tiettyä konkreettista tehtävää vai henkisempää laatua olevaa tarkoitusta? Tämä kai vaihtelee ihmisittäin, vaikka kai kaikilla on myös ainakin jonkinlainen henkinen oppimistavoite?? Dalai Lama on itse sanonut elämän tarkoituksen olevan onnellisuus ("happiness"), joka on mielestäni hyvin sanottu. Itse en ainakaan ole löytänyt omaa elämäntarkoitustani vielä. Viimeiset pari vuotta on mennyt ahdistuksen kourissa ja tämä vuosi etenkin. Vaikeat ajat saavat minut aina miettimään, että mitä hittoa mä teen tällä pallolla. Itsellä on kyllä unelma, jota tässä yritän kovasti toteuttaa, vaikka vaikeaa on...Mutta tuntuu siltä, että jos tämän lapsuuden-unelman saa toteutettua, niin elämästä voi tulla erittäin onnellinen. "Entäs millaista elämän tarkoitusta pitäisi metsästää: jotain tiettyä konkreettista tehtävää vai henkisempää laatua olevaa tarkoitusta? Tämä kai vaihtelee ihmisittäin, vaikka kai kaikilla on myös ainakin jonkinlainen henkinen oppimistavoite??"Se mitä itse haluat. :>
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #44 : 18.08.2007 15:07:10 » |
|
Sama täällä Ventura Ja matka jatkuu --->
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|