Tuo on minusta terveen ja aidon ihmisen merkki, että ajattelee ja kokee sellaisia asioita, jotka on todellisia.
Toiset kohtaa kuoleman pelkonsa vasta kuollessaan.
Mitään "arvoa" ihmisyydessä ei tee se, koska asian kohtaat....
Toki, jos se alkaa häiritä ajatuksena elämää, silloin on hyvä jostain asialle tukea hakea.
Minä en suosittele kenellekkään hakemaan " omalle ikuisuudelle" sellaisista suunnista, jotka ei heti kolahda ja tunnu omalle. Käsitteitä ja klisheitähän riittää ja mitä monimutkaisimpia teorioita tai kokemuksia muiden teorioilla höystettynä.
Ehkä sinun ei ole tarkoitus tyytyä "pinnallisiin" vastauksiin vaan haet elämän uskollesi syvempiä kokemuksia--- :
Se on kuin hyppy tuntemattomaan... sitä hakee ja hakee jotain tukea... ja vastauksia muilta, mutta ne on usein vain puolinaisia, joskus jopa saattaa tuntua, että sinulle tarjotaan vastauksiksi jotain sellaista, joka on sinulle luontaisesti ja alitajuisesti jo ihan itsestään selvää ollut syntymästäsi asti. :
Voihan olla niin, että sinulla tulee olemaan jokin ihan uudenlainen näkökulma ja kokemus tuohon kuoleman asiaan, ehkä sinulta tulee se "ajatus" aikanaan, mikä on uutta toisille.
*arvailee*
Anna aikaa itsellesi. Ihan varmasti saat vastauksia, jos et kiirehdi. Kyllä ne tulee eletyn elämän kautta ja voit kokea jotain ihan ainutkertaista oman itsesi kautta. Kuolemanpelon voittamiseen on aikaa vähintään elämän verran.