seuraava »

[Valo]

Tuota rukoilua olen miettinyt asiain tapahtumisen puolesta. Olen tarkastellut elämässäni tulevaa isoa muutosta siten, pyrinkö siihen siksi että tietoisuusessani se jo on, vai tahdon niin kovasti että en näe uppiniskaisesti muuta. Laitanko asian rukoiltavaksi puolestani rukouspyyntöaiheeseen.

Onko rukoileminen pyyntöä siitä että oma tahtomme tapahtuu kun sitä haluamme sydämemme pohjasta egomme voimalla?

Kuvittelen..että aito pyyntö Luojallemme on vapaudelle kuuluen pyyntöä omalle jumaluudellemme viedä asioita eteenpäin siten kuin se kokonaisuuden kannalta on parasta, liittyy siihen mitä tahansa mutkia tai mäkiä. Olen huomannut useasti sen oman halun tapahduttaa asioita myös piilotellen - myös toisen edun nimissä, ja siten asettunut tietämään mikä itseni lisäksi muillekin on parasta että sen pitäisi tapahtua.

Rukoilu tuo mieleeni polvistumisen - sen saamiseksi mikä on jo olemassa mutta jonka on tapahduttava ehdoitta. Tiedän että vain itselläni on avain pyytää tulla jumaluuteni ohjaamaksi niin että tekisin kantavia päätöksiä, muuntaisin ristiriidat ja näkisin sydämessäni ne vastaukset kaikkeuden parhaaksi, koska silloin myös oma parhaani toteutuu, vaikkei ehkä se halu.

Onko, eikö, luulenko?

[inkivääri]

Useinhan käy kuitenkin niin, että saamme sen mitä tarvitsemme, mutta ei välttämättä niinkuin olemme halunneet. Koska viisaampi (itsemme, Luojamme, ?)taso on nähnyt asian taakse tulevaisuuteen.

Risteyksessä ja oven takana on aina vähän tukala odottaa...

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Minun nähdäkseni jotkut rukoilevat toisaalta Jumalan tahtoa, toisaalta omia tarkkoja toiveitakin voi saada toteen. No jos ne eivät ole kenenkään harmiksi vaan kaikkien eduksi, niin kai ne saavat toteutuakin. 

[inkivääri]

Eikös tämän maailman ole tarkoituskin siirtyä tähän omaan luomisen tilaan.
Sepä onkin mielenkiintoinen juttu.

Miksipä kaikilla ei voisi olla kaikkea hyvää, kun päätetään niin...

[Yulunga]

mutta kun tuo oma luomisen tila saattaa olla niin tukossa, että siihenkin pitää pyytä apua että joku rukoilee puolestani että pystyisin taas rukoilemaan itse...

[Terhi35]

Rukoilemisen tulisi olla pyytteetöntä.
Ei se saisi olla oman elämän tavotteidenetua ajavaa.
Rukoilla voi avosydämmin että olisi kaunista jos elämässäsi tapahtuisi hyviä asioita, mutta ei ole oikein mielestäni jotain ns.pyytää/vaatia.
Rukoilla voi apua muille ja voimia itselle että jaksaa normaalia elämää.
 

[^^Queen Nefertiti^^]

Minä taas heitin ilmaan sellaisen rukousvahvistus tyyppisen jutun. Jos tietyn asian on määrä toimia minulle, sen kanssa pitää tapahtua näin, miel 48 h sisällä. Jos ei, mieleni voi unohtaa sen. Tämä tuli hyvänä välipalana, eräs ongelma, jonka jätän tyynesti korkeamman haltuun.

Ja parista muusta asiasta sama. Rukoilin (vaadin?) tiettyjä tapahtumia tälle vuodelle henk koht ja bisnes. Kieltämättä mieli rauhoittuu aina. En kuitenkaan ihan ilman materiaalisia asioita+suhdetta aio olla luostarissa, eli siksi. 

Ja siis sehän ei toimi jos ei usko. 

[Valo]

mutta kun tuo oma luomisen tila saattaa olla niin tukossa, että siihenkin pitää pyytä apua että joku rukoilee puolestani että pystyisin taas rukoilemaan itse...

Minulle tuo oli hankalinta siksi että se juju ryhtyä elämänsä luojaksi oli vain siinä että uskoi sen olevan jo totta ja ilmaisi tahtonsa valolla avata se kanavansa. Kun siinä vaiheessa juuri tuli se nääkähtäminen ja tukossa olo sillä jos aloin mennä kohti sydämen ohjausta niin egohan se tempoili minkä ehti ja teki kaikkensa että en luottaisi itseeni ja lakkaisin tahtomasta sydämen avautumista. Silloin tarvitsin tukea siihen itseeni luottamiseen. 

[Yulunga]

Valo,

tuossa on pointtia. Luulen että minäkin tiedän että itse voi ohajata elämäänsä, kaiken saa mitä pyytää... mutta sitten tulee näitä tapahtumia jotka tulevat pyytämättä ja niistä selviytymisen keskellä ei enää uskokaan siihen että saa mitään ihanaa ja kaunista. Eli usko ja luottamus menee.

[^^Queen Nefertiti^^]

On tummia raitoja, on vaaleita raitoja elämän kudoksessa. Saat kummatkin. Saat myös keinot laittaa asiat perspektiiviin. NDWalsch voisi auttaa joissain oivalluksissa, Keskusteluja Jumalan kanssa. Tai Richard Bach tai moni muu.

Walsch esim sanoo, kukaan ei tee sinulle mitään, mitä et jollain tasolla salli hänen tehdä. Miten voisit tuon ajatella?

JA: olet kutsunut jokaisen henkilön näytelmääsi itse.

[Yulunga]

juu, kyllä minä kaiken tuon ymmärrän älyllisellä tasolla. elämässä nyt vain ryvettyy ja asoihin reagoiminen (lopulta) on tietenkin oman vallan alla. kuitenkin elämä on yllätyksellistä ja hyvä niin. nyt vain kun on takana aika pitkään jatkunut erityisen rankka jakso, ei ole ehtinyt muuta kuin keskittyä siitä selviämiseen. Ei ajatustakaan esim. rakkaussuhde-toiveelle eli vaikka kuinka toitotan välillä sitä, että saat sen mistä luovut niin nyt en enää usko siihenkaan. Olen jo luopunut. Silti mitään ei sieltäkään suunnalta ole tullut. Ok, voisin rukoilla, mutten yksinkertaisesti vaan jaksa. En usko tällä hetkellä sen voimaan, vaikka tiedän älyllisellä tasolla että siinä on voima. En vain tunne yhtään mitään.

[Valo]

juu, kyllä minä kaiken tuon ymmärrän älyllisellä tasolla. elämässä nyt vain ryvettyy ja asoihin reagoiminen (lopulta) on tietenkin oman vallan alla. kuitenkin elämä on yllätyksellistä ja hyvä niin. nyt vain kun on takana aika pitkään jatkunut erityisen rankka jakso, ei ole ehtinyt muuta kuin keskittyä siitä selviämiseen. Ei ajatustakaan esim. rakkaussuhde-toiveelle eli vaikka kuinka toitotan välillä sitä, että saat sen mistä luovut niin nyt en enää usko siihenkaan. Olen jo luopunut. Silti mitään ei sieltäkään suunnalta ole tullut. Ok, voisin rukoilla, mutten yksinkertaisesti vaan jaksa. En usko tällä hetkellä sen voimaan, vaikka tiedän älyllisellä tasolla että siinä on voima. En vain tunne yhtään mitään.

Kuulostaa mahdollisuudelta (vaikka arvaan että nyt on kauhia olo), ainakin sen minkä jyrän alle jäin useasti, sillä minut lopulta py-sä-y-tet----tiin, ja kun kaikki voimat oli viety niin pysähdyin. Minusta tuntuu jälkeenpäin että tietoisuuteni tietenkin teki työtään, mutta se ego (vähän kulahtanut sana mutta minkä teet) oli se joka koki kolhuja. Ja rukoilu, perinteinen style, lisäsi armoilla riutumisen tuntua, vaikka se ei niin edes ole. Minusta taisin vain päästää irti, maata ja hengittää. Sitten pyysin, silloinkin vaikka E tahtoi vielä nauttia kurjuudestaan. Tuliheppa sanoikin sen, risteyksessä ja oven takan on tukala odotella. Silloin auttaa vain tämä hetki, liikutan sormea, siis elän.

Ai niin, ja siksi tuo nikkikin, jotta muistaisin olevani se avain.

[Yulunga]

Kuulostaa mahdollisuudelta (vaikka arvaan että nyt on kauhia olo), ainakin sen minkä jyrän alle jäin useasti, sillä minut lopulta py-sä-y-tet----tiin, ja kun kaikki voimat oli viety niin pysähdyin.

siis mikä sinussa pysäytettiin? ego? sitäkö tämä voisi olla? täydellinen uskon menetys...

[^^Queen Nefertiti^^]

Kyseinen leijonamieli oli kans luovuttanut täysin, kuten myös aiempi Sininen Enkeli, ja sittenpä löytyi kun rukoili.. luovutanko uuden tietokoneeni dvd aseman kans vai rukoilenko et pelit toimii.. 

[Valo]

.. luovutanko uuden tietokoneeni dvd aseman kans vai rukoilenko et pelit toimii.. 

Emmie tiiä kun en elä mitenkään alistussuhteessa jumaluuteeni että rukoilisin. Jotta toimisko se dvd-asema sitten rukoilemalla vaan siinähän se sinunki stoppi on, joku muu juttu menee etiäpäin kun tietokone jumii.  :