Tänä aamuna aamusivuja kirjoittaessani pohdiskelin juuri koko tätä kirjoittamisen ideaa.
Itse kirjoitin n. 10 vuotta sitten päiväkirjaa enemmän tai vähemmän säännollisesti selvitäkseni elämäni silloisista karikoista. Epäilemättä tuo päiväkirjan pitäminen auttoikin aikalailla.
Muistan ajatelleeni, että kun päiväkirja päättyy, päättyy myös tämä kaamea vaihe elämästäni. Kyseessä oli jumalattoman paksu monisataasivuinen kirja, jota täytin useamman vuoden...
Tosiaan, kun se päiväkirja vihdoin viimein loppui, alkoi elämässäni aivan uusi vaihe, jota en tosin itse ensin huomannut, koska ensin alkuun näytti siltä, että kaikki on menossa entistä enemmän solmuun.
Ostin uuden päiväkirjan, mutta en jaksanut sitä enää täyttää samalla lailla. Pelkäsin taas jumiutuvani johonkin yhteen asiaan, mitä käsittelen vuosikaudet.
Ymmärrän siis tuon ajatuksen siitä, että näin säilöö negaatioitaan.
Huomasin tänään mikä ero päiväkirjan ja aamusivujen kirjoittamisessa on itselläni. En osannut ikinä kirjoittaa päiväkirjaani vain itselleni. Kirjoitin sitä ikäänkuin joku muukin joskus lukisi sitä. Sivukaupalla analyyttistä pohdintaa ja ironisia lausahduksia elämäni surkeudesta.
Aamusivut taas ovat kolme sivua ajatuksen virtaa, jossa ei tarvitse olla päätä eikä häntää.
Mieleeni tuli Harry Potter-fanina kyseisissä kirjoissa mainittu ajatusseula, jonne professori Dumbledore siirtää päästään muistoja ja ajatuksia, jotka päässä pyöriessään ruuhkauttavat vain aivoja.
En yhtään ihmettelisi, vaikka J.K. Rowling olisi saanut idean ajatusseulaan juuri jostain aamusivujen tms. kirjoittamisesta...
Itse olen tässä kokonaisen kolmen aamun kokemuksella
tullut siihen tulokseen, että kun saa kaiken ylimääräisen ajatuksen virran vuodatettua paperille, aivot saavat jotenkin enemmän tilaa ja rauhaa käsitellä niitä perimmäisiä ajatuksia.
(Sulla Liljahan on myös
-kuvio kartallasi, joten ehkä sinullekin on tuttua tuo ajatusten ylikuumeneminen, kun kaikki kiertää päässä 230 km/h.
)
Sinänsä ei varmaankaan ole väliä, kirjoittako noita ajatuksiaan aamulla vai illalla. Itse ainakin olen tullut siihen tulokseen, että tämä aamusivujen kirjoittaminen toimii tasan niin kauan, kun olen työtön ja minulla on aamulla aikaa. Myöhemmin ehkä kirjoitan sitten iltasivuja, en tiedä.
Tuota kolmen sivun sääntöä sen sijaan pidän tässä melko tärkeänä. Se voisi yhtä hyvin olla neljän sivun sääntö, mutta luulen, että joku sivumääräsääntö on tärkeä.
Itse aloitin raskaamman kautta ja kirjoitan kolme A4-sivullista tekstiä, mutta esimerkiksi äitini kirjoittaa paljon pienempään vihkoon, jossa sivut ovat noin A5-kokoa.
Kirjoitan siis määrällisesti enemmän kuin hän, mutta vaikutus on sama. Kolmannen sivun lähetessä loppuaan, aivot ikäänkuin alkavat jotenkin itsestään rakentaa jonkinlaista yhteenvetoa kaikesta siitä tuubasta, mitä aiemmille sivuille on suoltanut. Sitä ikäänkuin panee pisteen kaikelle aiemmalle tekstille ja (okei, tämä kuulostaa itsestänikin pimeältä
) estää sitä palaamasta takaisin sotkemaan ajatuksiaan.
No huh huh tulipahan taas kirjoitettua! Ja kolme sivua on tänä aamuna jo väkerretty paperille.
