Heip känkkäränkkä
Minusta ei ole tärkeitä tai vähemmän tärkeitä kirjoituksia ollenkaan...niin kuin itsekin kirjoitat "ajatuksen siitä kuinka eritavoin ihmiset asioita näkevät/ kokevat."...tätä minusta foorumi on parhaimmillaan - ja tätä se on kaiken aikaa...tämä foorumi se vasta on koulujen koulu itselleen kuulostella esimerkiksi ETTÄ miten rajaan/jos rajaan kirjoituksia eli toisten ajatuksia - olenko avosydäminen ottamaan vastaan ja kuulostelemaan myös ajatuksia joiden kirjoittajan kanssa en ole "ihan samoilla linjoilla" JA silti voimme löytää yhteisen kielen ja yhteisen projektin - yhteisen asian hyväksi- sitä tämä foorumi minusta ja minulle on ja itseasiassa NEHÄN ne ovat parhaimpia kirjoituksia jotka jotenkin tökkivät
- kysyä itseltään - että mikä nyt oikeesti tökkäseekään :
että tällainen ...tällainen "monikulttuurinen kohtauspaikka" tämä foorumi ainakin itselleni, kun saa olla just sellainen kun on
- ja ainutlaatuinenkin vielä runsaudeltansa - niinkuin mekin astrolaiset
olemme...
...avataarasi kuvaa ihan nappiin sitä mistä kerrot "että mahdollisuuksien ovi on avattu ja vaikka takana on hämärää, on valoa kohti helpompi kulkea. Valon ja varjojen välistä hahmotan omaa paikkaani, kuitenkin jalka jo tukevasti kynnyksellä..."...merkittävä hetki matkallamme.... ja arvokas kirjoitus kaikkinensa
kuulumisiin
Heip,
.....ja samalla jännitystä siitä, että vastasiko asia sitten kuitenkaan sitä mitä työn alla oli..
.... Jossakin vaiheessa tämä alkoi kyllästyttää ja kun koen tarvitsevani konkreettisia muutoksia näkyviin silloin kun muutenkin on tarve sisäiseen uudistukseen, vaihdoin hahmon valokuvaan joka on otettu minulle hyvin rakkaasta paikasta. Juuri kyseiset kuvat palauttivat mieleeni uudestaan ajatuksen siitä kuinka eritavoin ihmiset asioita näkevät/ kokevat.
Joitain itsestäänselvyyksiä ei näe(tajua) ellei joku niitä eteen erikseen kiikuta.. Jokatapauksessa tämä nykyinen "kaapista ulos"-kuva kuvastaa minua kai aika hyvin siinä, että mahdollisuuksien ovi on avattu ja vaikka takana on hämärää, on valoa kohti helpompi kulkea. Valon ja varjojen välistä hahmotan omaa paikkaani, kuitenkin jalka jo tukevasti kynnyksellä...
En tiedä oliko asia näin pitkän sepustuksen arvoinen, pääasia minusta kuitenkin on, että kuva puhuttelee jollakin tasolla sekä itseä että antaa myös muille suuntaa antavan vaikutelman siitä mitä oikeastikin saattaisi olla...