seuraava »

[astraali]

Elämässämme vierailee monia tärkeitä ihmisiä, joilla on oma merkityksensä kehityksessämme ja kasvussamme. Jotkut suhteet vaan imaisevat mukaansa kuin heikkopäisen, kestävät hetken, tuovat mukanaan murhetta ja ahdistusta... Mutta alussa se tuntui niin täydelliselle; tämä sen täytyy olla...

Onko se intohimo välillä vain sen takia, että emme ehtisi järkeillä vaan hyppäisimme sokeasti suhteeseen, jonka on tarkoitus opettaa jotain tärkeää...? Muista suhteista minä en tiedäkään... Juuri sellaisia kaikki kohtaamiseni on tähän saakka ollut.
Ja ne ovat olleet opettavaisia ~~~ hyvin opettavaisia 

Entäs sellainen suhde, joka perustuu toisenlaiselle vetovoimalle? Yhteenkuuluvuuden tunteelle, rauhalle, kumppanuudelle?
Minulle täysin uusi ja vieras kokemus...  : Ihminen tuntuu niin tutulle, kaivatulle... mutta siitä puuttuu tuo "sokaiseva hulluus"... Vetovoimaa on mutta sekin on erilaista, jännittävällä tavalla tuttua... Takaraivossa sellainen tuttuuden ja voimakas turvallisuuden tunne; kuin olisi lepopaikkaan saapunut... Sydämessä voimakas tunne, jota ei vielä voi ääneen lausua. Jota hämmästelen ja yritän analysoida.

Miten te olette kohdanneet sen, jonka kanssa matkaanne olette yhdessä jatkaneet?

Itse en usko "siihen oikeaan" sanan varsinaisessa muodossa vaan uskon, niihin oikeisiin oikeissa hetkissä ja tilanteissa. Joidenkin kanssa se yhteinen matka vaan jatkuu kauemmin kuin toisen.

Sielunkumppani; mille se tuntuu?

 

[BlueRose]

Itselläni on sellainen tunne puolisoon, että jatketaan siihen mihin on jäätykkin, eli tutulle ja turvalliselle ja erittäin hyvälle tuntuu tosin elämäämme on monet kovat pettymykset muokanneet varovaisemmaksi ja siten alitajuisesti kumpikin tarkkailee toistensa tunteita, että onks tää oikeesti tässä ja sitä mitä on etsinyt mutta hyvässä mielessä kuitenkin

[astraali]

Kiitoksia hienoista vastauksistanne! 

Ensimmäisen kerran elämässäni on sellainen tilanne, etten oikeasti tarvitse keneltäkään mitään. En odota kenekään tulevan ja pelastavan, tuovan elämälleni merkitystä, poistavan tyhjyyttä tms. Ensimmäistä kertaa seison tukevasti omilla jaloillani ja koen, että minullakin olisi jotain annettavaa. Olen tarpeeksi vahva säilyttääkseni itseni mutta ottaakseni vastaan uutta.

Mietin myös sitä, että tekeekö ikäkin tepposensa mutta toisaalta uskon, että rakastunut nainen käyttäytyy aina yhtä hupsusti  -iästä riippumatta 

Kiitoksia kuvauksistanne! Ne antoivat luottamusta ja varmuutta. Siunausta suhteisiinne -nykyisiin ja tuleviin (SA)
 

Onko miehenne muuten tunteneet saman? Annaliljan ja Sawottaren tapauksessa ainakin ...

[Jasca]

Tämä on hiukan erilainen juttu, mutta mielestäni ei ihan off topic. Uskon tavanneeni yhden sielunkumppanin kaupan käytävällä. Mies oli menossa edelläni ja yks kaks hän kääntyi ja kohtasimme. Kumpikaan ei puhunut mitään, mutta tavallaan keskustelimme "sielutasolla" pari minuuttia. En edes muista miltä hän näytti, koska tavallaan en nähnyt häntä lainkaan 3D-kuvana. Keskustelu päättyi ja hän kääntyi ja jatkoi matkaansa. Tuntui hetken oudolta olla taas 3D:nä kaupassa, mutta oli ollut mukavaa tavata "vanha tuttu". Tästä on jo aikaa ainakin 15 vuotta, mutta muistan edelleen hyvin elävästi tuon kohtaamisen luonteen vaikka henkilöä ja keskustelua en enää muista. 

[Hiisitär]

Sielunkumppanit tuntuvat ainakin minulle siskoille ja veljille, joiden kanssa on täysin puhtaat välit. On mukavaa olla heidän seurassaan. Ei ole tunnetta, että tarvitsisi olla jotain muuta kuin oma itsensä. Toisen aura ei häiritse vaan se sujahtaa mukavasti omani ohitse. Vaikka samassa huoneessa olisi kaksikin henkilöä, kummankaan aura ei vie sitä normaalia omaa tilaansa vaan molemmat kokevat, että koko tila on tavallaan puhdas, omassa käytössä.
Toiselta ei odota mitään,eikä hänkään odota sinulta mitään. Molemmat vain ovat ja tuntevat kuuluvansa yhteen syvällisesti. Aina ei tarvitse olla kyse kumppanista, kuten tuo Smallin ihana kertomus puhuikin puolestaan.

[Valo]

Kuvittelen, että jokainen sielu tuntuu kumppanilta silloin kun ymmärtää jokaisen kanssamatkaajan merkityksellisyyden kumppanina (ei välttämättä siis parisuhdemielessä). Koska oman "laajenemiseni" myötä ennen ei-sielunkumppaneilta vaikuttaneet ihmiset nyt siltä tuntuvat, jakaen sittenkin sitä samaa sydäntä. Sitä rakkampia ovat toiset sielut kuta enemmän saa itseään avattua. Kutakuta *raps raps*

Siltikin olisin vielä taipuvainen ajattelemaan vaikka jotakin samaa sädettä energioina olevien tuntevan kumppanuutta "enemmän". Niitä ihmisiä jota tulevat ja jäävät elämääni, naps vaan, ja vaikkeivät jäisikään niin ovat siellä olemassa vuosienkin takaa.Ja niitäkin joiden en aiemmin olisi toivonut jäävän elämääni, jäävät vaan ja kuva heistäkin alkaa kirkastua. Ehkä me muodostamme jumalassa energiakokonaisuuksia, mini-palapelejä, joiden tiedämme siellä olevan, ja joku heistä voi olla jopa siinä vierellä elelemässä. Ja sitten se tuntuu siltä että tuo on minun osani kuten olen hänelle osa. Olla vaan, niinkuin Atha sanoi.

[*yildirim*]

sielunkuppani on mielestäni sellainen ihminen josta tulee aina ensi hetkästä tunne että kuin olisimme aina toisemme tunteneet ja jotenkiin osaamme lukea toistemme tunteita ja muutenkin ajatusmaailmoita ilman sen ihmeempiä sanoja.

muutenkin tälläisen ihmisen tuntee olevan läsnä varsinkin elämäsi vaikeina aikoina vaikka et häntä fyysiseti näkisikkään.

[BlueRose]

sielunkuppani on mielestäni sellainen ihminen josta tulee aina ensi hetkästä tunne että kuin olisimme aina toisemme tunteneet ja jotenkiin osaamme lukea toistemme tunteita ja muutenkin ajatusmaailmoita ilman sen ihmeempiä sanoja.

muutenkin tälläisen ihmisen tuntee olevan läsnä varsinkin elämäsi vaikeina aikoina vaikka et häntä fyysiseti näkisikkään.

Aiwan  jotenkin itse en katso että suhde olisi intohimoinen ja vietetään aikaa enemmän pedin puolella kuin keittiössä sitä se ei ole vaan sopivassa määrässä kaikkee, ikuna en ole vastaavaa kokenut perusturvallisuuden saralla, tietty on koettu ns. intohimo suhteet ja pikasesti yhteen ja katkera ero  tavallaan kaikki suhteet on sielujen sopimuksia, jopa yhdenillan juttukin, koska itse tietää mikä itselle sopii ja juttu on ollut tien näyttäjänä en kadu yhtikäs minkään kokemistani ja tässä ja nyt suhteessa olen tosi onnellinen''järkevällä''tavalla jos sitä oinaalla on mut kuiteskin vähä tähän ikään tullu

[*yildirim*]

sawotar

en nyt ihan noilla tunteilla välttämättä tarkoittanut mitään rakkaussuhdetta vaan lähinnä sitä että ilman mitään sen suurempaa pystyt lukemaan hänestä kaikkea tunteista lähtien...iloa ja surua,onnea ja pettymystä....

[lahden]

Yksi minun kanssani resonoiva tarina kertoi kaksoisliekin olevan sielumme perustila. Moniulotteisesti katsottuna kaksoisliekkimme on kanssamme koko ajan, koska hän on me ja me olemme hän. Toinen tarina kertoi, että elämässämme yksi askel muiden joukossa on löytää oma kaksoisliekkimme, nyt todennäköisemmin kuin koskaan ennen, siis lineaarisesti ajateltuna. Kaksoisliekkisi tuo maan päälle uuden rakkauden tason, esimerkin Suuresta Rakkaudesta kaikkea kohtaan. Ja eräs tarina, jonka otin omakseni, kertoi, että jos et näe kaksoisliekkiäsi nykyisessä suhteessasi, se kertoo enemmän sinusta kuin hänestä.

[Asterix]

Hmmm...
Olen miettinyt, että miksi sielunkumppanuus laitetaan
niin monotoniseksi, kun koen sielun kumppanuutta
useamman ihmisen kanssa?

Tällä hetkellä tunnen todella vahvaa sielun kumppanuutta
kuuden eri henkilön kanssa ja kysymyksessä ei ole vain
sielunsukulaisuus-tunne, eikä pelkkä vahva ystävyyskään,
vaan olemme vahvoin sitein "kiinni" kaikki toisissamme.

(meitä on siis jännästi 7 sielua/ihmistä)

Onko sieluni jakautunut elämieni aikana jo niin moneksi?

Näitä sielun kumppaneita on ikään kuin "eritasoisia",
tai peremminkin eri merkityksillä,
mutta kuitenkin heillä jokaisella on tärkeä paikka/tehtävä
kokonaisuudessa ja kokonaisuus ei olisi kokonaisuus ilman yhtä.

[Valo]

Ja eräs tarina, jonka otin omakseni, kertoi, että jos et näe kaksoisliekkiäsi nykyisessä suhteessasi, se kertoo enemmän sinusta kuin hänestä.

Ihan samoin tunnen asian olevan. 

[Rakkauden enkeli]

Moniulotteisesti katsottuna kaksoisliekkimme on kanssamme koko ajan, koska hän on me ja me olemme hän. Toinen tarina kertoi, että elämässämme yksi askel muiden joukossa on löytää oma kaksoisliekkimme, nyt todennäköisemmin kuin koskaan ennen, siis lineaarisesti ajateltuna. Kaksoisliekkisi tuo maan päälle uuden rakkauden tason, esimerkin Suuresta Rakkaudesta kaikkea kohtaan. Ja eräs tarina, jonka otin omakseni, kertoi, että jos et näe kaksoisliekkiäsi nykyisessä suhteessasi, se kertoo enemmän sinusta kuin hänestä.

Tämä tarina resonoi minunkin kanssani. 

[Cheva]

Minä ja eräs naispuolinen ystäväni ollaan lähtöisin tavallaan "samasta sielusta"
Orionin tähtikuviosta. Bellatrixista.
Olimme kaksi erillistä olentoa, mutta käsikädessä ja tunsimme samoja asioita.

Nykyään meedion mukaan olemme enemmänkin kansi ja vakka, emmekä niin identtisiä kuin joskus. Olemme myös eläneet useamman elämän samoissa paikoissa. Tuo kansi ja vakka on kyllä niin totta.. olemme jotenkin hyvin samallaisia, mutta kumminkin erilaisia. Täydentäviä

En sitten tiedä onko hän "sielunkumppanini", sillä tavallaan toivoisin sielunkumppanini olevan mies ja vielä varteenotettava sellainen, koska ainakin näillä näkyminen olen täysi hetero Ei sillä, että sielunkumppanin kanssa pitäisi olla aina romanttinen suhde, mutta haaveilen juuri siitä elämää suuremmasta rakkaudesta, ja toivon todella, että tämä kyseinen herra on olemassa ja tulossa elämääni. Jos näin ei ole niin ei voi mitään...

Paitsi jos on useita sielunkumppaneita, eriin elämäntilanteisiin erit kumppanit.

Sen näkee sitten, olen vielä kovin nuori puhumaan monista suhteista n. 19-vuotias tulee kokemaan vielä paljon, jos luoja suo.
Haaveilla saa, mutta emmie kiirehdi.

[*yildirim*]

Nykyään meedion mukaan olemme enemmänkin kansi ja vakka, emmekä niin identtisiä kuin joskus. Olemme myös eläneet useamman elämän samoissa paikoissa. Tuo kansi ja vakka on kyllä niin totta.. olemme jotenkin hyvin samallaisia, mutta kumminkin erilaisia. Täydentäviä(lainaus chevalta)

jotenkin niin tuttua tuo sinun tekstisi.itsellä kylläkin tämä toinwn osapuoli on mies.

eihän se mielestäni myöskään ole mitenkään pois suljettua että meillä olisi näitä sielunkumppaneita täällä maailmassa enenpikin kuin vain yksi ja ainoa. itselläni niitä on ainakin kaksi.uskon myös että he astuvat tiellemme juuri silloin kun pitää ja on tarpeellista...