seuraava »

[Hiisitär]

Sielunkumppaneita on todellakin useita ja niiden lukumäärä ihan hen.koht. sielusta riippuvainen. Mitään kiintiötä niille ei ole. Ainoastaan Kaksoisliekkiä on vain yksi per sielu (Kaksoisliekit ovat kuin kaksiosaisen palapelin kaksi palaa). Sielunkumppanin sukupuolella ei ole mitään väliä, mutta kaksoisliekki edustaa aina fyysisessä maailmassa vastakkaista sukupuolta.

Sielunkumppanin ja kaksoisliekin lisäksi on olemassa myös mm. parisieluja ja tehtäväsieluja, heitäkin useita per henkilö.

[Terhi35]

Tuota samaa olen minäkin pohtinut.
Nyt elän tutussa ja turvallisessa suhteessa, elämä on tasaista, rauhallista, kumppanuutta, hyvää seksiä ja yhteinen harrastus ..Naimisiin menemme mystisenä vuonna 2012.
En tiedä mikä kumppanuus meillä on.
Mutta joskus pohdin sitä että eräs mies olisi ollut minulle se ssielunkumppani, olimme henkisesti samanlaisia, toista pystyi lukemaan eleístä ja olemuksesta, loput vaistosi, välillämme oli lämpimiä tunteita ja intohimoa, kun hänet ensi kerran kohtasin niin sukat pyöri jaloissa ja hän tuntui niin tutulta.
No aíkaa on kulunut ja hä on yhä lähelläni ystävänä.
Mikä siis on sielunkumppanuutta?
Kumpi heistä tässä tapauksessa?

[Rakkaudenliekki]

Alussa on sielu, vapaus, elementit...
Sielujen kohdatessa vapaus säilyy, vesi muuttuu  suloiseksi virraksi, tuli nuotion loimuksi, ilma lämpimän tuulen sivelyksi, maa jalkojen alla tuntuu luotettavalta.

.....   KIITOS leijonamieli...JA Aivan. ...sielunkumppanithan "vain tulevat¤ elämäämme mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja tilanteissa  tupsahtavat eteemme kuin taivaalta laskeutuva enkeli....
[

*******************************************************

http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/artikkeli.shtml/449092?uusimmat_kuudesaisti  linkistä löytyy tämä teksti: Oman sielunkumppanin tapaaminen ei yleensä jää huomaamatta. Henkilö tuntuu hyvin tutulta, ikään kuin hänet olisi tuntenut koko ikänsä tai kuin löytäisi vihdoin kotiin. Ensi tapaamista kuvaillaan usein sanoilla: ”Jotenkin vain tiesin, että tämä henkilö on se oikea”.

Monet kertovat tunnistaneensa kumppaninsa tämän silmistä, sielun peilistä. Kun sielunkumppani on astunut huoneeseen, muu maailma on tuntunut kaukaiselta ja aika pysähtyneeltä. Joissain tapauksissa ihmiset ovat aistineet valoa kumppanin ympärillä kohtaamishetkellä. Usein kumppanin on tajunnut omaksi vasta tämän tultua lähelle, aistiessa tämän läheisyyden ja tuoksun. Jotkut kertovat muistavansa henkilön jostain, ehkäpä unesta. ...

Sielunkumppaneiksi kutsutaan kahta ihmistä, joiden sielut tunnistavat toisensa. He eivät ole aivan toisensa kaltaisia, mutta heidän sielunkuvansa on hyvin samantyylinen. Sielunkumppanit tuntevat maailman samalla tapaa ja heillä on tunne yhteisestä tehtävästä. Tämä tehtävä voi olla esimerkiksi ihmisten auttaminen, toisen elämäntyön tukeminen tai yhteisen lapsen saattaminen maailmaan.

Sielunkumppanuus on aina molemminpuolista
 

Verrattuna aikaisempiin ihastumisiin, sielunkumppanin kohtaaminen tuntuu vaivattomammalta, sillä yhteenkuuluvuuden tunne on vastavuoroinen. Aikaisemmissa suhteissa epävarmuus toisen tunteista on voinut saada rakkauden muuttumaan epätoivoiseksi, mutta tällä kertaa tunne on rentoutunut ja luottavainen.

Sielunkumppanien välinen vetovoima ja intiimiys on vahva. Sielunkumppani tuntuu tietävän – joidenkin aihetta tutkineiden mukaan muistavan - miten sinua tulee koskettaa, suudella ja pidellä. Tunteet virtaavat vapaina ja kumppania on helppo ymmärtää. Vahva myötätunto saa rakkaan tarpeet tuntumaan hyvin selviltä ja luonnollisilta toteuttaa.

"Rakkaus on yksinkertaista, mutta ei helppoa" (Dalai Lama)
Sielunkumppanuuden tarkoituksena on uuden oppiminen. Jotkut kutsuvat tätä karmaksi. Tällaisessa suhteessa ei ole tarkoitus muuttaa kumppania, vaan kehittää omaa itseä. Koska sielunkumppanin edessä on kovin paljaana, vaatii suhde rohkeutta kohdata itsensä. Oma haavoittuvuus voi tuntua pelottavalta, mutta menneisyyden kohtaaminen sielunkumppanin kanssa parantaa vihdoin vanhat haavat.

Sielunkumppanit ottavat usein suuria riskejä suhteensa eteen, sillä yhdessäolo tuntuu luonnolliselta. Kumppanin kanssa on valmis jakamaan tulevaisuuden pitkästä välimatkasta tai yhteiskunnan paineista huolimatta. Fyysinen ikäero ei tunnu esteeltä, sillä sielunkumppaneiden sanotaan olevan aina sielultaan saman ikäisiä.

Yhteys sielunkumppaniin on ikuinen
Liitto sielunkumppanin tai kaksoisliekin kanssa voi kestää eliniän, mutta joskus tarkoituksena on viettää yhdessä tietty aika, tiettyä elämänläksyä varten. Elämän-tilanne voi myös olla niin haastava, ettei se salli yhdessäoloa. Pari saattaa esimerkiksi tehdä päätöksen kunnioittaa aikaisemmin solmittuja sitoumuksia, eivätkä he päädy yhteen.

 
Ehkei kaikkien sielunkumppaneiden kohdalla ole tarkoituskaan pysähtyä. Jotkut sukulaissielut voivat olla reittimerkkejä, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Yhteys sielunkumppaneiden välillä on kuitenkin aina olemassa – se on ollut läsnä ennen fyysistä kohtaamista ja säilyy myös sen jälkeen.

Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan
Monien aihetta tutkineiden mukaan sielunkumppanin lähestymisen tietää ennalta. Juuri ennen sielunkumppanin ilmestymistä elämäntempo nopeutuu. Sattumat tuntuvat seuraavat toisiaan ja ihmisiä ilmestyy eteen aikaisempaa enemmän. Kaipuu toisen luokse tuntuu vahvempana kuin aikaisemmin ja kutkuttava tunne siitä, että on valmis kohtaaman oman rakkautensa muistuttaa sydänalassa.

Miller kertoo, miten monet ovat saaneet ohjausta löytääkseen sielunkumppaninsa. Ystävät ovat järjestäneet kohtaamisen tai jokin oudolta tuntuva sattuma on ohjannut heidät toistensa luokse. Moni sielunkumppaninsa tavannut kertoo, miten: ”Ei aiemmin kulkenut sitä kautta töihin”, tai miten: ”Sattumalta eksyi Internet-sivustoille, jolta oma pari löytyi.”

Jos sinusta tuntuu, ettet tapaa toista puoliskoasi, niin ehket ole vielä valmis siihen. Sielunkumppanin kanssa et voi olla kuin itsesi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ette voi löytää toisianne ennen kuin olet löytänyt itsesi. Hän tunnistaa sinut helposti, heti kun olet oma itsesi.

Teksti: Stephanie Sinclair

Kuvat: futureimagebank.com ja Posti

Lähteet:

Masters, Arianni: “Soul mates & twin flames”, IllumiRate Internet-julkaisu. Melges-Brenner, Julia: “Finding a soul mate”, MuseNet Internet-julkaisu. Miller, Carolyn Godschild: “Soulmates: following inner guidance to the relationship of your dreams” New World Library, 2000. ”To draw your twin soul into your life” ja “Soul mates – partners across time”, MSN Yhteisö Full Moon Paradisen julkaisut.

[*yildirim*]

tuo pitää kyllä hyvinkin paikkansa...itse olen huomannut kaikki itselläni olevat sielunkumppanit heti ensi kerralla kun olen ihmistä silmiin katsonut...näiden ihmisten kanssa toimii myös sellainen sanaton yhteys ja todellakin on tunne alusta asti heidän kanssaan että olen tuntenut heidät ikuisuuden vaikka aikaa olisi kulunut vain pieni hetki... 

[Rakkaudenliekki]

tuo pitää kyllä hyvinkin paikkansa...itse olen huomannut kaikki itselläni olevat sielunkumppanit heti ensi kerralla kun olen ihmistä silmiin katsonut...näiden ihmisten kanssa toimii myös sellainen sanaton yhteys ja todellakin on tunne alusta asti heidän kanssaan että olen tuntenut heidät ikuisuuden vaikka aikaa olisi kulunut vain pieni hetki... 

Sinä sen sanoit lyhyesti ja ytimekkäästi - 

[Rakkaudenliekki]

..enkä olisi uskonut, että tuollainen on milloinkaan edes mahdollista..Tuntuu luettunakin "neulan löytämiseltä heinäsuovasta". Näin on sitten kuitenkin tapahtunut..

Aivan  "...Sielunkumppanin löytää kun on valmis rakastamaan emme voi löytää toisiamme ennen kuin olen löytänyt itseni. Hän tunnistaa minut helposti, heti kun olen oma itseni..."  ja minä hänet heti kun hän on oma itsensä - yksinkertaista - vaan matka tähän pisteeseen on ollut melkoisen pitkä ja monivivahteinen...

[kunziitti]

Elämässämme vierailee monia tärkeitä ihmisiä, joilla on oma merkityksensä kehityksessämme ja kasvussamme. Jotkut suhteet vaan imaisevat mukaansa kuin heikkopäisen, kestävät hetken, tuovat mukanaan murhetta ja ahdistusta... Mutta alussa se tuntui niin täydelliselle; tämä sen täytyy olla...

Onko se intohimo välillä vain sen takia, että emme ehtisi järkeillä vaan hyppäisimme sokeasti suhteeseen, jonka on tarkoitus opettaa jotain tärkeää...? Muista suhteista minä en tiedäkään... Juuri sellaisia kaikki kohtaamiseni on tähän saakka ollut.
Ja ne ovat olleet opettavaisia ~~~ hyvin opettavaisia 

Entäs sellainen suhde, joka perustuu toisenlaiselle vetovoimalle? Yhteenkuuluvuuden tunteelle, rauhalle, kumppanuudelle?
Minulle täysin uusi ja vieras kokemus...  : Ihminen tuntuu niin tutulle, kaivatulle... mutta siitä puuttuu tuo "sokaiseva hulluus"... Vetovoimaa on mutta sekin on erilaista, jännittävällä tavalla tuttua... Takaraivossa sellainen tuttuuden ja voimakas turvallisuuden tunne; kuin olisi lepopaikkaan saapunut... Sydämessä voimakas tunne, jota ei vielä voi ääneen lausua. Jota hämmästelen ja yritän analysoida.

Miten te olette kohdanneet sen, jonka kanssa matkaanne olette yhdessä jatkaneet?

Itse en usko "siihen oikeaan" sanan varsinaisessa muodossa vaan uskon, niihin oikeisiin oikeissa hetkissä ja tilanteissa. Joidenkin kanssa se yhteinen matka vaan jatkuu kauemmin kuin toisen.

Sielunkumppani; mille se tuntuu?

 

Sielunkumppani tuntuu hyvältä, kehittyvältä, yksilöltä ja kertakaikkiaan ihanalta, jonka kanssa käsitellään, myös negatiivisia tunteita, siis ihan kaikkea. Meillä on kummallakin omat asunnot ja välimatkaa on noin 45 kilometriä, mutta alitajuinen yhteys, toimii todella tarkasti, sehän on silloin kummallekkin riittävää. Alitajuinen yhteys on sitä, kun ajattelee toista, niin kohta tulee tekstiviesti ja niin edelleen.

Tänään tapahtui sellainen, kun ajattelin IDOLSIA, että pitäisiköhän se laittaa nauhalle, niin tulee kysymys, että haluatko minun nauhoittavan sen sinulle. Taas oltiin silmät pyörällään, kuin PIKKULAPSI heh . Kun on välimatkaa, suhde uusiutuu jatkuvasti ja näkee toisen erilaisena, ihan kuin KUKKA, joka on kasvanut jälleen askeleen. Aina UUSI IHMINEN edessä, on se niin hemaisevaa.Rakkautta sinulle

[*yildirim*]

Onneksi on sitten niitä huonoja yksilöitä jotka eivät kehity, joita vasten voi peilata.. 

en nyt varmaan tajunnut mitä tarkoitit...mutta jos nyt tuosta sielunkuppanuudesta puhutaan niin voiko sielunkumppanuudessa olla niitä huonoja yksilöitä?

mielestäni ei,koska sielunkumppanin ainakin minä miellän sellaisena todellisena ja suurena persoonana joka tuo uskoa,toivoa ja rakkautta elämääni jopa sanattomasti olimmepa sitten lähellä tai hyvinkin kaukana...hänen kanssaan voi myös jakaa tämän kaiken universaalin maailman tietäen levansa samoilla taajuuksilla jopa ilman sanoja...

[Asterix]

Onneksi on sitten niitä huonoja yksilöitä jotka eivät kehity, joita vasten voi peilata.. 

Hmmm...? 
Mutta jos näet huonon yksilön joka ei kehity, toisen ihmisen muodossa,
niin sehän on juuri se SINUN peilikuvasi, jonka SINÄ näet.

Eikö SA olisi paljon huisin hienoa
ja jo taktisestikin järkevämpää SINUN ITSESI kannalta
nähdä vain ja ainoastaan täydellisiä yksilöitä ympärillään,
jotka tekevät vain ja ainoastaan täydellisiä onnistumisia..?

[Julietta]

Ap, minäkään en usko yhteen oikeaan, ja kaksoisliekkini taitaa tällä hetkellä olla muissa ulottuvuuksissa.

Suhteeni ovat aina saaneet alkunsa vahvasta ihastumisesta ja fyysisestä vetovoimasta. Sellainen ystävyysrakkaus on jäänyt vieraaksi.

Nykyinen kumppanini ei tunnu miltään parisielulta, tämän päivän riidan jälkeen luonnehtisin, että kommunikaatiokyvytön ääliö pänkkä (ja vielä härkä). Ihanaa jos te muut olette valineet paremmin ja näette peilistänne kauniimpia kuvia jne.

Minulla on yksi miespuolinen todella hyvä ystävä, jonka kanssa ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta ja juttua riittää loputtomiin. Valitettavasti välillämme ei kipinöi mitään kemiaa, ja vaikka hän on ulkonäöltään ok, hän tuntuu jotenkin vastenmieliseltä (sisko-veli-syndrooma?). Sääli, koska olisimme hyvä pari. Ja mikään suhde ei pysy alkuvaiheen kiihkeydessä kuitenkaan, joten pitkällä juoksulla fyysisyyden puutteellakaan ei olisi ehkä väliä?

Kerran (eräässä toisessa kuviossa) tuo parisielujuttu hurahti minulle todella päähän. Ihastuin haavekuvaani, tyyppi oli varattu ja aivan muuta kuin kuvittelin... Farssihan siitä tuli, taisin tilittää juttua joskus pitemmältikin täällä.

Olen lahjakas ihastumaan. Tässä iässä jo hieman kyseisen tunteen yläpuolella. Pidän hurmaavista juopoista. Nyt, kun oma mies on ollut liian kunnollinen, ihastuin toiseen alkoholisoituneeseen retkuun. Mutta ihastuminen ei saa minua enää pomppaamaan minnekään. Nautinpahan vain tunteesta, että joku tuntuu vielä joltakin.

[Julietta]

Leijonamieli, juuri nyt olen taipuvainen uskomaan, että 'pieninä palasina ihmisen onni on maailmalla'. Onhan meillä jonkin teorian mukaan myös tehtäväkumppanit, sieluperheen jäsenet, karmalliset siteet ja vaikka mitä... Ovatko ne sielunkumppanit edes sen kummempia?

Onhan se varmaan hienoa, jos nuorena tapaa suuren rakkauden ja tunne kestää läpi elämän, puolin ja toisin. Jää muun muassa energiaa muuhun kuin suhdesäätöihin. No minulle on sitten siunaantunut sitä säätölajia. Michalin opetusten mukaan tämä on kypsän (ei kuitenkaan vielä vanhan) sielun riesa.

Ja varmaan kaksoisliekin kanssa tapettaisiin toisemme (kun kehitysaste on mikä on, tämänpäiväinen parisuhdev***tus tuoreessa muistissa), joten parempi onkin, ettei ole täällä maan päällä nyt.

Eivät kaikki mieheni ole olleet niin kovin renttujakaan, joukossa on ollut kaksi absolutistiakin (mikä on muuten tylsää, mutta kokoelmastani löytyy kaikenlaista). Ja olen myös huomannut, etteivät ne kunnolliset ja luotettavat 'harmaat' miehet ole niitä vakaita rinnalla seisojia, vaan renttu voikin olla se varmempi valinta...

Lapsuustraumoja on (kenelläpä ei). Niitä tulee jopa tavallaan lisää, kun äitini alkoholismi on pahentunut hänen jäätyään eläkkeelle. Painolastina on myös edellisten suhteitteni tuomat stressit (en sentään puhuisi traumoista). Ja sitten olen tottunut tiettyyn yksinäisyyteen tai itsenäisyyteen, vaikka olen valtaosan elämästäni suhteissa ollutkin. Työstämistä tosiaan riittää.

[Hiisitär]

Soul´s Adventure tietää varsin hyvin, kuten muutkin kirjoittajat, että netikettiä rikkovat viestit poistetaan automaattisesti. Rikkomuksia on ilmennyt ja siksi viestit on poistettu. Tästä ei pitäisi tarvita mainita erikseen.

[lahden]

Eräs tarina kertoo, että nii-in, kaikki todellakin valitsevat kaiken elämässään, ja jos sitä kaksoisliekkiä tai sielunkumppania tai mitään kumppania ei näy tässä elämässä, niin olkoon niin. Mutta kaikki meistä tietää, että se on MAHDOLLISTA. Joten, se joka pyytää saa, ja muut jäävät nuolemaan näppejään, jos niin valitsevat. Minä valitsen rakkauden nyt ja ikuisesti.

[Triton]

En usko parisieluihin ja sen sellaiseen, vaan uskon että kun tarpeeksi treffaa samaa sielua elämästä toiseen, niin alkaahan se tuntua tutulta ja joskus jopa rakkaalta.

Minulla on edellisimmästä elämästäni muisto että olen ollut itselleni äärettömän rakkaan ihmisen läheisyydessä ja menettänyt hänet tuskallisella tavalla (hänet on poltettu kerettiläisenä roviolla). Jos uskoisin parisieluihin, pitäisin häntä parinani, mutta siinäpä se jippo sitten onkin että kun hän tuntuu itseäni niin paljon kehittyneemmältä, niin yhtä hyvin voisi ajatella että joku 5-vuotias taapero on 21-vuotiaan pari! Eli höps pöps. Hänestä kun puhun muille tai ajattelen häntä, tuntuu jonkinlainen energian läsnäolo, joskus melkein nousee niskavillat pystyyn positiivisella tavalla.

Mutta tässä nyk. elämässäni en häntä tule kohtaamaan, vaikka oletankin hänen olevan henkioppaanani jossain määrin. Nyk. elämässäni sieluni kumppanina, minun nyk. persoonani taisteluparina on mies jonka kanssa varmaankin olemme joskus saattaneet olla vihollisiakin, mutta jonka kanssa olemme laatineet sielujen sopimuksen muuttaa viha rakkaudeksi. Parhaina aikoina tuntuukin ettei negatiivista ole enää kauheasti jäljellä, vaan on sellainen leppoisa tunne että olemme olleet "aina" yhdessä, vähän kuin vuosikymmeniä yhdessä ollut pariskunta, vaikkakin meillä on vasta yksi vuosikymmen kasassa. Emme koskaan olleet sekapäisen intohimoisesti rakastuneita tai ihastuneita toisiimme, sillä alusta asti, tapaamisestamme asti, olo on tosiaankin ollut kuin vanhalla pariskunnalla. Ja tätä minä juuri nyt haluankin, enkä mitään perhanan Tuulen viemää!

 

[Julietta]

Kommentoinpa vielä moderaattoreille, että se taannoinen SA:n ja Sashan sanailu oli oivalluksia tuovaa. Kannattaako sellaista poistaa? Ei muillakaan palstoilla vaadita täyttä samanmielisyyttä...

SA, saatat olla hyvinkin oikeassa siinä, että löydät etsimäsi Euroopan ulkopuolelta. Valinta on kuitenkin itselläsi. Mutta valitseminen on tässä pitempi prosessi... Valitset parhaillaan asennetta, joka sitten ratkaisee, mitä löytyy.

Kuulostaa ehkä sekavalta, otathan huumorilla.

Kirjoitit muuten hyvin: "Sen jännityksen tunteen täytyy tulla muualta, esimerkiksi juuri sielunkumppaniin liittyvä energia, johdatus, yhteen sattumat, sielunsopimuksen täyttäminen kaikessa juhlavuudessaan".

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä veteen piirretympi viiva kunnollisten miesten ja renttujen välillä on. Ensin mainitut jaksavat aamulla vetää krakan kaulaan ja lähteä töihin.

Vaarallisia miehiä minulla on ollut yksi, siis selkeästi lain väärältä puolelta. Sellaiset asiat kuin satunnainen ylinopeuden kaasuttelu tai hallittu laskuvarjohyppy/vuorikiipeily/kilpaveneily ja mitä niitä onkaan, ne lajit turvajärjestelyineen eivät tee miehestä vaarallista. Eikä satunnainen kapakkatappeleminenkaan.

Ihmissuhteilla pelailu ja valehtelu kuuluvat luokituksessani sarjaan 'vastenmielinen', ei 'vaarallinen'.