Anahata,
"Sen käsitteleminen oli hankalaa. Tulin itse jotenkin sellaiseen lopputulokseen, että mikäli toista rakastaa pyyteettä ja aidosti koko sydämmellään on oltava kyky käsittelellä omat pettymyksen tunteet, kyky antaa anteeksi ja halu jatkaa suhdetta - vaikka toinen olisikin pettänyt luottamuksen."
Mulla tuo asia on mennyt "hullunkurisesti" niin, että esimerkiksi ensimmäisen "rauhallisen" suhteen aikana pystyin antamaan anteeksi ja unohtamaan ja ymmärtämään, mutta tämän intohimoisen suhteen kohdalla anteeksi antaminen on todella vaikeaa..Jotenkin myös anteeksi antaminen on ollut helpompaa pitkän parisuhteen aikana kuin lyhyen (tai siis jos huonoja asioita on tapahtunut suhteen alussa, anteeksi antaminen on ollut vaikeampaa kuin jos ne tapahtuisivat pitkän ajan päästä) Ehkä tämä johtuu siitä, että tunteeni ovat ehtineet tasoittua (samalla tuo mustasukkaisuus) sen pitemmän suhteen aikana, joten vaikeudet eivät ole tuntuneet tunnetasolla niin ylitsepääsemättömiltä kuin suhteen alkuaikoina tunne- ja hormonimyllerryksessä...
Asiaa pohdiskeltuani on myös mahdollista, että anteeksi antaminen, kyky käsitellä pettymyksiä ja tunteita on pelkästään ihmisestä itsestään kiinni. Hyvin usein nämä piirteet nähdään aina suhteessa johonkin toiseen henkilöön ja laitetaan ns. toisen osapuolen piikkiin, "ei se ollut se oikea minulle, koska en voinut antaa anteeksi"..Itse huomasin tämän asian koettuani nämä kaksi täysin erilaista suhdetta..Vaikka ensimmäinen suhde olikin lähtökohdiltaan luottamuksellinen, niissä tuli siltikin esiin minun mustasukkaisuuteni ja luottamuspulani..Tottahan on myös tuo Anahatan pohdiskelu tuossa ylempänä, että joillekin on vain helpompi antaa anteeksi kuin toisille..Jotenkin se anteeksi antaminen ei minulla liity silti "rakkauteen", helpompi on antaa anteeksi sellaiselle, johon ei ole tunnetasolla niin kovasti kiintynyt..
Muutenkin rakkauskäsitykseni saattaa olla jollain tapaa "kieroutunut"...Jos rakastamani ihminen (mies) tekee minulle jotain pahaa, tulen hyvin katkeraksi ja kostonhaluiseksi ja anteeksi antaminen on todella vaikeaa..Voin käyttäytyä todella häikäilemättömästi rakastamaani ihmistä kohtaan, jos hän on minua loukannut..Lisäksi syvällä sisimmässäni haluan intohimoisen suhteen, vaikka tiedän, että voin saada siipeeni siitä eikä se välttämättä pitkällä tähtäimellä ole hyvä ratkaisu, koska olen myös turvallisuuden hakuinen ja arvostan ns. perinteistä perheajattelua.. Lisäksi rakkauteni liittyy vahvasti fyysisyyteen, näytän rakkauteni fyysisesti ja etäännyn helposti kumppanistani ilman tätä fyysistä puolta...Tulen nalkuttavaksi ja tuittupääksi ja mikään ei tunnu kelpaavan, jos en saa tarvitsemaani kosketusta...Sanat eivät merkkaa minulle niin paljon kuin kosketus..En kuitenkaan "saa" mitään yhden illan jutuista, joten fyysisyyteni liittyy kuitenkin loppujen lopuksi tähän vahvaan tunnepuoleen, joka ilmenee fyysisyyden kautta.. Tulipas tästä taas ihme soperrus