Unessani olin sellainen kolmekymppinen sinkkunainen, olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle, mutta minulla ei ollut vielä vakituista asuntoa. Vuokrasin pienen yksiön jostain tosi korkeasta kerrostalosta. Eräänä päivänä heräsin linnunlauluun ja katselin tarkemmin ikkunasta ulos: suoraa ikkunan takana olin korkea puunlatva. Siellä linnut lauloivat.
Mutta siellä oli myös villakoira! Koira oli aivan liikkumatta paikallaan oksalla, ja minä mietin, miksi ihmeessä villakoira on puussa. Aikani tarkkailuani huomasin, että se oli juuttunut sinne, joku terävä oksa oli lävistänyt tassun eli se oli jumissa ja varmasti kärsi.
Puu oli niin korkealla, että soitin palokunnan, joka haki koiran ja sahasi oksan mukana ja toimitti koiran eläinlääkärille.
Samalla minä muutuin tuoksi eläinlääkäriksi ja operoin koiran, poistin oksan ja annoin sinne antibiootteja koska tulehdus oli paha, melkein koiraparka menetti tassunsa.
Tämän jälkeen ainut ystäväni uudella paikkakunnalla, 19-vuotias poika, pyysi minut mukaansa kaljalle. Siellä hän tunnusti, että vaikka olimmekin "vain" ystäviä, hän on tulisesti rakastunut minuun ja pyysi minua kihloihin. Olin vähän ihmeissäni. Tuo poika oli minun ystäväni, mutta en ikinä ollut ajatellut häntä romanttisessa mielessä.
Mietin myös mitä ihmiset ajattelevat: 19-vuotias poika ja reilu kolmekymppinen eläinlääkäri! Poika kuitenkin vakuutteli, että minä olen hänen elämänsä nainen, joten suostuin. Menimme kihloihin, mutta jo samana iltana juhliessamme kihlausta baarissa, saimme kuulla halventavia kommentteja "onko äitipuoli lähtenyt poikansa kanssa ulos"-tyyliin. Se masensi mutta olimme kuitenkin onnellisia.
Koko ajan mietin, miten villakoira toipuu ja pitääkö sille antaa kipulääkkeitä.
Että saiskos tuosta mitään revittyä?
