seuraava »

[*yildirim*]

mielestäni siinähän ei ole mitään pahaa jos sanoo että taivaankappaleet ei nyt satu mielestäsi olemaan sopuisassa paikassa suhteessa johonkin päätökseen tai asiaan.

itse en juurikaan noista planeetta asioista mitään ymmärrä mutta sen mitä joten kuten seurannut olen niin kyllä niistäkin jotain selvityksiä asioihin löytyy silleen jälkikäteen ajateltuna.

itsellä useasti jostain asioista todella vahva intuitio ja välillä säälittää jopa katsoa kun joku parhaista ystävistä tekee virheitä, mutta jotenkin kuitenkin uskon että nämä asiat ovat syystä heidän eteensä tulleet...kuten jo aiemmin sanoin ettei ilman virheitä voi oppia.

[Ikitosi]

Hei Jadeania, lainaan tähän allekirjoitustasi, joka mielestäni kertoo tästäkin aiheesta:
"Elämän salaisuus ei piile siinä, mitä sinulle tapahtuu, vaan siinä mitä teet sillä mitä sinulle tapahtuu ja Elämän surullisimpia tosiasioita on, että viisaat taipuu typeryyden edessä. Tästä johtuu tyhmyyden maailmanherruus."

Eli ei se, mitä näet, vaan mitä sillä tiedolla teet..
Jos näet viisaammin kuin toinen, taivutko typeryyden edessä olemaan vaiti viisaudestasi?

On eri asia tehdä tyhmyyksiä tietämättömyyksissä tai tietoisesti.

Tietoa toki on tarjolla Kaikessa (maailmankaikkeus vesipisarassa), ihan niin paljon kun sitä kykenee tällä hetkellä vastaanottamaan (ja tässä kohtaa voinemme luottaa, että kaikki tapahtuu just niinkuin on tarkoitettu), ja tieto sisäistyy kokemuksen kautta. Koettava siis on, tavalla tai toisella.

Mutta jos ystävän kokemusta voi helpottaa kertomalla mitä odotettavissa olla saattaa, jakaa viisautta niin, ettei hänen tarvitse ihan pohjamutiin sukeltaa helmen toivossa, kun ne on monien toimesta jo useaan kertaan tongittu, löytämättä.

Minusta on ajatuksenakin jo kammottavaa "säälien katsella vierestä kun ystävä tekee virheitä". (lainaus Jadeanialta)

Muoks: unohtu laittaa keneltä lainaus

[*yildirim*]

Minusta on ajatuksenakin jo kammottavaa "säälien katsella vierestä kun ystävä tekee virheitä".  Sad (lainaus ikitosi)

itsellä tästä sen verran kokemusta nykyistä veskari miestäni sivusta seuranneena että hänen edellisen suhteensa ihan intuitiolla näin kestävän seuraavan puoli vuotta..

sanoin sen kyllä hänenkin kuultensa ystäviä kun ollaan kuitenkin muuten pitkään oltu että tuo juttu ei kestä puolta vuotta pidempään johon hän itse totesi että silti hän sen puoli vuotta katsoo mitä tuleman pitää.

asiaan en sen enenpää puuttunut vaan enenmän ajattelin että jokaisen on tehtävä ne omat valintansa ja tuntui kyllä jotenkin pahalta katsoa vierestä kuinka heidän suhteensa meni alusta asti suurta alamäkeä...

mielestäni tämä oli ehkä hänelle sellainen "virhe" joka oli tehtävä vaikka jopa hänen oma intuitionsa taisi sanoa ettei jutusta tulisi mitään.

[Ikitosi]

Edelleen jokainen on vastuussa teoistaan, mutta
ainakaan niitä ei tee tietämättömänä, kun asiasta kerta on ollut puhetta.

Ne 'virheet' ovat kokemuksen keräämistä, laajempaa elämänymmärrystä varten 

[Asterix]

Olisi kiva tietää, miten te muut toimitte, jos näette, että ystävänne haaskaa energiaa asiaan, joka tulee menemään pieleen. Itse olen sen verran varovainen, etten uskalla käyttää tietoa, joka on peräisin esim. heilurilta (arveluttavaahan toisten asioiden katselu on ylipäätään).

Lukematta sen enempää muiden vastauksia,
niin suoraan kysymykseen suora vastaus;

Asiat voi kertoa niin monella tavalla.

Rehellinen pitää olla, mutta kuinka asian kertoo,
on se juttu.
Toisen tunteita ja valintoja pitää kunnioittaa.

Tämä on tietynlainen vastuullinen ehto, joka kytkeytyy lahjaasi
nähdä asioita ja jos käytät sitä väärin, voit olla varma,
että homma kostautuu sinulle ennemmin tai myöhemmin.

Minä en mene sanomaan päin kasvoja umpi-rakastuneelle,
että sorry vain, mutta homma ei tule toimimaan,
vaan kerron mahdollisimman hienovaraisesti ja kattavasti,
millaisia kortteja/energioita asialle nousee
ja jätän asian hänen päätettäväkseen.

Jos kysymyksessä on henkilö, joka on erityisen herkkä
tai elää jossain harhoissa tai pakkomielteissä jotakuta kohtaan,
niin lähestyminen kysymyksillä voi olla hyvä ratkaisu,
koska usein kysyvällä asiakkaalla on jo itsellä jokin
vaisto-varoitus kysyttävästä asiasta ja tällöin
hän ikään kuin "keksii itse" tämän briljantin oivalluksen.

Toisekseen, minusta ei ylipäätään tarvitse, eikä pidä
lähteä tuomaroimaan kenenkään elämää, toimiiko joku valinta vai ei.

Usein ihmisille annetaan lyhyitä kokemuksia ja pitkiä kokemuksia
esim. rakkaus-suhteista ja kuka on sanomaan,
onko lyhyt suhde vähemmän tärkeä kuin taas pitkä
avioliitton johtava suhde?

Tulkitsian tehtävä ei ole tuomita tai esittää
jumalaa kenenkään elämässä.

[Rakkauden enkeli]

Olisi kiva tietää, miten te muut toimitte, jos näette, että ystävänne haaskaa energiaa asiaan, joka tulee menemään pieleen. Itse olen sen verran varovainen, etten uskalla käyttää tietoa, joka on peräisin esim. heilurilta (arveluttavaahan toisten asioiden katselu on ylipäätään).

Asiat voi kertoa niin monella tavalla.

Rehellinen pitää olla, mutta kuinka asian kertoo,
on se juttu.
Toisen tunteita ja valintoja pitää kunnioittaa.

Tämä on tietynlainen vastuullinen ehto, joka kytkeytyy lahjaasi
nähdä asioita ja jos käytät sitä väärin, voit olla varma,
että homma kostautuu sinulle ennemmin tai myöhemmin.

Samaa mieltä. 

[Julietta]

Hyviä kommentteja!

'Tietäminen'. Heittomerkitän sanan, koska tietämismielessä liikun yksiöisellä jäällä, en itsekään pysty perustelemaan, miksi tiedän. Tunnen, että info on pöllitty naapurin puolelta  (mutta olisiko sitä annettu minulle ollenkaan, jos se ei olisi käytettäväksi?).

Voisin toki naamioida aavistukseni rationaaliseksi. "Te olette kuitenkin aika erilaiset ihmiset" (näin muuten voi sanoa kenestä tahansa). "Tuo ostopäätös ei ole ehkä harkittu, ottakaa vielä asiantuntijan lausunto myyntikohteesta".

Asterixin kysymyksillä lähestyminen on loistava suhtautumistapa (etenkin, jos asioille on vielä tehtävissä jotakin. Siinä ei jää mykän p***an rooliin "katsomaan säälien vierestä, kun ystävä tekee virheitä" (Ikitoden kommentti).

Sitten on tietysti näitä karmallisia juttuja. Eräästä tuttavapariskunnastani tiedän, että he tulevat hankkimaan kaksi lasta, mutta eivät kuitenkaan vietä koko loppuelämäänsä yhdessä. Mitä minulla siihen on sanomista. Asterixia lainatakseni, ei pidä tuomaroida toisten elämää. Ja varmastikaan asianosaiset eivät halua kuulla tällaista arvausta. Ja itse olisin näissä asioissa mielelläni välillä väärässä (omassa elämässäni olen kyllä ollut riittävän usin väärässä).

 

[*Alkmene*]

Ns."tietäminen" perustuu aina omaan elämänkokemukseen ja näkemykseen ja arvoihin.
Joten mikä kukaan on lopun viimeksi sanomaan mikä on toiselle "sitä oikeaa" ja mikä ei?
Ihmisen kuuntelu ja kohtaaminen on ihan eri asia kuin oman minuuden kautta arviointi.
Elämä on hyvin monimuotoista.
Minä en lähtisi leikkimään "tietäjää/näkijää" toisen elämällä, varsinkaan siltä pohjalta, että oikeasti kuvittelisin tietäväni mikä toiselle on oikein tai mikä väärin.
On aivan eri asia puuttua selvään "rikokseen" ja " sielun tallantaan", mutta että lähtee oman arvomaailmansa näkökulmasta määrittelemään toisen elämää ja tarkoitusta....  :
Todellinen kohtaaminen on täysin eri asia, kuin oman arvomaalimansa kautta toisen elämän arvioiminen oman psyyken ja emotionaalisuuden kautta. Toki toiset tykkää elää elämäänsä arvioioden toisten elämää. Toki sitä tekee kaikki, mutta että uskoo sen olevan totuus toisen elämästä ja valinnoista... 
 

[Ikitosi]

Mihin asti sanoja on vastuussa sanomastaan?
Ilmaisutyylinsä voi valita, mutta jokainen on kuitenkin itse vastuussa kuulemastaan, kuulemansa ymmärtämisestä, tai kuuntelematta jättämisestä, kuten muutenkin elämästään. Se on vapaa tahto tehdä miten itse parhaaksi näkee, vaikka toiset näkisivät ja sanoisivat mitä. 
Vapaata tahtoa ei kukaan voi ottaa meiltä pois.

Mutta miten tuomitseminen liittyy näkemiseen? 
Päinvastoin, koen, että tuominta nimenomaan estää näkemästä objektiivisesti. Intuition täytyy olla aina ennakko-odotuksista ja -asenteista vapaata, muutoin se on itsen projisointia, ei näkemistä, kohtaamista.



Mahtoiko tässä topikissa olla kuitenkin kyse ennemminkin intuitiivisesta tuntumasta, aavistuksista, kuin oikea-väärä-asetelmasta?  :

[Freyja]

Sitten on tietysti näitä karmallisia juttuja. Eräästä tuttavapariskunnastani tiedän, että he tulevat hankkimaan kaksi lasta, mutta eivät kuitenkaan vietä koko loppuelämäänsä yhdessä. Mitä minulla siihen on sanomista. Asterixia lainatakseni, ei pidä tuomaroida toisten elämää. Ja varmastikaan asianosaiset eivät halua kuulla tällaista arvausta. Ja itse olisin näissä asioissa mielelläni välillä väärässä (omassa elämässäni olen kyllä ollut riittävän usin väärässä).

 

öh... sama tilanne eikä siihen edes tarvita selvänäköä vaan jokainen hmmm järkevähkö ihminen aistii, että jos pari menee alle vuodessa pariterapiaan sen vuoksi että kommunikaatio ei pelaa... vaikka onkin lapsi tulossa... niin en jaksa uskoa että he ikuisesti yhdessä ovat.
Mutta kullekin tulee tarpeellinen suhde, joten mikä minä olen tuomitsemaan. Samoin minusta nähtiin että en ollut onnellinen avioliitossani, en vain olisi ottanut sitä kuuleviin korviini niin kauan kunnes itse päätin että en enää jaksa.

[Hiisitär]

Minä olen itsekin pitänyt omana tietonani intuitioni sanomiset esimerkiksi juuri ystävien parisuhteista. Vasta sitten, jos joku on ihan kysymällä kysynyt, että mitä minä näen tämän ja tämän asian suhteen, olen kertonut asiasta, mutta lisännyt siihen perään, etten tietenkään voi sanoa asiaa ihan satavarmaksi. Kysyjä itse tekee päätöksensä.

Kaikelle on tarkoituksensa ja epäonnisetkin tapahtumat saattavat loppupelissä olla todella onnekkaita. En haluaisi, että joku muu puuttuu omaan elämääni ilman, että itse pyydän sitä, enkä siksi halua itsekään puuttua toisten elämään. En halua, että sanomiseni vaikuttavat ihmisen normaaliin vapaaseen tahtoon.

Parisuhteiden kohdalla voin sanoa, että olen itse seurustellut 3 kertaa ja jokaisella kerralla tiennyt, ettei tämä suhde tule kestämään, mutta minun on käytävä tämä suhde kaikesta huolimatta läpi. Ensimmäinen suhde pohjusti tulevaisuutta ja kaksi suhteista olivat oman karmani suorittamissuhteita.

[Freyja]

no sikäli vielä, että olisin jälkeenpäin toivonut että joku olisi herätellyt minua, mutta kukaan ei sitä tehnyt koska tunsivat etten ottaisi kuuleviin korviini.

Ehkä tässä voitaisiinkin miettiä, miten sanoa kuten Asterix taisikin jo ehdottaa... itse nimittäin kaipaisin siihen neuvoja.

[Asterix]

Toinen asia, joka tuli mieleeni vielä kirjoittaa,
on se, että ylipäätänsä (näkijän) pitäisi korostaa,
että ennustukset eivät ole mitään kiveen kirjoitettuja
tai edes vakavia ja niihin pitää suhtautua
hiukan huumorilla.

Jokin ihmiset ottavat ne koko totuuksina
ja unohtavat realiteetti-elämänsä kokonaan,
joka on erittäin surullista.

Tiedä muista, mutta minulla on joitain ihmisiä,
jotka eivät osaa elää omaa elämäänsä ollenkaan
kysymättä joka asiasta tulkintaa Tarot-korteilla.

He eivät elä todellisuudessa ja heillä saattaa olla
pakkomielteinen ihastuminen/rakastuminen johon kuhun
ja heidän on vaikea hyväksyä reali-elämän tosi-asioita,
jotka näkee ilman korttejakin.

He pyytävät kerta toisensa jälkeen tulkintaa samalle asialle
yrittäen saada edes pienen toivon murun, että se toinen
voisi olla vielä kiinnostunut.

Tässä tulee eräs käytännön elämän eettinen ongelma eteen.

Jos edes pienesti vihjaat, että siellä ei ole mitään mahdollisuuksia
ja unohda koko tyyppi ihmiselle, joka elää aivan eri "todellisuudessa",
niin se saattaa murskata koko sen ihmisen elämän totaalisesti.

Samoin voi käydä, kun joku uskoo vahvasti
johonkin uskontoon/ideologiaan
ja teet ainoastaan pari kysymystä, jotka heittää heidät
näkemään uskonsa heikkoudet, niin se saattaa tuhota koko heidän
elämänsä.

Tälläinen henkilö saattaa olla päässyt eroon
esim. alkoholi/huume-ongelmasta uskonsa/ideologiansa avulla,
vaikka järkevä ihminen tajuaa vain toisen riippuvuuden
vaihtuneen toiseen riippuvuuteen ko. henkilöllä.

Tällöin tulee eettinen ongelma eteen päätettäväksi,
että onko järkevää kertoa jotain sellaista tuollaiselle ihmiselle,
joka saattaa hänet kahdesta pahasta siihen pahempaan vaihto-ehtoon.

Sama pätee esim. ns. "huonoissa" suhteissa/avioliitossa.
Eroaminen/henkilöiden eläminen ilman toisiaan
voi olla vaihto-ehdoista se pahempi.

Sama asia pätee myös toisin päin,
että jääminen suhteeseen/avioliittoon voi olla se pahempi vaihto-ehto,
mutta kaikki on riippuvaisia henkilöistä ja tilanteista.

Ihmisen valintoja pitää kunnioittaa kaikessa,
koska se on heidän valitsemaansa elämää, ei tulkitsijan/näkijän.

Tulkitsijalta/näkijältä vaaditaan diplomaattisuutta, tilanne-tajua
ja sydämen viisautta.
Kaikkea ei sovi päästellä suustaan kuin joku metsäläinen
ja sanat tulee harkita tarkoin.

[Julietta]

Minun on sikäli helpompi olla kertomatta, että näiden esimerkkitapauksien henkilöt eivät missään tapauksessa uskoisi huuhaalla hankittuun tietoon. Ja tulevaisuushan voi muuttua, ja minä voin olla väärässä.

Omaa elämääni näen huonommin kuin muiden.

Tuosta Asterixin esimerkistä: jos joku on ihastunut, toki pitää antaa hänen kokea se ilo (hei, minähän ihastun itsekin kiitettävän usein, näin vanhemmiten kylläkin entistä harvemmin, mutta aina se on kivaa). Mutta jos ihastus muuttuu pakkomielteeksi, niin ei harhaista käytöstä kannata ainakaan vahvistaa.

Huh olisi rankkaa olla ammattinäkijä, sanoit niin tai näin, hyvä ei ole mitenkään päin. Mutta ainakin vanhemmat ennustajaeukot tuntuvat töksäyttävän ihan mitä tahansa, ei siinä sanoja seulota.