eppana
|
|
« : 09.03.2007 19:40:51 » |
|
Olen pyörittänyt tätä päässäni jo pitemmän aikaa, ja nyt kysyn teiltä, että: Mitä on olla Nainen? Mitä on Naiseus (ja/tai Naisellisuus jos haluat?)Mistä se tulee, minne menee? Kuinka sitä käytetään ja mihin tarvitaan? Energiatasollahan puhdas naisenergia on rakkautta..mutta mitä sinä mietit? Jostain syystä asia vaivaa kovin, tätä "hyvää poika-tyttö-jätkää" En tunne omakseni enää itseäni, mutten tiedä mitä tekisin-ja jotenkin aloin tuota sitten miettimään..noh, kertokaahan mitä teille tulee mieleen
|
|
|
tallennettu
|
"Optimisti pärjää helvetissäkin, pessimisti ei taivaassakaan"- vanha sanalasku.
|
|
|
Ikitosi
|
|
« Vastaus #1 : 09.03.2007 23:59:05 » |
|
Naiseus ~ jakautumista, muodonmuutoksia, sopeutumista, sulautumista, ulottuvuutta, laajentumista, antamista, jakamista, vastaanottoa, tunneälyä, tarveymmärrystä, sisäistä voimaa, viehätysvoimaa, lempeyttä, hellyyttä, ymmärrystä, viisautta, toivoa...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Freyja
Vieras
|
|
« Vastaus #2 : 10.03.2007 00:21:41 » |
|
niin, buddhalaisuudessa feminiini on myötätunto ja maskuliini on viisaus. Naiseus luo, on pehmeä, hellä, joustava, myötätuntoinen, ympyrä, sisäpuoli, hoiva, suoja, ruokkiva, antava, kauneus, ...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
eppana
|
|
« Vastaus #3 : 11.03.2007 15:27:24 » |
|
..kiitos vastauksista. Mutta mistä se naiseus tulee? Onko se sisäsyntyistä, vai voiko sitä opetella? Onko se esim, ulkoisista jutuista kiinni: pitkät hiukset+hame+meikki vs lyhyet hiukset+meikitön+housut? Miksi nainen joka käyttää miesenergiaa ei pääse samanlailla eteenpäin tai saa samaa arvostusta kun nainen, joka käyttää naisenergiaa, vaikka tilanne/olosuhteet olis samat esim.autokaupan pomo? Millä lailla sen oman energiansa ja voimansa voi löytää?
|
|
|
tallennettu
|
"Optimisti pärjää helvetissäkin, pessimisti ei taivaassakaan"- vanha sanalasku.
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 11.03.2007 22:40:02 » |
|
Mutta mistä se naiseus tulee? Onko se sisäsyntyistä, vai voiko sitä opetella? Minusta naiseus ei varsinaisesti tule mistään, koska se on ja sillä tavalla se juuri on sisäsyntyistä. Menneet elämätkin varmasti vaikuttavat. Itselläni ainakin on enemmän naiskehollistumia kuin mieskehollistumia takanani. Ja naiseutta voi kyllä tavallaan opetellakin, ensisijaisesti löytämällä sisimmästään sen jumalaisen naisen. Sitä kautta tulee myös ne ulkoiset naisellisuus vaikutukset. Onko se esim, ulkoisista jutuista kiinni: pitkät hiukset+hame+meikki vs lyhyet hiukset+meikitön+housut? Se on mielestäni ennemminkin asenne ja olotila, kuin ulkoinen juttu. Toki tietyt ulkoiset seikatkin voivat joko korostaa tai vähentää sitä naisellisuutta, mutta itse naiseus on sisäsyntyistä. Itse olen siro ja elehdin jotenkin naisellisesti. En kuitenkaan käytä juuri lainkaan koruja ja meikkejäkin vähän ja suht harvoin. Enkä todellakaan kulje hameessa jatkuvasti. Joskus kyllä, varsinkin kesällä. Koen silti olevani nainen ja naisellinen silloinkin kun olen täysin ilman meikkejä, kuluneet verkkarit päällä ja hiukset sekaisin. Mutta ensisijaisesti olen kuitenkin aina henki ihmisen kehossa/olomuodossa. Millä lailla sen oman energiansa ja voimansa voi löytää? En osaa selittää millä lailla, mutta sinun tulisi löytää se sisäinen jumalattaresi. Nythän oletkin jo hyvässä alussa, kun näitä pohdiskelet.
|
|
« Viimeksi muokattu: 11.03.2007 22:44:07 kirjoittanut Rakkauden valo »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 12.03.2007 00:20:53 » |
|
minulla oli naiseus aikonaan hukassa, piilotettuna. Tosin pikkutyttönä olin prinsessaminä - myöhemmin naiseus meni piiloon. Ajattelepa 4-5 vuotiaita pikkuprinsessoja! Se on synnynnäistä!
Minä löysin naiseuteni ensin ulkoisen kautta. Aloin ihan konkreettisesti pukeutua "naisten" väreihin, meikkasin yms. Imitoin naisellisimpia ystäviäni, tarkkailin kuinka he reagoivat asioihin. Siitä se lähti. Nyt minua sanovat (etenkin miehet ) hyvin naiselliseksi ja mikäs sen paremmalta tuntuu! Saa kannustusta ulkopuolelta, kun ensin herättelin sisäisen (ja ulkoisen) naiseuteni. Voi miten tutulta tämä kuulostaakaan! Minusta tuntuu että olen sisältä nainen, mutta joskus minun pitää ulkoisesti leikkiä naista! Otan mallia kuvista, ympärillä olevista ihmisistä.. Viimeinen villitys - hieman polvea alemmas ulottuvat hameet ja korkkarit, ah, olen nainen..
Ja olen varmaan vähän hämmentävä ympäristöllenikin, sillä saatan joka toinen päivä olla naisellisen näköinen nainen ja sitten taas ruskeet reisitaskuhousut jalkaan, ei meikkiä, liiat korut pois ja joku rento paita ja rennot kengät, hiukset äkkiä kiinni peikkoponnarille!!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Freyja
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 12.03.2007 00:28:11 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 12.03.2007 00:58:14 » |
|
Mutta mistä se naiseus tulee? Onko se sisäsyntyistä, vai voiko sitä opetella? Onko se esim, ulkoisista jutuista kiinni: pitkät hiukset+hame+meikki vs lyhyet hiukset+meikitön+housut? Miksi nainen joka käyttää miesenergiaa ei pääse samanlailla eteenpäin tai saa samaa arvostusta kun nainen, joka käyttää naisenergiaa, vaikka tilanne/olosuhteet olis samat esim.autokaupan pomo? Millä lailla sen oman energiansa ja voimansa voi löytää?
Hyviä kysymyksiä ja kiitos mielenkiintoisen topicin avaamisesta.
Olen miettinyt itsekin, mitä naiseus loppujen lopuksi on ja mistä se kumpuaa.
Nykyinen ulkomuotoni varmasti kaiken naisellisuuden perikuva niin pitkälle kuin tällä keholla pystyy, ja eikö sillä, ettenkö myöskin nauttisi siitä täysin rinnoin.
Tosin en ole aina näyttänyt niin naiselliselle, vaan minulla on myös aikakausi varsin poikamaisesta ulkonäöstä ja asenteesta.
Olen kasvanut pelkkien poikien kanssa ja parhaimmat ystäväni ovat edelleen miehiä, jokseenkin tosin omaan laajan ystäväpiirin, johon kuuluu todella paljon homoseksuaaleja, mutta myös puolet ovat heteroja. Naisia siinä on valitettava vähemmistö, mutta toivoisin tilanteen paranevan.
Minua on eniten auttaneet löytämään oman naisellisuuteni juuri homoseksuaalit poikaystäväni ja muutamat sellaiset hetero-poikaystäväni, jotka ovat harvinaisen tasapainoisia oman miehuutensa kanssa.
Tämä on hiukan hassu juttu, mutta kun sitä alkaa miettimään, niin ehkäpä se ei olekaan niin hassu sittenkään.
Nämä yllä mainitut miehet ovat hioneet sekä ulkoisen että sisäisen naisellisuuteni "huippuunsa", siis ainakin korkeamalle tasolle, jolla se ei aikaisemmin ole ollut ja toivon mukaan se hiotuu edelleen, koska minä todella nautin tästä.
Uskoisin, että naiseutta voi opetella jonkin verran. Esim. itse huomasin ulkonäköni muuttuessa naisellisemmaksi, että se saamani ihmisten reaktiot "jalostaa" sisäistä naiseutta.
Esim. muut naiset suurimmaksi osaksi (elleivät ole sitten ole tasapainoisia naiseutensa kanssa tai sitten bi-seksuaaleja) eivät voi sietää minua, eivätkä halua sanoa edes ensimmäistä sanaakaan minulle, kun olen jo ns. "mustalla listalla". Lesbot ottavat minut ehkä kuin kenet tahansa neutraalin. He eivät ole sen enempää kiinnostuneita kuin vihaisiakaan.
Paras ystäväni Herbert nauraa aina liikkuessamme kaupungilla, shoppailemassa, yö-elämässä jne. "Kuinka hienoa, että kaikki vastaantulevat naiset katsovat sinua vihaten! He haluavat olla sinä!"
Hän siis kääntää asian positiiviseksi minulle.
No sitten kun saa huomiota, varsinkin hyvin erityistä huomiota sellaiselta hetero-mieheltä, joka tuntuu itsestäni vähän tuommoiselle korkea-tasoiselle, niin se tietenkin kiillottaa sitä sisäistä naiseuden timanttia yhdellä tavalla. ..ja tapojahan on toki monia, joista tasa-painoinen ja intohimoinen rakastelu on yksi.
Tarkoitan sellaista rakastelua sellaisen miehen kanssa, joka kunnioittaa suuresti naiseutta ja naista ja kykenee siis rakastelemaan, eikä vain tyydy suorittamaan yhdyntää/suoranaisesti alistamaan/lähes raiskaamaan/etc. jotain sellaista.
Miehet ja naiset seksuaalisuuten katsomatta ovat kertoneet kokevansa, että tapani ajatella asiat on hyvin miesmäinen ja se on hyvin hämmentävää, koska ulkoinen olemukseni täysin päinvastainen.
En tarkoita nyt sitä, että käyttäytyisin miesmäisesti tai edes kiroilisin, piereskelisin, kertoisin härskejä vitsejä ja joisin olutta tai muuta sellaista, joka liitetään ns. miehiseen käytökseen, vaikka todellisuudessa se ei ole miesmäistä käytöstä, vaan on joidenkin metsäläisten tapoja.
Kysymys on vain tavasta ajatella. Tämä tulee esiin muutoinkin esim. kun kirjoitan vaikka joitain PR-tekstejä tai kolumneja, niin aika usein saan yllättynyttä palautetta tyyliin; "Luulimme, että kirjoittaja olisi ollut mies".
Olisiko tapani ajatella niin suuri juttu, jos näyttäisin enemmän poikamaiselle?
No, käytän edelleen reisitaskuhousuja, mutta 7-10 cm korkojen kanssa. Matalemmaksi kenkäni menevät vain, jos urheilen, purjehdin, vaellan metsissä ja vuorilla tms. missä korkeat korot näyttäisivät lähinnä typerälle.
Uskoisin, että naiseus on monen (ulkoisenkin) tekijän summa, jotka kaikki tukevat toisiaan.
Uskoisin myös, vailla henk.koht. kokemusta, että raskaus ja äitiys on yksi voimakkaimmista naiseuden kokemuksista.
Perustan ajatukseni paitsi kuulemalleni, niin myös omalle kokemukselle seksuaalisuudestani ja kokemukselle omien synnytyselinten ja kohdun ja munasarjojen pyhyydestä, koska olen sairastanut vakavaa sairautta ko. alueella.
Minä en tosin vielä ole päässyt niin pitkälle, että tietäisin, mikä on täydellistä naiseutta ja naiseuden tuntemista, mutta toivoisin, että tämä mielenkiintoinen matka kohti täydellistä naiseutta jatkuu edelleen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #9 : 12.03.2007 15:03:40 » |
|
Asterixilla oli hyvä pointti tuossa tekstissä - omaa naiseuttaan voivat auttaa löytämään naisen miespuoliset ystävät, koska tällöin voi ihan tiedostamattaankin peilata omaa feminiinistä perusenergiaansa maskuliiniseen perusenergiaan. Minulla on Asterixin kanssa sama tilanne senkin suhteen, että suurin osa ystävistäni ovat miehiä. Naispuolisiakin ystäviä löytyy, mutta tulen yleensä toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa. Mikaelin (erään kuuluisan Toisen Tason kanavan) mukaan ihminen valitsee feminiinen-maskuliininen energiatasapainon joka elämäänsä eri tavoin, eikä tuolla energiatasapainolla ole hirveästikään tekemistä sen kanssa, millaisessa ruumiissa sielu itseään ilmentää. Harvalla energiatasapaino menee 50% feminiinistä/50% maskuliinista. Sielu, joka ilmentää itseään miehen ruumiissa, voi olla energiatasapainoltaan esim. 60% feminiinistä ja 40& maskuliinista energiaa tai esim. 20/80. Vastaavasti taas nainen voi olla esim. 70/30 tai esim. 25/75. Mikaelin mukaan tuo energiatasapaino pysyy elämässä vakiona, mutta tärkeää olisikin oppia hyödyntämään molempia energioita niiden tasapainon määrän mukaisesti. Ettei kiellä kumpakaan. Ensisijaisestihan meidän oletetaan ilmentävän sitä energiaa, jota ruumiimme ilmentää - mies maskuliinisena ja nainen feminiinisenä, mutta se ei todellakaan ole mitenkään välttämätöntä. Tärkeämpää on hyväksyä molemmat energiansa kuin pyrkiä väkisin olemaan feminiininen nainen tai maskuliininen mies, jos se ei itsestään tunnu hyvältä. Hauskinta muuten on, että nämä kaikki naispuoliset parhaat ystäväni ilmentävät enemmän maskuliinista kuin feminiinistä energiaa, mutta he ovat silti naisia. Mie esimerkiksi olen enemmän maskuliininen nainen kuin feminiininen. Olen ulkoisesti pienikokoinen, lapsenkasvoinen ja pidän kaikesta söpöstä. Samaan aikaan harrastan poikien juttuja, kuten tuota pleikkarilla pelaamista ja pidän maskuliinisista jutuista. Aloin vasta tuossa 20-vuotiaana etsiskellä omaa feminiinisyyttäni ja suhtautua siihen ystävänä enkä vihollisena kuten aikaisemmin. Lapsena olin täysi poika, kaikki luulivatkin minua aina pojaksi. Siili tukkainen, pitkä honkkeli heittelemässä poikia painiotteluissa lumihankeen samaan aikaan, kun toiset tytöt leikkivät hevostallia Yleensä en edes saanut tyttöjä leikkeihini mukaan, kun ne olivat niin raisuja, että pojista oli vastusta. Lapsena tuhosin kaikki nuket ja leikin autoilla. Esimerkkiä en ole saanut mistään vaan se on tullut minulta luonnostaan, josta lukion psykan opettajani taisikin kiljaista "Onpa outoa! En ole koskaan kuullut tuollaisesta!" Ai niin! Siihen, kokeeko olevansa enemmän naisena maskuliinisen kuin feminiinisen energian ilmentäjänä vaikuttaa myös se, onko kohdussa saanut kenties yliannostuksen testosteronia. Sen pitäisi kuulemma näkyä siitä, että nimetön sormi on etusormea pidempi. Eräässä naispuolisella ystävälläni näin todellakin on ja hän on aina ollut (ja on edelleen) varsinainen poikatyttö, joka kyllä itse remppaa asuntonsa ja voimakkaana leijonana painaa eteenpäin pitäen miehiä lähinnä "rasitteena" siinä jaloissa pyörimässä Sanoisin, että naiseus ja mieheys miten ne ymmärretään, ovat ehkä loppujen lopuksi maapallon määritelmiä siitä, mikä on naismaista ja mikä miesmäistä. Nuo määritelmäthän nimittäin vaihtelevat kulttuurien mukaan, eikä aina tarvitse mennä edes toiseen maahan vaan sukeltaa alakulttuuriin katsomaan ihan uusia määritelmiä Punk-kulttuurissa kalju nainen on edelleen nainen ja goottipiireissä hameessa kulkeva mies on edelleen mies.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
kaiko
Kohtuuastroilija
Viestejä: 118
|
|
« Vastaus #10 : 12.03.2007 15:15:33 » |
|
Minä en tunne itseäni naiselliseksi naiseksi, vaikka haluaisin kyllä.En tunne kyllä mieheksikkään, minä olen vain minä,äiti, ja se on siinä. Mieheni ei saa oloani koskaan naiselliseksi. Hän katsoo minua lähinnä halveksien, ja tunnen oloni usein turhanpäiväiseksi tyhjäpääksi. Rakastan kauniita vaatteita, minulla ei vain ole varaa niihin koska olen työtön. Minusta on hauska koittaa kaunistautua, mutta en enää tunne itseäni kauniiksi vaikka tekisin mitä. Mieheni ei koskaan sano minua kauniiksi tai edes nätiksi,eipä kyllä kukaan mukaan. Joten olen vain minä harmaa hiirulainen, äiti.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #11 : 12.03.2007 15:18:19 » |
|
Oma naiseuden ja kauniiden arvostamisen täytyy lähteä omasta itsestään. Jokainen kaipaa tsemppiä ilman muuta, mutta pelkästään toisen sanomisien varaan ei saisi minusta rakentaa yhtään mitään. Asiat, ominaisuudet, arvostukset jne. on rakennettava kestävälle pohjalle, joka lähtee Itsestään ja tuntuu itsestä oikealle - näin myös naiseuden kohdalla
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*yildirim*
|
|
« Vastaus #12 : 12.03.2007 15:33:02 » |
|
itse koen olevani jotenkin molempia sekä feminiininen että maskuliininen...puolet kuitenkin jotenkin korustuvat aina asian mukaan. ala jota olen opiskellut ja josta aion vielä hieman lisäkoulutuksen jälkeen elantoni enenevässä määrin saada on hyvinkin monen mielestä ehkä maskuliininen samoin kun olen aina tykännyt rassata autoja sun muuta...tarkoittaako tämä etten ole naisellinen?? no minulla on kyllä se paha tapa josta naisellisuuteni taas ilmenee että olen hyvin tarkka mitä päälleni laitan..auton hajotessa saatan huomata rassaavani sitä juuri ne uudet ihanat farkut jalassa. meikkiä ja koruja en juurikaan käytä muuta kun harvoin ulos lähtiessä..siis tyyliin bilettää... hiusten laitto yms. ulos lähtiessä on minulle myöskin tärkeää mutta taas kotona juurikaan ei.kumpaakohan minä sitten olen enenmän...no onko sillä edes niin väliä. tunnen olevani hyvinkin naisellinen kun sille päälle satun mutta ehkä kuitenkin jollain tavalla erilailla kun mitä moni varsinkin nainen pitää naisellisena kai... taas meni siis niinkun tosi sekavaks nää mun ajatukset...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Freyja
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 12.03.2007 20:18:35 » |
|
vitsit miten hyviä vastauksia, laittaa pohtimaan lisää. Minua on eniten auttaneet löytämään oman naisellisuuteni juuri homoseksuaalit poikaystäväni ja muutamat sellaiset hetero-poikaystäväni, jotka ovat harvinaisen tasapainoisia oman miehuutensa kanssa. Tunnistan saman homman. Ja sitä mietin että miksi juuri homoseksuaalit (niin naiset kuin miehet) arvostavat niin suuresti naiseutta. Olen huomannut että molemmat sukupuolet helposti ihastuvat minuun - huolimatta siitä mikä se alkuperäinen seksuaalisuuden suuntaus oli! Minä en voi oikein väittää että fem/mask olisivat ikuisessa tasapainossa sisälläni. Kuten kerroin, kun aikaisemmin olin ikään kuin suojatakseni itseäni sukupuoleton, niin nyt nautin niin kovasti naiseudestani että huomaan toisinaan törmääväni siihen, että miespuoliset ystäväni ihmettelevät minne se reipas mimmi on hävinnyt. Sitten joudun kaivamaan takaisin mask/minän ... mikä on ihan hyvä juttu, koska vaaka tekee minusta toisinaan liiankin passiivisen ja oinas taas liian aktiivisen. Nimetön ja etusormi ovat yhtä pitkiä. Ja olen ystävieni kanssa murroskohdassa, sillä sukupuolijakauma on kääntymässä feminiinisemmäksi, mistä olen aivan älyttömän onnellinen! On NIIN eri asia olla tyttöystävien kuin poikaystävien kanssa... mutta molempia kyllä tarvitaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|