seuraava »

[CareWell]

Vanha on vanhaa ja uusi uutta, mutta ilman entistä ei olisi tulevaista.

Sanotaan, että uusi aikakausi on jo täällä, tänään.
Ja että uutta on paitsi energia, myös tapa luoda energeettisesti.

Kukin meistä luonee omaa todellisuuttaan. Ajatuksin, sanoin ja teoin.
Ihan kirjaimellisesti, tässä ja nyt, näpytellen.

 

Kuinka sitten erottaa uuden vanhasta? No tietty katsomalla vanhaan uudella katseella, "uudestisuhtautumisella".

Asennekaavat, ne on murrettava. Tästä syntyy yhteentörmäyksiä.
Taikka neuvotellen saneerauksia. Vanha ja uusi hankautuvat hetkessä.

Kehkeytyy yhteenliittymistä mutta myöskin avanteita. Jotakin jää sisään, vanhan ja uuden väliin.
Muodostuu kohtutila. Ollaan alkujen alun Luomisen luolassa.

 

Kuinka reagoida muutokseen? Muutokseen, joka on etenemiseen perustuvaa pysyvyyttä. Jäädäkö paikoilleen ja "karsinogeeniytyä" poikkiteloin suhteessa ympärillään ilmenevään muutokseen?

Vai antaako tilanteen hetkeksi - koska hetki on - jähmettyä kuin pysäytetyksi tilanneotoksi?
Sitten: arvata oman tilansa.

Ennen kuin lähtee ratsastamaan tarujen "valkealla harjalla",
uuden "laajentumisen energian" siiveniskujen taialla.

Ja eikun suunnistaen vanhan ja uuden kohtaamispisteeseen muodostunutta väylää pitkin siihen muutokseen, jota ei voi kuin arvailla, mutta joka yllättää, yllättää - ja yllättää.
Aina eteenpäin työntäen sykähdyttää!

  :


Jotakin ikiaikaista on tullut mahdolliseksi suorastaan eksponentiaalisesti kiihtyvällä tavalla, uudella tavalla.

Eikä vain niin kuin aina ennen lineaarisen laumasieluisesti mentiin
vaan kuin pystykiertein "gimmelkinosteltaisiin" itse oivalletuin entein! 




Uusi energia on arvaamatonta. Se purkaa estot ja rauhoittaa eikun etenemään.

Rauhoittua etenemään? Eikö se olekin tilan haltuunottoa kehitykselleen?
Kuten... aarrekartan luonnilleen!

[eppana]

Haluaisin vastata, mutten ole varma mitä oikein yrität sanoa?
..ongelma täällä päässä 

[Sula]

Hmm oletkohan CareWell lukenut Kryonia..  : Tuli vaan mieleen kun kirjoitit uudesta energiasta, luomisen luolasta ja asenteiden muuttamisesta. Me todellakin luomme oman todellisuutemme tässä ja nyt. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, tässä ja nyt. Uudet energiat käyttöön, uudet mahdollisuudet ensimmäistä kertaa ihmisillä käytössä.

[Rakkauden enkeli]

Tästä aiheesta tuli mieleeni aika hauska mielleyhtymä. Sillä tänään televisiota katsellessani, sieltä tuli se yksi lotto mainos, jossa simpanssit keskustelevat keskenään. Toinen sanoo toiselle saaneensa loistavan idean, että jospa he rupeaisivat kahdella jalalla kävelemään, sitten hän keksii kaikenmaailman muita ideoita asioista joita ihmiset ovat sittemmin toteuttaneet. Toinen simpanssi tyrmää täysin toisen uuden idean haukkumalla ja olemalla sitä mieltä, että ei se ole mahdollista, kaikki pysyy ennallaan ja niin pitääkin. Lopulta vielä mätkäyttää kädellään. Loppuun tulee teksti: ELÄMÄ VOI MUUTTUA.

Eli sitähän se uusi energia periaatteessa on.  Visioita, ideoita, ajatuksia ja tuntemuksia, sekä tekoja jotka voivat alussa ja äkkiseltään vaikuttaa ihan pähkähulluiltakin. Ainakin toisista, kuten mainoksessa toisen simpanssin mielestä. Nyt menee sekavaksi jaaritteluksi...  Uuden energian ilmentäminen/esilletuominen ei ole aina helppoa, eikä sen   suuriakin vaikutuksia voi aina ennalta nähdä tai aavistaa, mutta se on erittäin vahvaa ja voimallista "luomisen" energiaa. Se on siinä kulloisessakin nyt hetkessä toimimista, "Heittäytymistä" täysin sisimpänsä johdatukseen, vaikkei aina tietäisikään seuraavaa askelta. Se kannattaa, ihmeitä voi tapahtua ja elämä muuttua.   

p.s. Aivan ihana avatar kuva sinulla CareWell. 

[CareWell]

:  Kiitos kommenteista.

Uusi energia askarruttaa ja saa apinamielenkin havahtumaan.

Viittaus Kryon-kanavoinneissakin esiintyneeseen "Luomisen luolaan" tarkoittaa kohdallani sitä, että aina nyt on mahdollista seisahtua neutraaliin olotilaan.

Olemaan hyvä-huonon, valo-pimeyden, negatiivis-positiivisen sisälle jäävässä välitilassa. Sehän on luomisen tila, "alkujen alunkin" tila.
Oikeastaan se onkin itseensä sisällyttävyyden olotila. 

Vaikka ympärillä myrskyää vastavoimien iskiessä yhteen ja karkeloituessa pyörteiseksi muutosrumbaksi, sisällä on rauhallista, tyyntä ja selkeää. On aikaa odottaa. Niin, odotteliaisuuskin voi olla hyve!

On hyveellistä odottaa suotuisuudelle läpimentävyyttä vastavoimien kentän halki.

Luomisen "kohtutilassa" ihminen palaa juurilleen. Hetkessä hänelle avautuvat samanmoiset mahdollisuudet kuin mitä hän sisimmässään alun alkaessaan tietää aina lähtevänsä kantamaan mukanaan.

Edetessämme polariteettien jo sinällään mahdollistamaa "valintojen polkua" uusi energia on siitä erilaista energiaa, että sille on avautunut ja se avaa käsittämättömät mahdollisuuksien resurssit. Koko värikirjon.
Kaiken negatiivisuuden potentiaalin yhdistettynä, yhteen sulautettuna, kaiken positiivisuuden potentiaalin kanssa!

Siksi Luomisen luola on kohtu, kuten madonna on luolassa: yhdistettyään ulkoisuudessa keskenään riitelevät vastavoimat saumattomaksi konsensukseksi, yksimielisyydeksi.

Ilmapiiri selkiintyy kuin hurrikaanin silmässä. Syvähengitys riittää - ja irtipäästäminen ajatusjuoksuistaan. Oleminen rauhaa.

Tällöin se "ihme" tapahtuu: kykenemme näkemään mahdollisuuksiemme haltuunoton muodostaman väylän. Aivan kuten ennen syntymäämme kaikki oli ja on niin selvää! Näemme, mitä mistäkin punoa yhteen. Ollen nyt samastumatta siihen, mikä on keskenään ristiriidassa; mikä sotii toista vastaan.

Emme näe luomisen kohtua taikka luolaa ulkoapäin. Ei, ennen kuin olemme äkisti tulleet sen sisälle "turvaan". Lopultakin oivallamme "milloinkaan lähtemättömyytemme": olemmehan aina olleetkin mahdollisuuksiemme tasalla. Kotoa käsin matkalla... 

Ainoastaan hetki on nyt otollinen. On tullut prinsessan aika kohdata unelmiensa prinssi ja herätä suudelmaan, joka liittää yhteen meidät kaksinaisuudesta vapauttavat täydennyspuolemme.

Ne kuuluvat yhteen:
päivä ja yö, valo ja pimeys, kova ja pehmeä, vaalea ja tumma, mies ja nainen, vanhempi ja lapsi, toiminta ja lepo, abstraktinen ja konkreettinen.

Taivas ja maa.

 

[astraali]

Uusi energia on vastuuta omasta elämästään, valinnoistaan, ajatuksistaan jne. Olemme kasvaneet universumin lapsista universaaleiksi aikuisiksi ja luomme tämän kasvun mahdollistamalla uudelle voimalla. Emme ole enää karmasidonnaisia vaan voimme luoda ja kehittyä juuri niin kuin itse haluamme.
Uusi energia on kepeämpää, nopeampaa eli me olemme kepeämpiä, nopeampi jne.

Uudessa energiassa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä; palaamme siihen olomuotoon joka meille on kaikkein tutuinta 

[Valo]

Voihan astraali, et olisi voinut paremmin sanoa. 

[Esmiralda]

Yhdyn ajatuksissani Rakkauden valon 'muuttumisen ja heittäytymisen' energiaan. Joudumme varmaankin aivan uudenlaisten valintojen eteen.

Myös Astraalin vastuuseen yhdyn. Uskon, että heittäytymisessä arvaamattomiin virtoihin noiden uusien
vaihtoehtojen edessä, myös vastuumme ja velvoollisuutemme kasvavat entistä enemmän. Varsinkin kun ymmärrämme syvemmin yhteisöllisyyttä ja osaamme jonkin kokonaisuudesta.

Ainakin tässä on jokin mahdollisuus, jonka olemme saaneet.

Uskon tähän.

[CareWell]

On painotettu myös heittäytyvää kokemista filosofisen pohdinnan sijaan.

Eikö se olekin sitä, että ohjautuu enemmän sydämellään kuin päällään?

Tuosta lisääntyneestä vastuusta ja velvollisuuksista:

Kun itse kullekin jakautuu määräosa kokonaisvastuusta ja kukin pääsee jyvälle omasta elämäntehtävästään, niin etkö siitä seuraakin vastuun ja velvollisuuksien muodostaman kuorman kevenemistä, jopa ilottelua työssään?

Entä yhteenkäyminen sitten:

Kun ilmenee synkroniaa, yhteen hiileenkin puhaltamista, niin eikö elämä alakin tuntua valoisammalta, onnekkaammalta ja järjestyväisemmältä?

 

[*yildirim*]

täällä kanssa tuon astraalin kanssa samoilla linjoilla...en kyllä olisi noin hienosti osannut asiaa ilmaista.

mutta astraalille kiitos...säästit minulta suuremman kirjoittamisen vaivan ja ihan asiaa kirjoitat 

[Esmiralda]

On painotettu myös heittäytyvää kokemista filosofisen pohdinnan sijaan.

Eikö se olekin sitä, että ohjautuu enemmän sydämellään kuin päällään?

Kyllä varmaan! Kunpa uskaltaisimme enemmänkin heittäytyä. Minä olen pikkuisen uskaltanut ja jokin pieni lapsi minussa nauraa sydämensä pohjasta. 

Tuosta lisääntyneestä vastuusta ja velvollisuuksista:

Kun itse kullekin jakautuu määräosa kokonaisvastuusta ja kukin pääsee jyvälle omasta elämäntehtävästään, niin etkö siitä seuraakin vastuun ja velvollisuuksien muodostaman kuorman kevenemistä, jopa ilottelua työssään?

Ihana ajatus! Näinhän sen pitäisi mennä. Tuntuu vain että olemme niin alussa. Onko väärä luulo, että melkein joskus kilpailemme päästääksemme vastuusta itse, päästääksemme helpolla? Tuntuu joskus, että sillä sitten ihan pröystäillään. Ehkä se on ymmärtämättömyyttä, lapsellisuutta?!

Entä yhteenkäyminen sitten:

Kun ilmenee synkroniaa, yhteen hiileenkin puhaltamista, niin eikö elämä alakin tuntua valoisammalta, onnekkaammalta ja järjestyväisemmältä?

Hmmmm.....juuuu.... :smitt 

[Rakkauden enkeli]

On painotettu myös heittäytyvää kokemista filosofisen pohdinnan sijaan.

Eikö se olekin sitä, että ohjautuu enemmän sydämellään kuin päällään?

Tuosta lisääntyneestä vastuusta ja velvollisuuksista:

Kun itse kullekin jakautuu määräosa kokonaisvastuusta ja kukin pääsee jyvälle omasta elämäntehtävästään, niin etkö siitä seuraakin vastuun ja velvollisuuksien muodostaman kuorman kevenemistä, jopa ilottelua työssään?

Entä yhteenkäyminen sitten:

Kun ilmenee synkroniaa, yhteen hiileenkin puhaltamista, niin eikö elämä alakin tuntua valoisammalta, onnekkaammalta ja järjestyväisemmältä?

 

Nimenomaan. 

[CareWell]

Ihmiskunnan tietoisuuden kehityksessä on ollut samantyyppisiä siirtymiä vanhasta uuteen kuin nyt.

Jos mennään niinkin kauas kuin n. 500 ekr., niin miten valtavia muutoksia koettiinkaan tuolloin ympäri maailmaa! 

Ja jälleen kehityskierteen pyörähdettyä toisenlaiseen näkövinkkeliin olemme nyt-elävinä kokemassa samanmoista siirtymää.

Ihan arjessa jos juhlassakin. 

Silti kysyn, koetteko, niin..., koetteko elävänne parhaillaan ainutlaatuista aikaa olemassaolonne nykyvaiheessa:

- Tekeekö jokin "muutoksen uudessa energiassa" erityislaatuiseksi ja ennakoimattomaksi?
- Tuntuuko siltä, että nyt olemme todella kehityksen harjalla, so. ennenkokemattomuudessa?

 :

[Esmiralda]

En voi nähdä laajemmasti maailmaa kuin mitä itselläni on mittaa. Se on hyvin pieni.

Mutta siinä mitassa koen eläväni aika ihmeellistä aikaa. Kaikkea tapahtuu niin nopeassa tahdissa, muutoksia muutoksien perään. Ehkä siksi että uskallan 'antautua' jotenkin jollekin. Onko tämä sitä? En tiedä. Muutosten kiihtyvä tahti voi olla yhteydessä iän tuomaan nopeuteen. Tai sitten jotakin muuta on 'ilmassa'.

Itseäni laajemmasti on minun vaikea nähdä, maailmallisesti, ajallisesti, historiallisesti.

Ehkä näitä aallonharjoja ja laskuja on aina ollut. Muuttumisen syklejä. Ihmettelen kyllä itsekin, onko meissä mitään muuttumassa sen kummemmin kuin kautta historian on tapahtunut. Onko mitään ihmisessä muuttunut paremmaksi?
Kehityksessähän kaikki hetket ovat ennenkokemattomia... :

[Valo]

- Tekeekö jokin "muutoksen uudessa energiassa" erityislaatuiseksi ja ennakoimattomaksi?
- Tuntuuko siltä, että nyt olemme todella kehityksen harjalla, so. ennenkokemattomuudessa?
 :

Koen erityslaatuiseksi siten että aito ajatus ja teko kantaa hedelmää nyt silminkin nähden  ja antaa luojuudelle aidon ohjan. Ja siten voi joskus mielen sopukoissa tuntua ennakoimattomalta se että hups, sehän napsahtikin kohdilleen (miten pitkin mennä).

Koen asiain kohdillaan olemisen ennenkokemattomuutta, missä vain, milloin vain, miten vain. Kaiken muovautumisen sydämen toiveessa paikalleen kaikkeuden läsnäolossa. Siltä se tuntuu, ja se tuntuu tosi kierolta, ärsyttävältä ja oikeen ottaa pannuun.. eiku ihan mukavalta valtavalta, kantavalta.   
*  miettii miks  ei Paavo silti pysy veen  päällä*