:
Kiitos kommenteista.
Uusi energia askarruttaa ja saa apinamielenkin havahtumaan.
Viittaus Kryon-kanavoinneissakin esiintyneeseen "Luomisen luolaan" tarkoittaa kohdallani sitä, että aina nyt on mahdollista seisahtua
neutraaliin olotilaan.
Olemaan hyvä-huonon, valo-pimeyden, negatiivis-positiivisen sisälle jäävässä välitilassa. Sehän on luomisen tila, "alkujen alunkin" tila.
Oikeastaan se onkin itseensä sisällyttävyyden olotila.
Vaikka ympärillä myrskyää vastavoimien iskiessä yhteen ja karkeloituessa pyörteiseksi muutosrumbaksi, sisällä on rauhallista, tyyntä ja selkeää. On aikaa odottaa. Niin, odotteliaisuuskin voi olla hyve!
On hyveellistä odottaa suotuisuudelle läpimentävyyttä vastavoimien kentän halki.
Luomisen "kohtutilassa" ihminen palaa juurilleen. Hetkessä hänelle avautuvat samanmoiset mahdollisuudet kuin mitä hän sisimmässään alun alkaessaan
tietää aina lähtevänsä kantamaan mukanaan.
Edetessämme polariteettien jo sinällään mahdollistamaa "valintojen polkua"
uusi energia on siitä erilaista energiaa, että sille on avautunut ja se avaa käsittämättömät mahdollisuuksien resurssit. Koko värikirjon.
Kaiken negatiivisuuden potentiaalin yhdistettynä, yhteen sulautettuna, kaiken positiivisuuden potentiaalin kanssa!
Siksi Luomisen luola on kohtu, kuten madonna on luolassa: yhdistettyään ulkoisuudessa keskenään riitelevät vastavoimat saumattomaksi konsensukseksi, yksimielisyydeksi.
Ilmapiiri selkiintyy kuin hurrikaanin silmässä. Syvähengitys riittää - ja irtipäästäminen ajatusjuoksuistaan. Oleminen rauhaa.
Tällöin se "ihme" tapahtuu: kykenemme näkemään mahdollisuuksiemme haltuunoton muodostaman väylän. Aivan kuten ennen syntymäämme kaikki oli ja on niin selvää! Näemme, mitä mistäkin punoa yhteen. Ollen nyt samastumatta siihen, mikä on keskenään ristiriidassa; mikä sotii toista vastaan.
Emme näe luomisen kohtua taikka luolaa ulkoapäin. Ei, ennen kuin olemme äkisti tulleet sen sisälle "turvaan". Lopultakin oivallamme "milloinkaan lähtemättömyytemme": olemmehan aina olleetkin mahdollisuuksiemme tasalla. Kotoa käsin matkalla...
Ainoastaan hetki on nyt otollinen. On tullut prinsessan aika kohdata unelmiensa prinssi ja herätä suudelmaan, joka liittää yhteen meidät kaksinaisuudesta vapauttavat täydennyspuolemme.
Ne kuuluvat yhteen:
päivä ja yö, valo ja pimeys, kova ja pehmeä, vaalea ja tumma, mies ja nainen, vanhempi ja lapsi, toiminta ja lepo, abstraktinen ja konkreettinen.
Taivas ja maa.