Mä aina leikkasin sun punertavan tukan, se oli kihara ja vallaton. Halusit että jättäisin eteen töyhtön.
Kun niskaan tuli pieni lovi, niin nauroin että tehdäänkö toinenkin ja sä sanoit, että mä oon niin reipas tyttö, osaan leikata tukan paremmin kuin moni kampaaja!
Isä, sä olit mulle niin rakas. Kun olin 7-15-vuotias, teit töitä ulkomailla ja olit talvet sitten kotona. Mä muistan, aina kun mentiin hakemaan sua juna-asemalta, se oli niin huikea tunne. Kun isä oli kotona, niin kaikki oli hyvin, sillon tuntu että me ollaan perhe jossa on jotain järkeä. Silloin tunsi elävänsä! Sä otit mut mukaan joka paikkaan, opetit mut vaihtamaan autoon renkaat, ampumaan ilmakolla ja näytit missä on Seulaset ja Pohjantähti. Sä puhuit iltakävelyillä aina, että tuolta me ollaan kotoisin Iiris kultaseni. Sanoit jokaisessa vaikeassa tilanteessa, että kaikki on hyvin, koska elämä on näytelmää, jossa me ollaan oppimassa, ei ole hätää koska tämä on vain leikkiä. Olit vähäsanainen, mutta kaikki mitä sanoit, piti sisällään jotain viisauden tynkää. Yksi sun lempilauseista oli ajatus on energiaa.
Sä rakastit perhettäs tosi paljon, sanoit sen niin, kun mulla oli paha mieli kun olit aina töissä. Sillon kun meinasitte äidin kanssa erota, me mentiin ajelulle ja sä sanoit, että olet ajatellut, että jos muuttaisit muualle, niin toivoisit että tulisin mukaan. Isä, mä olisin tullut.
Sä opetit mut juomaan ja ostit mulle tupakkaa. Sä luotit muhun. Sanoit aina, että näin ei kannata tehdä, mutta jos haluat tehdä niin tee ihmeessä. Sinun pitää se kokea. Älä sitten tule sanomaan, ettei kukaan varoittanut. Sinä olet ainoa ihminen, joka voi satuttaa sinua, muista se. Ja sillon kun potkaisin jalan vaatekaapin oven läpi ja vedin kirjahyllystä täyden hyllyn alas, sä tulit katsomaan, mä istuin ja itkin lattialla. Sä hymyilit ja nauroit kiusallisesti mutta lempeästi, että mä varmaan alan sitten siivoomaan. Isä sä et ikinä pahoittanut mun mieltä. Mikset? Miten sä osasit..?!
Sä et ikinä sanonut mua oudoksi tai kummalliseksi tai huutanut. Matikankokeen neloset käänsit väärin päin ja sanoit että sehän on tuoli, hyvä, ja pistit allekirjoituksen sanoen että säkin sait nuorena paljon nelosia, ja katsos nyt. Suuri pomo suuressa firmassa.
En ole varmaan ikinä tavannut toista noin positiivista ja lempeää sielua kuin sinä. Enkä ole ainoa, joka on niin kokenut, vaan yleensä kaikki ihmiset aisti sun läsnäolosta huokuvan rauhan ja varmuuden. Ei ihme että sun hautajaisissa naurettiin aj itkettiin vuorotellen sydämen kyllyydestä, kun niin moni työkaveris ja lapsuudenystäväs halusivat kertoa susta muistojaan.
Tänään katsoin valokuvaa susta ja mua hymyilytti ihan kauheasti, nauratti kun kuulin mielessäni sun hilpeän naurun jota nauroit aina kun katsoit yksinäs telkkaria, ja me muut seinän takana oltiin ihan ratketa huvittuneisuudesta.
Isä, en mä osais enää kuvitella, minkälaista olis jos olisit vielä täällä, ei sun kuulukkaan olla. Ollaanhan me näinkin aina yhdessä, vielä jopa tiiviimmin. Olen kiitollinen kaikesta ja senhän sä tiedätkin.