seuraava »

[Esmiralda]

Olin maailman paikassa, missä ihmiset makasivat hiekassa kuin sillit lakkarissa.

Sanoin ystävälleni, että 'tämä kai on sitä auringon palvontaa parhaimmillaan'.

Ystäväni ajatteli asian olevankin aivan toisin:

- Ehei. Minä ajattelen niin, että olen tässä ja annan auringon palvoa minua. Otan sen vastaan.


?!!!!


Rupesinkin miettimään asiaa. Sanotaan, että palvomme jotain ihmistä, palvomme Jumalaa jne..

Mutta entä sitten kun huomaamme asian olevankin toisin päin?


Miten olet palvomisen todennut? Miten koet, jos sinua palvotaan?

[*yildirim*]

en tiedä miten tämän nyt selittäisin mutta ehkä taidan palvoa sitä että meissä kaikissa on sisällämme sekä oma jumala ja jumalattaremme juuri sellaisena kun olemme ne valmiita kokemaan ja näkemään. kaikki meidän ympärillämme on täynnä elämää ja energiaa.

jotenkin vaan tuntuu että tuo palvoa sana on kuitenkin kohdallani jotenkin harhaan johtava sana.

[Esmiralda]

Jos minua palvotaan romanttisessa mielessä, olen samanlainen takaisin, eli oikein mukavaa seuraa.. jos minua kohtaan ilkeillään vastaan samalla tavoin takaisin.. palvon korkeinta, ei rahaa.. raha on energiaa joka pitää energian, esim tavarat, omaisuuden, liikkeessä.. palvoisin ehkä pyhimystä.. ja se onnistuu pyhimyksen seurassa tai temppelissä.

Mutta pitää palvoa omaa Itseään eniten. Sisäinen temppeli.

Soul-A! Puhutpa ihanasti. Kyllä. Raha on se kaikkein eniten esillä oleva symboli elämämme voimasta. Tulivuoren huippu. Mutta hyvin näkyvä. Siksi on monia, monia, jotka näkevät vain sen huipun. Ja suotakoon se heille, jos se antaa jotakin. Ja raha vaikuttaa suuresti muutoksiin. Liikkeellepaneva voima.

Kunhan muistamme, mikä mahdoton vuori on sen alla, sisällä, ympärillä. Mutta rahaakin pitää palvoa. Tai palvokoon raha meitä. Uskaltaako itse kukin myöntää, kummin päin se onkaan?

Mutta millainen onkaan pyhimys, jota palvoisit, Soul-A?

[Esmiralda]

en tiedä miten tämän nyt selittäisin mutta ehkä taidan palvoa sitä että meissä kaikissa on sisällämme sekä oma jumala ja jumalattaremme juuri sellaisena kun olemme ne valmiita kokemaan ja näkemään. kaikki meidän ympärillämme on täynnä elämää ja energiaa.

jotenkin vaan tuntuu että tuo palvoa sana on kuitenkin kohdallani jotenkin harhaan johtava sana.

Niin. Jos se onkin toisinpäin! Jumala, Jumalatar, joka palvoo meitä?!

[Asterix]

Miten olet palvomisen todennut? Miten koet, jos sinua palvotaan?

Palvon kauneutta sisäisesti ja ulkoisesti!
Siksi varmaan ihastun niin usein ja moniin ihmisiin!

Minulla kauhea tapa sanoa ihailuni ääneen esim. juuri tapaamilleni
ihmisille ja se ei ystävieni mielestä ole kovin mukavaa,
koska kaikki ihmiset eivät heidän mielestään ole niin
ihania ja suurenmoisia kuin ajattelen
ja heistä voi tulla kauheaa vaivaa ja riesaa
ja jotkin voivat käsittää sen vähän tuollaisena flirttailuna.

Voin pahoin ja saan päänsärkyä negatiivisista ihmisistä/auroista
ja joskus minun on lähdettävä pois tilanteesta,
vaikka ko. ihminen olisi ystävällinen minulle.

En tiedä mikä siihen on syynä,
olenko sitten itse niin negatiivinen ihminen,
että hyljin toisia negatiivisia?

[Esmiralda]

Miten olet palvomisen todennut? Miten koet, jos sinua palvotaan?

Palvon kauneutta sisäisesti ja ulkoisesti!
Siksi varmaan ihastun niin usein ja moniin ihmisiin!

Minulla kauhea tapa sanoa ihailuni ääneen esim. juuri tapaamilleni
ihmisille ja se ei ystävieni mielestä ole kovin mukavaa,
koska kaikki ihmiset eivät heidän mielestään ole niin
ihania ja suurenmoisia kuin ajattelen
ja heistä voi tulla kauheaa vaivaa ja riesaa
ja jotkin voivat käsittää sen vähän tuollaisena flirttailuna.

Voin pahoin ja saan päänsärkyä negatiivisista ihmisistä/auroista
ja joskus minun on lähdettävä pois tilanteesta,
vaikka ko. ihminen olisi ystävällinen minulle.

En tiedä mikä siihen on syynä,
olenko sitten itse niin negatiivinen ihminen,
että hyljin toisia negatiivisia?

Minun täytyy kertoa, että erään ystäväni kanssa muistimme usein sinut. Kas vain, olit siinä taas jonkin assosiaation luomana. Ihan positiivisesti. 

Mutta tuosta näkökulmasta, mitä nyt kerrot itsestäsi, näen sinut tietenkin 'negatiivisesti' sanottuna pikkuisen naiiviilta (tiedän ettet ihan kamalasti suutu), mutta taas toisesta näkökulmasta näen sinussa aitoa lapsenomaista uskoa ja luottamusta ihmisen syvimpään hyvään, jota valitettavasti kaikki (nykyään yhä useampi) eivät näe tai usko ollenkaan.

Ajattelen lämpoisesti, että ole vain se oma itsesi. Uskon jopa että siinä on jotain jumalaista totuutta.
Rehellisyys on joskus kipeää. Kumpaankin suuntaan.

Kunhan muistaa, ettemme ole valmiita, kuljemme vain omaa tietämme, omine oppimisimme ja opettaen. 

Se mitä palvot itsessäsi, palvot toisessa myös...

[*yildirim*]

esmiralda

voihan se olla niinkin...omasta mielestäni en ole oikein syntynyt palvomaan mitään mutta kuitenkin on noita tiettyjä asioita joihin uskon ja joita kunnioitan mutta tuo palvominen vaan jotenkin kuulostaa sanana kohdallani jotenkin niin väärälle...

[Asterix]

Minun täytyy kertoa, että erään ystäväni kanssa muistimme usein sinut. Kas vain, olit siinä taas jonkin assosiaation luomana. Ihan positiivisesti. 

No elämä muuttaa, kun eteenpäin eletään.
Tuskin olen sama ihminen kuin ennen, kuten en usko sinustakaan.

Minä olen hurjan naivi ihmisten suhteen!
Sitä sanovat ystävänikin!
Vaikka nyt olenkin varovainen ihmisten suhteen,
niin innostuttani jostain tyypistä unohdan kaikki varokeinot.

No eipä tässä kukaan täydellinen ole,
mutta olen ajatellut niin, että parempi näin päin
ja omata koko ajan lisää uusia ystäviä ympärillä, vaikka sinne
jokunen mätä omena sattuukin kuin pitää välimatkaa
ja tehdä raja-aitoja kaikille ja olla sitten siinä yksinäinen,
jos näistä kahdesta pahasta pitää valita.

[Esmiralda]

esmiralda

voihan se olla niinkin...omasta mielestäni en ole oikein syntynyt palvomaan mitään mutta kuitenkin on noita tiettyjä asioita joihin uskon ja joita kunnioitan mutta tuo palvominen vaan jotenkin kuulostaa sanana kohdallani jotenkin niin väärälle...

Ihmettelenpä vieläkin, miksi koet palvoa-sanan noin vääränä. Mietipä sitä itsekin. Alistutko vain sen toiselle puoliskolle etkä tahdo nähdä toisen puolen totuutta?

[Asterix]

jotenkin vaan tuntuu että tuo palvoa sana on kuitenkin kohdallani jotenkin harhaan johtava sana.

Suomenkieli voi olla vähän hassua ja kun on niin harvoja sanoja
käytössä, niin samalle/jollekin sanalle on tullut
toinen (kaksois)merkitys/negatiivinen vivahde.

Ehkäpä ihalla jotain/jotakuta osuisi enemmän oikeaan?

Palvominen ja ihaileminen ei ole keneltäkään pois,
ne vähän tulee takaisin kuten rakkauskin.

Ehkä tuo muiden ihmisten ihailu ja palvominen
on minun alitajunnasta kumpuavaa itsekkyyttä,
kuten myös tietoista itsekkyyttä ja oveluutta
saada itse ihailua ja palvontaa osakseni..?   :

[*yildirim*]

se voi olla juuri noin kuten asterix sanoi että tuolla palvoa sanalla on minulle jotenkin huono vivahde.

ihailu voisi ehkä olla lähempänä mutta toisaalta en taas välttämättä sanan varsinaisessa merkityksessä ihaile näitä puolia itsessäni. toisissa on varmasti piirteitä joita voi ihailla ja ihmetellä samoin kun tässä energisessä luonnon kiertokulussa.

[Irish]

Jokainen meistä on palvonnan ansainnut jollakin tasolla.

Ihailun, kiitoksen, HYVÄKSYNNÄN.

Se joka ihailee ja palvoo häpeilemättä ääneen ihmisiä, eläimiä, luontoa, mitä vaan,
pistää liikkeelle voimakkaat energiat, jotka kimpoavat kohteesta toiseen,
kunnes palaavat lähettäjäänsä!

Olen ainakin sen huomannut, että minun mielestäni kaikki on söpöä ja usein sitä sanonkin,
niin yleisin "kohteliaisuus" mitä kuulen ihan keneltä vaan (sellaisiltakin, jotka eivät tiedä
tätä minun tapaani sanoa mitä tahansa söpöksi) on että olen söpö. 

Ei se ole sattumaa, sillä mähän sitä söpöysenergiaa kylvän jatkuvasti -
ihan tietoisesti! 

[nikki]

palvonta on ihan hyvä sana,ihan eri merkityksinen kuin ihailu,
siis minun mielestäni,
minäkin vierastin ensin koko sanaa,
palvonnassa kun on jotakin jumalallista mukana,ja siten se voi kääntyä
epäjumalallisen palvomiseksi,mutta senkin pohtiminen on tuiki tarpeellista,palvonko jotain epäolennaista,mikä sitten onkaan epäolennaista,
ensin aattelin että enhän minä mitään PALVO,
mutta sitten osasin katsoa tätäkin asiaa astrokartalta,
jos aatellaan että palvomiseen liittyy jumalallinen elementti
(siis ei mikään uskonnollinen,vaan you know,sellanen ikuinen,miten sen selittäisi..)niin 9. huone planeettoineen kuvaa mielestäni palvontaa,
ainakin se itselläni pätee, (merkuriusta)
mitäkö minä sitten palvon,
elämän elementtejä,tulta,ilmaa,vettä,maata,ÄITI-maata, :stä,
mustaa plutonista multaa,elämän kiertokulkua,
palvon sitä muutosta,joka esiintyy luonnossa niinkuin ihmisenkin elämässä,mahdollisuutena uuteen kasvuun,
se on minun vihkimykseni  ,
palvon läsnäoloa ajassa,asialleen vihkiytyneitä ihmisiä,
palvon parisieluja  ,jotka jakavat samat asiat kanssani,
palvon myös syrjittyjä,paratiisista karkotettuja naisia,lilithiä,
naisen sisäistä vahvuutta ihmissuhteissa, ,
kaikki tämä on alitajuista palvontaa,parantavaa palvontaa,
  tuolle "alttarille",
ja
lilithiäni palvotaan,jos niin voi sanoa

[Elektra]

Hassua - kavahdin jo tuota otsikkoakin juuri tuon sanan palvoa vuoksi. Minulle tulee siitä sanasta joitain hyvin syviä tuntemuksia, jotka eivät ole positiivisia. Ne liittynevät johonkin uskonnolliseen riittiin tms. 

Kapinoiva henkeni pullikoi siis sanaa vastaan   

Mutta astiaan: kuinka käsitän palvomisen entä kuinka otan sitä vastaan...

Tunnustan, että ajattelin ensin, että minun on vaikea palvoa ketään tai ottaa vastaan palvontaa - ihailu puolestaan ei ole niin väkevä sana kuin palvoa...

Voisiko sittenkin olla niin, kun pöyhin näin pintaa syvemmältä tuntemuksiani, että alunperin haettu käsite palvonta olisi se positiivinen tunne, jota tunnen joitakin henkilöitä, luonnonilmiöitä tai todella sykähdyttäviä asioita tai kohteita kohtaan... sellainen tunne, että syvällä sisimmässäni tunnen ylpeydensekaista tyytyväisyyttä ja onnea, että saan olla kokemassa jotain niin merkittävää.... Mikäli joku osoittaisi tuntevansa samoin minun seurassani, niin ottaisin tällöin tämän palvonnan vastaan suurella kiitollisuudella ja ykseydentunteella.

Auringon suhteen ... tokihan otan sen palvovat säteet vastaani, enhän ole yhtä häikäisevä kuin se on, mutta mukava lillua samoissa energioissa 

Hih - nyt esikastellessani tätä huomaan, että Nikki on kirjoittanut viestiä samoihin aikoihin sekä vierastanut aluksi tätä sanaa 

[Asterix]

Jokainen meistä on palvonnan ansainnut jollakin tasolla.

Ihailun, kiitoksen, HYVÄKSYNNÄN.

Se joka ihailee ja palvoo häpeilemättä ääneen ihmisiä, eläimiä, luontoa, mitä vaan,
pistää liikkeelle voimakkaat energiat, jotka kimpoavat kohteesta toiseen,
kunnes palaavat lähettäjäänsä!

Juuri näin!
Minusta noiden sanoista ja merkityksistä saivartelu
on aivan turhaa energian hukkausta,
joka sekin palaa lähettäjälleen.

Naiviudesta oppii pois parin tarpeeksi rankan suhteen kautta. Itse lähtökohtaisesti epäilen kaikkien motiiveja

No kaikki mitä lähetät, palaa sinulle itsellesi.

Jos on sinut itsensä kanssa,
niin oma naivius ei siinä paljon haittaa.

Enemmän siitä mielestäni on ollut hyötyä minulle monin eri tavoin
kuin haittaa,
kun uskoo ihmisistä ensin ennen kaikkea vain hyvää.