palvonta on ihan hyvä sana,ihan eri merkityksinen kuin ihailu,
siis minun mielestäni,
minäkin vierastin ensin koko sanaa,
palvonnassa kun on jotakin jumalallista mukana,ja siten se voi kääntyä
epäjumalallisen palvomiseksi,mutta senkin pohtiminen on tuiki tarpeellista,palvonko jotain epäolennaista,mikä sitten onkaan epäolennaista,
ensin aattelin että enhän minä mitään PALVO,
mutta sitten osasin katsoa tätäkin asiaa astrokartalta,
jos aatellaan että palvomiseen liittyy jumalallinen elementti
(siis ei mikään uskonnollinen,vaan you know,sellanen ikuinen,miten sen selittäisi..)niin 9. huone planeettoineen kuvaa mielestäni palvontaa,
ainakin se itselläni pätee,
(merkuriusta)
mitäkö minä sitten palvon,
elämän elementtejä,tulta,ilmaa,vettä,maata,ÄITI-maata,
:stä,
mustaa plutonista multaa,elämän kiertokulkua,
palvon sitä muutosta,joka esiintyy luonnossa niinkuin ihmisenkin elämässä,mahdollisuutena uuteen kasvuun,
se on minun vihkimykseni
,
palvon läsnäoloa ajassa,asialleen vihkiytyneitä ihmisiä,
palvon parisieluja
,jotka jakavat samat asiat kanssani,
palvon myös syrjittyjä,paratiisista karkotettuja naisia,lilithiä,
naisen sisäistä vahvuutta ihmissuhteissa,
,
kaikki tämä on alitajuista palvontaa,parantavaa palvontaa,
tuolle "alttarille",
ja
lilithiäni palvotaan,jos niin voi sanoa