seuraava »

[Hane]

  Musta tuntuu, että olen kadottanu itseni!! Hukkasin, päästin karkuun.
Mä en tiedä enää kuka olen, mitä teen,miksi ja jne.
Mitä mä teen?? Olen jotenki rikki.Elämä ei tunnu enää samalta.
Tuntuu kuin mulla ei olis enää sielua. On vain ruumis, joka ei sekää tunnu enää omalta.
Kadonnut olen jonnekki. En tiedä enää mikä elämä tai todellisuus on oikea. Niitä tuntuu olevan paljon.

Onko ketään joka on myös pokennu polulta tai joltain mut löytäny takasi?
Mitä silloin teit tai ajattelit, että pääsit takasin??
APUA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

[Hiisitär]

Minua oman tien löytämisessä ja elämän perimmäisten filosofisten kysymysten pohtimisessa on auttanut ihan kirjallisuus Kiertelin kirjastossa spiritismin, elämänfilosofian ja ei-kristillisten uskontotieteiden hyllyjä ja lainasin kirjoja sitä mukaan, mikä niistä pomppasi eniten esille. Jos kirja ei auennut minulle, jätin sen kesken ja palasin siihen vasta myöhemmin.

Suosittelen myös lueskelemaan täältä Henkimaailman puolelta noita vanhoja ketjuja, joissa saatettaisiin puhua asioista, joita mietit. Selvänöän puolella on myös vinkkejä kuina löytää taas oma itsensä.

Minua maailman kolauksilta on helpottanut se, että tiedostan tämän fyysisen maailman olevan vain heikko kopio todellisesta maailmasta, josta olemme kotoisin. Kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu meidän parhaammaksi ja meillä on aina vapaus tehdä valintoja. Hengen soturin suurimpia avuja on saada valita, miten suhtautuu eteen tuleviin haasteisiin ja ongelmiin.

Lisäksi kaikki on väliaikaista - epätietoisuudenkin hetki loppuu aikanaan ^________^ Minäkin olin tuossa 13-16-vuotiaana ihan hukassa. Ne olivat todella raskaat kolme vuotta. Murrosiässä keskitytään yleensä tähän fyysiseen maailmaan jo ihan kropankin kasvamisen myötä. Henkisyys unohtuu tai "vääristyy" josta on seurauksena esim. poltergeist (HYVIN harvoin, tosin). Tuo kasvukausi kuitenkin loppuu aikanaan ja henkisyydelle on taas paremmin jalansijaa. Seuraava isompi kriisi/henkinen kasvukausi iskee siinä 30. ikävuoden tienoilla.

Tällaisia tietoja itse olen saanut ja todennut ne toimivaksi omassa elämässä
Jos sinulla on jotain tiettyjä asioita henkimaailmaan ja sielun polkuun liittyen, joihin kaipaat vastausta, heittele niitä tähän ketjuun. Eiköhän joku meistä ehdi vastaamaan sinulle ^_______^

[Lake]

Eiköhän elävä ravinto, paastoilu ja puhdistautuminen palauta taas oikealle polulla ja puhdista kaikki harhaan johtavat energiat. Ainakin itsellä se on auttanut. Paaston jälkeen on kuin uudesti syntynyt.

Kirjoja on oikeastaan melkein turha lukea. Ne vain laittavat monesti ajatukset sekaisin.
Luonto on luojaa puhtaimmillaan ja antaa paljon vastauksia. Vaikkakin esim. eläinten toiminta on ihmisten toiminnasta johtuen vääristynyttä.

Minua maailman kolauksilta on helpottanut se, että tiedostan tämän fyysisen maailman olevan vain heikko kopio todellisesta maailmasta, josta olemme kotoisin.

Ennemminkin sanoisin että ihminen tekee huonoja kopioita luojan luomasta maailmasta eli luonnosta.
esim. keinotekoiset aromit vs oikeat kasvit, synteettiset lääkkeet vs yrtit
Kaikki keinotekoinen vain johtaa mielen ja kehon harhaan.

Selvänäkijöille ei kannata vastuuta omasta tulevaisuudestaan luovuttaa.
Ennemmin kannattaa parantaa oman sisäisen äänen kuulumista. Puhdistautuminen auttaa siinä.

[Hiisitär]

Kannattaa kokeilla myös paastoa! Ennen paastoa olisi hyvä puhdistaa elimistö, sillä muuten paasto voi aiheuttaa vain pahan olon. Pelkkää vesipaastoa en ensikertalaisella itse suosittele.

Paastoa voi kokeilla myös esimerkiksi hedelmä- ja jogurttipaastona. Paaston pituudeksi näin alkajaisiksi riittää minusta viikonloppu - katso mitä elimistösi asiasta tuumailee. Laken tavoin suosittelen syömään terveellisesti ja liikkumaan edes vähän, mieluiten yksin luonnon helmassa ^____^

Kaikille paasto ei tietenkään sovi, eikä siinä mitään, minusta ainakaan Eihän meditointikaan sovi kaikille.

[Ajatus]

Kirjoja on oikeastaan melkein turha lukea. Ne vain laittavat monesti ajatukset sekaisin.

Toisaalta myös ihmisten erilaiset neuvot voivat laittaa ajatukset sekaisin. Minua taas erilainen kirjallisuus on ilahduttanut, auttanut ja avartanut ja ennen kaikkea kirjojen (= toisten ihmisten ajatusten) lukeminen on pikemminkin selkiyttänyt omia ajatuksia kuin sekoittanut niitä.

Toisaalta tuli myös mieleen, että monesti se "elämän tuntu" on voimakkaasti läsnä kun tekee jotain konkreettista ja käytännönläheistä, jossa ajatukset voivat levätä. Monesti kaupungissa kun elää, sitä irtautuu luonnosta ja voi elää ikään kuin "abstraktimaailmassa" oman päänsä sisällä. Esim. eläinten seura on oikein hyvää "maadoitusta" todellisuuteen. Vaikkapa ratsastuslenkillä voi tuntea olevansa hyvinkin läsnä tässä maailmassa ja kropassaan.

[inkivääri]

Maadoitus tuli minun mieleeni. Siitäpä onkin ollut juttua jossain topicissa.

Rauhaa sieluusi 

[Ippuska]

Luonto on luojaa puhtaimmillaan ja antaa paljon vastauksia. 

Niinhän se ON 
Yliluonnollinenkin ON luonnollista, mutta SYNTEETTINEN ei ole.
Elä tässäjanyt - hetki kerrallaan, ei mitään paniikkia; kyllä se ITSE sieltä sittenkin LÖYTYY 

Kaikki ME ollaan samassa veneessä, toinen toistamme tukien. Vielä sinäkin tulet tukemaan kanssakulkijoitasi 

[Ajatus]

Luonto on luojaa puhtaimmillaan ja antaa paljon vastauksia. 

Yliluonnollinenkin ON luonnollista, mutta SYNTEETTINEN ei ole.

Näistä olen kanssanne täysin samaa mieltä, Lake ja Ippuska. Perusjuttuja.

[Freyja]

Minulla on vähän sama olo, ties monettako kertaa lyhyen elämäni aikana. Se on muutos minkä alle jää. Elämän rakenteet tulee jytinällä alas ja on muututtava henkisesti toiseksi kuin mitä oli. Tai ei ehkä itseä niinkään vaan ajatteluaan, mielikuviaan, uskoaan ... vähän niin kuin revittäisiin viimeisetkin (ja tiedä kuinka monia niitä on) ruusunpunaiset lasit päästä pois.

Siihen ei minulla auta mikään muu kuin yksin oleminen ja hiljaisuus. Ja sitten kun pitää tuulettaa niin se tapahtuu musiikin kautta. Odottelen sitä että alkaisin kirjoittaa, mutta sitä odotellessa olen hiljaa ja tunnustelen mitä sisälläni liikkuu. 

[Hiisitär]

Odottelen sitä että alkaisin kirjoittaa, mutta sitä odotellessa olen hiljaa ja tunnustelen mitä sisälläni liikkuu.

Erittäin hyvä neuvo Freyjalta. Jos ei tiedä suuntaa, minne mennä, kannattaa odottaa myrskyn laantumista ennen kuin lähtee matkaan. Sillä aikaa on hyvä keskittyä hoitamaan arkipäivän asioita niin hyvin kuin voi ja pitää mieli positiivisena. Mikä on oikeasti joskus helpommin sanottu kuin tehty, muttei lainkaan mahdotonta.

Muistuttaisin vielä, että meillä jokaisella on omat keinomme selviytyä haasteellisista kausista, jolloin olemme eksyksissä. Itse pyydän, että minut ohjattaisiin oikealle tielle ja sitten jään odottelemaan, mitä tuleman pitää. Hoitelen asioita niin hyvin kuin pystyn ja odottelen.

[Sula]

Minulla tapahtui liian paljon liian pienessä ajassa ja olo oli aivan kuin sinulla Hane. Kaikki vanha oli poissa tai muuttunut, uusi vielä tulematta. Olin ihan hukassa. Kaipasin hiljaisuutta ja yksinoloa, siispä vietin aikaa yksin laiskotellen suorastaan. Annoin itselleni luvan elpyä ja vain olin. Pikkuhiljaa ärtymys muiden seurasta alkoi vähetä ja kaipasin elämääni ihmisiä, joiden innokkuus tarttui minuunkin. Annoin luvan itselleni rauhoittua, sitten eteenpäin kun jaksoi. Jos jokin uusi tai vanha asia tuotti minulle iloa, keskityin siihen.

Minulla oli elämänmuutoksia ja reagoin voimakkaasti muuttuneisiin energioihin. Pysähtymällä ja rauhoittumalla aloin tutustua itseeni uudelleen ja elämä alkoi hymyillä..     

[kunziitti]

Musta tuntuu, että olen kadottanu itseni!! Hukkasin, päästin karkuun.
Mä en tiedä enää kuka olen, mitä teen,miksi ja jne.
Mitä mä teen?? Olen jotenki rikki.Elämä ei tunnu enää samalta.
Tuntuu kuin mulla ei olis enää sielua. On vain ruumis, joka ei sekää tunnu enää omalta.
Kadonnut olen jonnekki. En tiedä enää mikä elämä tai todellisuus on oikea. Niitä tuntuu olevan paljon.

Onko ketään joka on myös pokennu polulta tai joltain mut löytäny takasi?
Mitä silloin teit tai ajattelit, että pääsit takasin??
APUA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Minä tipahdin ORAVANPYÖRÄSTÄ, vuonna 2004 huhtikuussa, en nähnyt mitään, olin imetty kuiviin sitruunan lailla, olin lyöty totaalisesti, siis BURNOUT. Koko PERSOONANI, olikin vain imetty ulkomaailmasta ja sen vaikutteista, KUKA MINÄ olen huusi sieluni, halusin KUOLLA, koska TYHJYYS oli niin vahvaa, seinä kuin timantin kuori. Jokaiselle on määrätty POLKU, joka täytyy kokea, jotta löytäisit todellisen MINUUTESI.

Kesti yli 1,5 vuotta, ennenkuin homma rupesi helpottamaan, sanoin ITSELLENI, olen ansainnut paremman ELÄMÄN, huusin APUA. Vastaus tuli ja kaikki alkoi RUKOILUSTA ja TAHDOSTA, LUJUUDESTA, halusta ELÄÄ. Se ihme sitten toteutui, että löysin oman PERSOONANI kasvun ja toteamus siitä, että ihminen on OPPILAS, täällä suuressa maailmassa. Kasvua riittää HAUTAAN asti ja vasta siitä, kun edes suunnilleen tiedät sen, kuka SINÄ olet, alkaa vasta todellinen ELÄMÄ. Rakkautta ja rukoilen sinulle, että löydät ITSESI ja POLKUSI elämässä

[Hane]

Kiiroksia paljon kaikille! 

Eiköhän elävä ravinto, paastoilu ja puhdistautuminen palauta taas oikealle polulla ja puhdista kaikki harhaan johtavat energiat. Ainakin itsellä se on auttanut. Paaston jälkeen on kuin uudesti syntynyt.

Voisin kokeilla viikonloppu paastoa.


Siihen ei minulla auta mikään muu kuin yksin oleminen ja hiljaisuus. Ja sitten kun pitää tuulettaa niin se tapahtuu musiikin kautta. Odottelen sitä että alkaisin kirjoittaa, mutta sitä odotellessa olen hiljaa ja tunnustelen mitä sisälläni liikkuu. 

Mun pitäisiki rauhottua ja tutkia itteeni. Olen vähä levoton ollut.
Tästäkin oli apua

Kaikkee hyvvää  kaikille astroloilijoille

[Ippuska]

Kiitos Hane 
Myös minulta kaikille hyvää kevättä   

[Hane]

Nii-i on se mukavaa ku tulee kevät. mut välillä masentavaa.
Tulee ravulle numeroita kuoreen.  must tullee vanaha. No eikai ihan.. heh

 

Mitäs meinaatte kevään tullessa tehjä?
Itte meinasin kylvää joitain yrttejä ja vihanneksia.
Aiheeseen lisäten kyselisin, että onko joku kasvattanu yrttejä?Jos on niin mitä yrttejä?
Mikä yrtti on suosituin?

Kiitos