No voi jukra!
Olkaapa hyvä sitten. Mutta annas kun minä vien teidät paikkaan missä viihdytte juuri nyt.
Mennään hiljaa alas kierreportaita. Jostakin tuntuu savun haju.
Tullaan pyöreään huoneeseen, joka on luonnon pyöreistä kivijärkäleistä muurattu. Siellä tuoksuu pikkuisen sellaiselta maamullan kostealta tuoksulta. Näet edessäsi suuren vähän maskuliinisen takan. Kuinka kutsuvasti siinä tuli rätisee ja leiskuaa. Sen edessä lattialla on oljista tehdyt paalit ja niiden päällä lampaantaljat, puhtaat ja pehmeät.
Siihen käperrymme istumaan ihanasti, poissa on arki ja katala maailma. Ja katsos, veikeä narrihan sieltä hyppelee ja tarjoaa herkkutarjottimen. Tuoksuvaa iltateetä ja englantilaisia vasta uunista otettuja teeleipiä. Voi miten mukava hetki syödä, katsella tulta ja jutella. Kukahan vielä tulee mukaan. Eemeli-kissani ainakin käpertyy viereemme hyristen.
Hm. Ihan mieli leppää, kun kuvittelee... :