Hei
Olen lukenut kirjan. Se puhutteli ja voimisti tunnetta, jota isoäitini tuli sanomaan, kun oli "kuollut": "Kuolemaa ei ole".
Kertomus oli niin mielenkiintoinen, että luin sen yhtenä kokonaisena yönä, en voinut lopettaa, siinä oli niin paljon sitä, mitä minuun on istutettu.
Mieheni halusi kirjan, otaksui sen käsittelevän ihan eriasiaa ja jätti lukematta
, mutta mulle maistui.
Ainoastaan mikä tökki, oli ne "hirviöt", jotka yrittivät käydä kertojan kimppuun, jos ajatellaan, että paha on olematta. (itse kyllä ajattelen että "pahaa" ei ole siinä muodossa, kuin me sen perinteisesti käsitämme)
Kaikella on vastakkaisuus. Rakkauden kääntöpuoli Viha.
Surullinen on se joka on välinpitämätön
, mielestäni henkilö, joka on tätä on yhtä kuin ontto kuori, suorittava sieluparka, tyhjä humiseva olento.
Toivottavasti kylmät ja välinpitämättömät ihmiset tajuavat joskus, että he kohtelevat itseään, väärin, ei ketään elollista olentoakaan kohdella niin - välinptämättömästi.
Ne, jotka ovat minua kohdelleet näin, kokevat saman asian, ehkä toista kautta, toisten ihmisten välittämänä.
Mutta, ymmärtävätkö he sittenkään, siitä ei ole tietoa.... aika sen kertoo.
Iloa teille kaikille
Stareyes
