seuraava »

[Daria]

Tervehdys astrolaiset.

Mitä vanhemmaksi (joo, älkää nyt naurako ikääni)  tulen, sitä suurempi ja vahvempi on tunne että minun on pakko saada olla täysin riippumaton ja itsenäinen. Olen itsenäinen ammatinharjoittaja, se toki on itsenäistä työtä ja vesimies aurinkomerkiltäni, ja itsenäisyys ja omien polkujen kulkeminenhan on tyypillistä vesimiehelle. Tässä vaan olen huomannut sen että en kykene ottamaan neuvoja vastaan tietyiltä ihmisiltä, ja nämä ihmiset kuuluvat perheeseeni. Tässä on toki kasvun paikka, mutta onko tähtikuvioissani jotain erityisen itsepäistä joka vaikuttaa minuun näin?


Aurinko     19°     5'     Vesimies     9. huone
Kuu              9°      26'    Rapu              12. huone
Merkurius      18°     29'     Vesimies         9. huone
Venus             3°     24'     Kauris      6. huone
Mars             14°     42'      Vesimies    9. huone
Jupiter      2°       7'       Leijona       2. huone
Saturnus    12°    11'    Neitsyt    4. huone
Uranus            20°    53'     Skorpioni    5. huone
Neptunus    20°    0'    Jousimies      6. huone
Pluto               19°       8'       Vaaka       5. huone
Chiron         5°     22'      Härkä      11. huone
Ceres              25°    19'     Vesimies    10. huone
Pallas              2°     40'       Vesimies      8. huone
Juno             11°    10'      Kalat       10. huone
Vesta            29°    16'      Vesimies    10. huone
Kuunsolmu   19°      11'      Neitsyt           4. huone
Vertex            18°    52'      Skorpioni    5. huone

[Mamie]

Moi!
Mielestäni noi karttasi asemat ja kuviot osoittavat itsenäisyyttäsi ja itsepäisyyttäsi. Itsenäisyys ja itsepäisyys ovat kuitenkin suhteellisen eri asioita, toisinaan toisensa poissulkevia... Veskari ja jouskari ovat merkkejä jotka tarvitsevat vapautta, tilaa ja tunnetta oman elämänsä ja itsensä hallitsemisesta. Mielestäni tämä Vertex            18°    52'      Skorpioni    5. huone  kertoo vielä siitä, millaisen kuvan ihmiset saavat sinusta loppujen lopuksi. Aktiivisen ja itsenäisen. Ehkäpä aggressiivisenkin. Noususolmusi paikka mielestäni kertoo kuitenkin ei-ura oriontoituneesta elämäntavasta. Jollakin tavalla sinun täytyy käsitellä perhesuhteitasi..

Mulla on paljon jouskaria ja veskarivaikutustakin ja olen vapaudenhaluinen ja ah niin omatoiminen  Enkä siedä komentelua... Nolottaa tunnustaa, mutta toisinaan puhun pomollekkin aivan kuin hän olisi alaiseni    Uskon näiden ominaisuuksien johtuvan juuri noista kahdesta mies-loppuisesta merkistä 

[Mirjam]

Tämähän viestiketju tuntui kovin 'kotoisalle'. 
Itsekin olen melkoisen vapaudenkaipuinen ja omaa tilaa ja aikaa tarvitseva.
Ja 'minä itte' tyyppiä. Voihan sitä kuunnella ja lukea muidenkin kokemuksia, mutta oma kokemus on vasta se, joka antaa tunteen, että jotain voi edes tietää oikeasti.

Eipä ole montaakaan päivää, kun ystävälleni kertoilin jotain elämäni 'kompastuksia' ja hän vastasi siihen neuvoilla ja ohjeilla.
Melkoinen 'närkästyksen'tunne nousi ja vastasinkin, että en minä mitään apua tai neuvoja pyytänyt, selviän itsekin. Elämää tämä vain on ja välillä sattuu, jos on sattuakseen. Ei sitä tarvitse lähteä parantamaan ja muokkaamaan ja voivottelemaan.
 

(Vertex 23° 27' Leijona 7. huone)

[Daria]

Dark Rock:
En taida ollakaan mitenkään uraorientoitunut, haluan tehdä sitä mitä osaan ja siten että leipä tulee pöytään  . En havittele kuuta taivaalta, mutta haluan kehittyä sekä ammatillisesti että privaattihenkilönä. Varsin vahvana on tuo tunne siis että saan tehdä sitä mitä haluan ja mihin tällä hetkellä pystyn. Toki jos lottovoitto napsahtaisi, pystyisin tekemään vaikka mitä, uusia liikeideoita kun pukkaa meikäläisellä harva se päivä  .

Mailis:
En ole koskaan pitänyt ryhmätöistä, kun en saa toteuttaa itseäni silloin kokonaan vaan vain jonkin osasen  . Myöskään koulussa esim. joukkuelajit ei ole minua varten, jos liikuntaa ajatellaan. Eli kyllä, ryhmätyöskentelyssä on parantamisen varaa.

Mirjam:
Niin tuttua tuo närkästys, se on ihan naurettavaa  ... minä itse kyllä olen kova neuvomaan ja opastamaan muita. Tai siis puolustaakseni itseäni, en määräile mutta vinkkejä ja ideoita kyllä piisaa myös tällä puolella, jos siis joku kaveri kertoo huoliaan ja murheitaan.
Muuten voisin joskus kyllä tukkia suuni, olen joskus liian suorasukainenkin... 

[Hiisitär]

Minua vaivaa myös suuri vapauden kaipuu ja halu kulkea ihan omia polkuja ilman minkäänlaisia riippakiviä matkassa, oli kyse sitten mistä tahansa. Tavallaan on mukavaa, että on matkaseuraa tässä elämässä, mutta kaipaan oikeastaan päivittäin mahdollisuutta saada olla yksikseni vähän aikaa. Olla vain ilman häiriötekijöitä.

Ryhmätyöt minulta kyllä sujuvat, jos ne ovat hyvin organisoituja: Niin kauan, kun minä saan tehdä omaa hommaani ilman, että joku toinen sotkeutuu siihen ja tulee sanomaan, miten asia pitää tehdä, olen onnellinen. Muuten se homma loppuu sitten siihen Kaipaan töissäni myös mahdollisuutta vapaisiin käsiin ja kaikkein parhaiten minusta saa hommaa irti, kun sanoo "tällainen tehtävä, tähän päivään mennessä". Rutiinityöt 8-16, ei kiitos.. Kuolisin siihen paikkaan pelkästä vapauden kaipuun rajoittamisesta ja hutiloisin tehdä työni miten sattuu...

Ikävä puoli tässä itsenäisyydessä on myös se, etten osaa pyytää apua tai ottaa sitä vastaan - kaikki pitäisi pystyä hoitamaan itse, muuten se on osoitus huonosta kunniasta. Vaikka olisin nälkäkuoleman partaalla en varmaan tuohon kunniaani vedoten voisi ottaa vastaan rahaa esimerkiksi ystävältäni. Tämä piirre tosin juontaa juurensa osaksi entisestä samurai-elämästäni.

Toisaalta, positiivista on, että kun ymmärtää miten suuri tarve itsellään on vapauteen ja kuinka hyvää se tekee, sen vapauden osaa suoda myös muille  Miehenpuolikkaani on oikein perus Veskari, joka haluaa tallustaa vapaana omia polkujaan, omine ajatuksineen. Hän saa myös tehdä niin aivan vapaasti, kukapa minä olen sanomaan mitä hän saisi tehdä tai ei saisi tehdä - en sentään äitinsä ole! Samanlaista vapautta pyydän myös itselleni suhteessa, myös ystävyyssuhteissa.

[Artemis]

Itsekin pelkään ylikaiken kaikenlaista lopullista sitoutumista, kuten asunnon ostamista ja sen sellaista. Avioliittokin tuntuu ajatuksena kamalalle vaikka olen päättänytkin olla samassa parisuhteessa vaikka lopunelämäni. Liekö syy tuohon 11.huoneessa ja oinaassa?

[Daria]

Minulla ei ole sitoutumiskammoja parisuhteen eikä asuntojen suhteen, päinvastoin yksi toteutumaton haave on löytää se Ainoa Oikea omakotitalo meidän perheellemme, mutta taloudellinen tilanne ei vielä anna sille myöten. Vai tappeleeko astrologiset kuviot sitäkin vastaan  ?

[taiska]

Minua vaivaa myös suuri vapauden kaipuu ja halu kulkea ihan omia polkuja ilman minkäänlaisia riippakiviä matkassa, oli kyse sitten mistä tahansa. Tavallaan on mukavaa, että on matkaseuraa tässä elämässä, mutta kaipaan oikeastaan päivittäin mahdollisuutta saada olla yksikseni vähän aikaa. Olla vain ilman häiriötekijöitä.

Ryhmätyöt minulta kyllä sujuvat, jos ne ovat hyvin organisoituja: Niin kauan, kun minä saan tehdä omaa hommaani ilman, että joku toinen sotkeutuu siihen ja tulee sanomaan, miten asia pitää tehdä, olen onnellinen. Muuten se homma loppuu sitten siihen Kaipaan töissäni myös mahdollisuutta vapaisiin käsiin ja kaikkein parhaiten minusta saa hommaa irti, kun sanoo "tällainen tehtävä, tähän päivään mennessä". Rutiinityöt 8-16, ei kiitos.. Kuolisin siihen paikkaan pelkästä vapauden kaipuun rajoittamisesta ja hutiloisin tehdä työni miten sattuu...

Ikävä puoli tässä itsenäisyydessä on myös se, etten osaa pyytää apua tai ottaa sitä vastaan - kaikki pitäisi pystyä hoitamaan itse, muuten se on osoitus huonosta kunniasta. Vaikka olisin nälkäkuoleman partaalla en varmaan tuohon kunniaani vedoten voisi ottaa vastaan rahaa esimerkiksi ystävältäni. Tämä piirre tosin juontaa juurensa osaksi entisestä samurai-elämästäni.

Toisaalta, positiivista on, että kun ymmärtää miten suuri tarve itsellään on vapauteen ja kuinka hyvää se tekee, sen vapauden osaa suoda myös muille  Miehenpuolikkaani on oikein perus Veskari, joka haluaa tallustaa vapaana omia polkujaan, omine ajatuksineen. Hän saa myös tehdä niin aivan vapaasti, kukapa minä olen sanomaan mitä hän saisi tehdä tai ei saisi tehdä - en sentään äitinsä ole! Samanlaista vapautta pyydän myös itselleni suhteessa, myös ystävyyssuhteissa.

No Athamaarit nyt puhuit niin kuin minäkin oisin puhunut     .Minä Oinas ja mieheni Veskari .

[Artemis]

Joskus tuntuu suorastaan ahdistavan ristiriitaiselta sillä rapu minussa tahtoisi rauhoittua paikoilleen, juurtua. Mutta oinas ja 11.huoneen vaikutus saa minut kammoksumaan juurtumista, asettumista paikoilleen. Yritä siinä nyt sitten päättää kun ei tiedä mitä itsekään haluaa