Minulle tuli tästä ihan ensimmäisenä mieleen sellainen seikka, että astraalikehomme, osa sielustamme joka jää pysyvästi henkimaailman puolelle vaikka synnymmekin tänne, muuttuu ja kehittyy kanssamme koko ajan (ja korjatkaa, jos muistan tuon sielunosan nimen väärin! Se ei varmaan ole astraalikeho, mutta en muista tarkalleen mikä se oli nimeltään).
Tuolle keholle kehittyvät mm. enkelin siivet. Osamme toimii yhtenä oppaanamme ja meillä on mahdollisuus tavata häntä. Häntä voisi kuvata "fyysisen muodon saaneeksi intuitioksemme"
Minun sielun osaseni näyttää pieneltä, keijukaismaiselta tytöltä, jolla on pitkät, oranssit, kiharat hiukset, pisamia sekä vihertävät vaatteet.
Minulla tuntuu olevan myös toisenlainen sielullinen osanen. En ole nähnyt häntä koskaan, mutta tuo osa minua on hyvin lähellä fyysistä kehoani ja saan tuosta sielun osastani ihan konkreettisia fyysisiä kokemuksia. Kuvailisin sitä tällaiseksi valkeanharmaan väriseksi, kasvottomaksi kokonaisuudeksi. Sillä on kaksi siipiparia - yhdet tavalliset, melko suuret lapaluiden kohdalta lähtevät siivet, sekä ihan alaselästä lähtevät, mmustaan kääntyvät, ohuet ja hivenen "takkuiset" siivet, jotka ovat perässäni kuin kaunis laahus. Hartioilta tällä sielun osaltani lähtee eräänlaiset "piikit". En tiedä mitä ne varsinaisesti ovat, mutta minulla oli fyysisesti tässä tasossa todella kovat kivut ja ahdistunut synnytystuska, kun nuo "piikit" kasvoivat paikoilleen. Olen miettinyt ovatko ne oikeasti sarvimaiset piikit vaiko siiven alut.
Tunnen myös siivet sekä piikit fyysisesti vähän samaan tapaan kuin chakrojen pyörimisliikkeen. Tunne, jonka tunnen jos niin haluan, mutta joka ei häiritse kuitenkaan millään tavoin.
Jos taas mietitään miltä mie näytän sielullisesti, ihan yhtenä kokonaisuutena niin, ettei sieluni ole jakaantunut osiksi (osa sieluistamme asustaa myös vaihtoehtoisten todellisuuksien maailmoissa, esim. maapallolla, joka vältti kokonaan Toisen Maailman Sodan). Luulen, etten varsinaisesti näytä miltään. Olen vain valkoinen hahmo, josta näkyvät ääriviivat, jos sitäkään. Aineeton ja fyysisesti näkymätön. Voisin ilmaista itseäni ihan minkänäköisenä tahansa, valita fyysisen ulkonäköni ja vaatetukseni vapaasti - päättää siitäkin, näytänkö lapselta vai aikuiselta, mieheltä vai naiselta. Tai näytänkö ylipäätään ihmiseltä
Minun käsitykseni mukaan sielu voi ottaa ihan millaisen ulkomuodon se itse haluaa, kunhan se ehtii kehityksessään tuollaiseen vapaan transformaation tasoon.
