seuraava »

[kunziitti]

Tämän keskustelun tarkoitus on tuoda esiin FEMINIINISYYTTÄ miehestä, kuinka vaikeaakin on olla, naisten maailmassa tällä palstalla ja pitää yllä omaa linjaansa. Myös kannustaa muita MIEHIÄ, tuomaan JULKI omaa FEMINIINISYYTTÄNSÄ. Kanavoikaa, rukoilkaa, tuntekaa sydämellä, meditoikaa ja tuokaa minulle näkemyksiä, on niin kova ELÄMÄNNÄLKÄ ihanaa. Olen vastaanottavainen kertakaikkiaan ja toisinpäin, myös teille RAKKAUDEN ratsastajat

Naiset ovat VIISAAMPIA ja miehet sulkeutuneempia yleensä, itse koen YKSINÄISYYTTÄ juuri tämän takia, koska ystävänäni olevat MIEHET, suorastaan PELKÄÄVÄT minun poikkeavuuttani ja tapaani ilmaista KAUNEUTTA sisältäni heh. Vaikka olen siis VAHVA, LUJA, TARMOKAS ja omien näkemysten takana seisova SOTURIKIN, se vaan on näin. Otan vastaan rakentavaa keskustelua, ihan mitä vaan, kunhan se ei ole VÄNKKYÄMISTÄ..*nauraa*. Haluan paljastaa, teille kaiken minusta. Rakkautta kaikille

[Rakkauden enkeli]

Kylläpä hyvän aiheen aloitit. Tsemppiä! Itse arvostan miehessä suunnattomasti, että hän osaa näyttää herkkyytensä ja on sinut ja tasapainossa sen sisäisen naisensa kanssa. Yhtälailla kuin itse naisena pyrin olemaan tasapainossa sen sisäisen mieheni kanssa.  

Muutkin miehet rohkeasti vain. 

[*yildirim*]

hyvä aihe TR. tässä maailmassa tosiaan saisi olla enenpi miehiä jotka uskataisivat tuoda itsestään tuollaisen sielukkaamman puolen esiin...mutta miksi se yleensä ottaen on miehille niin vaikeaa???

toki useasti näkee myös naisia joissa olisi paljonkin sitä miehistä energiaa mutta sen jotenkin kummallisesti piilossa pitävät..miksi näin?? :

itse myönnän jossain määrin olevani hyvinkin poikatyttö ja jopa ylpeä siitä.

olen myös huomannut että monien miehien kanssa kun koittaa puhua henkeviä asioita niin se useasti jopa täysin mahdotonta...miksi miesten pitää olla niin kovia ulospäin vaikka kuinka toinen näkisi sinussa olevan herkkyyttä...onko miehille jotenkin vaikea myöntää olevansa heikkoja???

miksi vain naisten pitäisin olla sellaisia henkisiä hengettäriä..näyttäkää hyvät miehet sitä omaa sisäistä maailmaanne...saatatte mielestäni kokea ihmeitä monen asian suhteen...

ihanaa TR että sinä uskaltaudut tuomaan julki tuonkin puolen itsestäsi *nostaa sinulle siitä hattua*

[Hiisitär]

Miesten kanssa täytyy olla varovaisempi keskustellessa henkisistä asioista, se on ihan totta. Luulen, että se johtuu paljolti siitä, että maskuliininen energia keskittyy jo luontaisestikin fyysisyyteen - tuolloin esim. yliluonnillisille asioille etsitään väen vänkään tieteellisiä selityksiä tai sitten huitaistaan ne menemään "sattumina" tai "höpötyksinä". Ystäväpiiristäni löytyy yksi mies, jonka kanssa voin jutustella henkimaailman asioista, tosin en kovinkaan syvällisesti, mutta yleismaallisestikin on parempi kuin ei ollenkaan. 

Astron Tampereen tapaamisessa ollut Martin on niitä harvoja miehiä, joiden kanssa olen päässyt ihan kunnolla jutustelemaan henkisyydestä!

Arvostan hyvin paljon miehiä, jotka uskaltavat tuoda feminiinisyyttään myös ulkonäöllisesti esille, esim. pukeutumalla siististi pitkään hameeseen. Nuorille miehille tämä varmasti sopii paremmin, aikuisempi mies (tyyliin keski-ikäinen) voisi ilmentää omaa feminiinisyyttään pehmeällä pukeutumisella. Minusta esimerkiksi kaunis bleizeri on aikuisella miehellä kauniin feminiininen olematta liian naismainen ^________^

Minulla oli teatteriharrastuksen aikana erään näytelmän maskeeraajana meikkitaiteilijakoulun nuori miesopettaja, samanikäinen kuin minä. Hän seurusteli naisen kanssa, mutta ilmensi feminiinistä energiaansa niin selkeästi, että luulin häntä aluksi homoksi! (ai mikä stereotypia taas? ) Kaikki tytöt tykkäsivät hänestä kovasti, hänellä oli erittäin pehmeän feminiininen aurakin.

Herkkiä miehiä ystäväpiiristäni on löytynyt ja löytyy vieläkin muutamia. Ihan yhteen ääneen kahdet serkukset selittivät kerran itkeneensä avoimesti erään playstation pelin surullisen kohtauksen aikana. Molemmat myös kirjoittelivat runoja ja olivat pohjimmaltaan todellisia romantikkoja, vaikka ulkonäöllisesti he olivat tosi maskuliinisia - mustat pitkät hiukset, parta ja mustat vaatteet

[kunziitti]

Miesten kanssa täytyy olla varovaisempi keskustellessa henkisistä asioista, se on ihan totta. Luulen, että se johtuu paljolti siitä, että maskuliininen energia keskittyy jo luontaisestikin fyysisyyteen - tuolloin esim. yliluonnillisille asioille etsitään väen vänkään tieteellisiä selityksiä tai sitten huitaistaan ne menemään "sattumina" tai "höpötyksinä". Ystäväpiiristäni löytyy yksi mies, jonka kanssa voin jutustella henkimaailman asioista, tosin en kovinkaan syvällisesti, mutta yleismaallisestikin on parempi kuin ei ollenkaan. 

Astron Tampereen tapaamisessa ollut Martin on niitä harvoja miehiä, joiden kanssa olen päässyt ihan kunnolla jutustelemaan henkisyydestä!

Arvostan hyvin paljon miehiä, jotka uskaltavat tuoda feminiinisyyttään myös ulkonäöllisesti esille, esim. pukeutumalla siististi pitkään hameeseen. Nuorille miehille tämä varmasti sopii paremmin, aikuisempi mies (tyyliin keski-ikäinen) voisi ilmentää omaa feminiinisyyttään pehmeällä pukeutumisella. Minusta esimerkiksi kaunis bleizeri on aikuisella miehellä kauniin feminiininen olematta liian naismainen ^________^

Minulla oli teatteriharrastuksen aikana erään näytelmän maskeeraajana meikkitaiteilijakoulun nuori miesopettaja, samanikäinen kuin minä. Hän seurusteli naisen kanssa, mutta ilmensi feminiinistä energiaansa niin selkeästi, että luulin häntä aluksi homoksi! (ai mikä stereotypia taas? ) Kaikki tytöt tykkäsivät hänestä kovasti, hänellä oli erittäin pehmeän feminiininen aurakin.

Herkkiä miehiä ystäväpiiristäni on löytynyt ja löytyy vieläkin muutamia. Ihan yhteen ääneen kahdet serkukset selittivät kerran itkeneensä avoimesti erään playstation pelin surullisen kohtauksen aikana. Molemmat myös kirjoittelivat runoja ja olivat pohjimmaltaan todellisia romantikkoja, vaikka ulkonäöllisesti he olivat tosi maskuliinisia - mustat pitkät hiukset, parta ja mustat vaatteet

Tapaan muuten MARTININ ensi torstaina, joten jää nähtäväksi, kuinka natsaa. Ainakin puhelimessa, oli kovasti puhuttavaa ja kemiat kohtasivat. Rakkautta ilmassa

[selkälokki]

Ja joskus on yllättävän vaikeaa kohdata miehessä sitä naisellista herkkyyttä.
Mieheni on käynyt sellaista jonkinlaista kasvuprosessia läpi ja hän muuttui yllättäen kovin herkäksi. Siis nyt siitä on jo aikaa, mutta silloin, kun tilanne oli akuutti, niin törmäsin itsessäni vaikeuteen hvyäksyä mieheni herkkyys.
Todella outo juttu, koska aina olen ollut sitä mieltä, että herkkyys miehessä on positiivinen juttu. Mutta yllättäin koinkin raskautta, kun tuntui, että minun piti olla vahva ja enemmän se maskuliininen puoli.
Näin jopa unta, jossa meitä ahdisteli joku rikollinen, niin siinä unessa mieheni pötki pakoon ja huusi minulle, että hoitele sinä se roisto!
Nyt jo naurattaa tuo unikin, mutta silloin koin kyllä ahdistusta.
Mutta kun nyt on aikaa mennyt, tilanne on tasoittunut ja toki meitä molempia kasvattanut. Ehkä mie opin itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi ja löysin itsestäni sitä maskuliinisuutta, kun mieheni löysi itsestään sitä feminiinistä puolta. Ja tietenkin olen iloinen, että mieheni osaa olla myös herkkä. Onneksi sitä miehisyyttäkin löytyy

[Hiisitär]

Tapaan muuten MARTININ ensi torstaina, joten jää nähtäväksi, kuinka natsaa.

Hahaa, sano Martinille terveisiä AthaMaaritilta, jos vielä muistaa keskustelumme teen ääressä!

[inkivääri]

Kadulla tuli vastaan kilttiin pukeutunut mies. Aika yllättävää pienehköllä paikkakunnalla. Varmasti hän saa katseita ja kummastusta osakseen. Mutta miten miehekäs hän olikaan!  

[^^Queen Nefertiti^^]

"Miesten kanssa täytyy olla varovaisempi keskustellessa henkisistä asioista, se on ihan totta."

  ja tuntemattomien ja näkymättömien ihmisten kans.  Itse pidän aika maskuliinisista ja hauskoista, vauhdikkaista ja kiinnostavista miehistä. En tiedä millaista feminiinisyyttä haluaisin mieheen?

Jos miehet ajattelevat yleensä putkimaisesti, niinkuin moni nainen on sanonut, onko laaja ajattelu ja monien asioiden tekeminen samaan aikaan naismaista>?

Tai huolehtiminen?

Onko yleensä henkisyys naisellista? Tekeekö se miehestä pehmon, eikä machoa? Täytynee miettiä millaisia valaistuneet miesmestarit ovat. Ehkä heillä on maskuliini ja feminiini balanssissa.

[Rakkauden enkeli]

Täytynee miettiä millaisia valaistuneet miesmestarit ovat. Ehkä heillä on maskuliini ja feminiini balanssissa.

Nimenomaan. 

[kunziitti]

Kuinka IHMISET, tämä läsnä oleminen elämässä, onko teillä kokemuksia, kuinka omassa keskuksessa pysytään, vaikka maailma ympärillä kuohuisi. Rukoilu ylhäältä auttaa, itse pyydän, että saisin TASAPAINOA, HARMONIAA ja että eläisin omassa keskuksessani, se todella toimii.

Itse olen lopettanut liian ajattelemisen, koska minun elämäntapani on se, että JUMALA hallitsee minua, olen vain 100%:en VÄLIKAPPALE. Näin tehdessäni, olen ELÄMÄN äärellä, jokaisessa minuutissa, en katso taakseppäin, en eteenpäin. Liika suunnittelu, tällaisessa elämänvaiheessa, ainakin minun osaltani, on LEKAVASARAN alla.

Uskoni alaisuudessa elämä kulkee eteenpäin, ilman ponnisteluja ja vaikeissakin tilanteissa, hän ohjaa TIELLE takaisin. Läpi HELVETIN, jouduin ensin kävelemään, sillä stressitön elämäntapa, on vaikea saavuttaa, tällaisessa hulinamaailmassa ja luonnonrytmitkin jo kärvsivät radikaalisti.

Maailmassa joka kiehuu, kuin spraypullo. Odottellaan RÄJÄHDYSTILAA, mutta mitään ei tehdä ja sen jälkeen IHMINEN ihmettelee, missä on mennyt vikaan. Illalla rukoilen, koko maailman puolesta ja itselleni näin. "MINÄ ANNAN RUUMIINI, VERENI, SIELUNI JA KOKO ELÄMÄNI, SINUN KÄSIISI JUMALA, koska ITSE en ole osannut ELÄÄ, opeta sinä minua RAKKAUDELLASI.

Tästä NÖYRTYMISESTÄ, saan lahjaksi, hyvää mieltä ja näen ELÄMÄN aina uudessa valossa. Herkkyyteni, vain kasvaa entisestään ja FEMINIINISYYS, on ihana asia miehessä. Kiitos tähänastisista, ihanista kommenteista ja jaetaan lisää, kaikkea sellaista, jota sydämeni ja teidän sydämenne huutaa, mutta linja selkeänä. Rakkautta

[^^Queen Nefertiti^^]

Minulla on aina mielenrauha. Jos haluan menoa ja bisneksiä, hankin niitä. 

Jos maailma=elämä kovasti ahistaa, eikö kannattaisi vaikka meditoida?    Ei ole epätoivoa tai tarvetta huutaa.

[*yildirim*]

niin eikös se ole vähän niin että kun omassa elämäsämme näemme vain suurta epätoivoa ja ahdistusta kannattaa hiljentyä hetkeksi ja katsoa omaa elämää mahdollisimman objektiivisesti...mielestäni silloin saattaa löytää mitä ihmeellisempi ratkaisuja päästä omassa elämässä kohti ratkaisua ja sitä valoa tunnelin päässä...

[kunziitti]

Minulla on aina mielenrauha. Jos haluan menoa ja bisneksiä, hankin niitä. 

Jos maailma=elämä kovasti ahistaa, eikö kannattaisi vaikka meditoida?    Ei ole epätoivoa tai tarvetta huutaa.

Joo, ihan näin se on kertakaikkiaan. Sori tosiaan SA, omasta puolestani se TÖRMYSKURSSI, joka kohdattiin, ELÄMÄÄ tämä vaan on. Moni haluaa tanssia ruusujen päällä, niin kuin itse aikoinaan, mutta eipä ollut hääppöistä elämää. Pääni on joskus kiveä, mutta pääasia, että itse sen tietää. Oman virheellisyyden tunnustamisesta, löytyy ELÄMÄN LÄHDE

[astraali]

Iltaa!
Poistelin tästä pari viestiä siitä syystä, että keskustelu tuntuu taas ajatuvan varsinaisesta aiheesta.

Astraali