Onhan se tärkeää juuri tietää
mikä on suuntana elämässään.
Jokin mihin voi pyrkiä. Sillä muutenhan on hukassa.
Ellei tiedä minne on menossa.
Se on loputon eksyminen kun ei tiedä minne menee,
siihen saakka kunnes oivaltaa minne mennä.
Omalla kohdallani. Rajalliselta tietoisuuteni pohjaltani
rakentamani kohta perustuu, myötätuntoon sekä
siihen että olen muille hyödyksi.
Buddhalaisen käsityksen mukaan ihminen voi olla parhaiten
muille hyödyksi tulemalla Buddha/Kristus/Krsna (ihan miten vain
haluat kutsua sitä).
Puhtaaksi sekä rajattomaksi myötätunnon ja viisauden
ilmentymäksi. Siihen koitan pyrkiä.
En nyt kuitenkaan ajatella "ah, minusta tulee huomenna Buddha"
"ah, se tapahtuu vuoden päästä."
Puhumme pikemminkin tuhansien tai miljoonien, biljoonien vuosien
harjoittelusta, ennenkuin tähän tulokseen pääsee.
Elämä on kuin laineet jotka tulevat kun kivi on heitetty järveen.
vähän aikaan ne näkyvät. ja sitten ne ovat jo kadonneet.
Liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi pelkkien harhojen ja
heijastusten tutkimiseen, oikeiden kohteiden sijasta.
Jotta siihen tulokseen pääsee, pitää harjoittaa kuutta hyvin
vaikesti opittavaa asiaa, joita on vaikea tehdä hyvin. (Kuusi paramitaa)
´anteliaisuus, moraali, kärsivällisyys, ahkeruus, mietiskely ja viisaus´
http://www.rokpafinland.org/yleista.htmMinun mielestä meidän tulisi olla aika onnellisia sen suhteen
että meillä Suomessa on näinkin hyvä sivu olemassa, josta
voimme ehkä oivaltaa jotain niistä kehitysmahdollisuuksista
joita meillä on tässä elämässä.