seuraava »

[Ikiaika.]

Onko teillä mitään hajua, miksi maya-intiaanit lopettivat kalenterinsa laskemisen vuoteen 2012.
Henkilökohtaisesti olen melko varma että se liittyy taivaankappaleisiin. Jokainen kotimatemaatikko voi siis alkaa ennemminkin laskea erilaisia lentoratoja ties mistä mökkylöistä

"Hajua" jo on oikein olan takaa, sillä sillehän tässäkin jutustelussa juuri tehdään töitä eli sen uuden ihmisrodun tuomiseksi uudistetulle palneetallemme, jota se ylösnousemuskin takoittaa.
Eli koko ajan työskentelemme sen vanhan maailman "purkamiseksi" ja siten teemme edellytyksiä Pohjolan Valon alas astumiseksi, joka sen työnsä voi aloittaa niin, että kaikki Sielunsa ovat uudelle taajuudelle "viritetty" silloin vuonna 2012. Kuten sen mayatkin osasivat jo kertoa vain siksi, että olivat me.

Minä sanoisin asian näin. 2012 alkaa teknisen yhteiskunnan alasajo. Koska MaaÄiti ei kestä meidän toimia, ja tarvitsee aikaa toipua. Mutta HUOM! En povaa mailmanloppua. Koska tiedän että sitä ei tule. Mutta ne jotka ovat kinni kulutushysteriassa, pakoitetaan oppimaan egologisia tapoja.
 
Ja sen takia, meille annettu tieto on meille tärkeää. Ja muualle annettu tieto on siellä tärkeää. Ei olosuhteet ole kaikkialla samat.
 

[Mirjam]

Hmmm karmasta....

Minun kokemukseni mukaan karma on mielenluomaa kuvaa, johtuen mielen 'kuoleman pelosta'.
Mieli saa elinvoimaa kaikista aatteista, uskonnoista ja uskomuksista, joita se luo saadakseen elää enemmänkuin tämän yhden elämän. Joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen.

Periaattessahan mieli on persoona sidonnainen, eli henkilö sidonnainen ja varmasti kaikki kuitenkin sen myöntää, että ei samana persoonana koskaan voi uudelleen syntyä, vaan kokee tämän elämänsä ainutkertaisena persoonanakin. Mielen 'tasolla'.

On toki tämä kollegtiivinenkin mielen maailma, mutta se johtunee vain siitä, että olemme monen sukupolven ajan, asennoituneet näkemään ja kokemaan itsestämme vain mielen kokemuksen. Suostuneet ottamaan vain sen tämän hetken kokemuksiemme todellisuudeksi.

Siirtäneet uskomuksia, sukupolvelta toiselle.

Kaikki mikä pohjautuu 'aikasidonnaisuuteen', on mielen luomaa kuvaa.
Niin 'hyvässä kuin pahassa'.

Sillä myös mieli saa 'lisä-aikaa' isäntänä, että uskottelee ihmismielille, että ns.'täyttymys/valaistuminen/läsnäolo tässä hetkessä', on saavutettavissa ajan kanssa....opetellen, karman ja muiden 'kommervenkkien' kautta.

Mielellä on tarkoituksensa ja tehtävänsä, mutta mikäköhän se on?
Mitä muuta kuin kohdata se todellisuus, että se tulee kuolemaan tämän elämän jälkeen, ellei se keksi jotain 'hyvää syytä' millä sen saa jatkumaan seuraavassakin sukupolvessa......?

 

[CorvusLeonis]

Laskelmieni mukaan olen jo hankkinut tässä elämässä seuraavaa elämää varten mm. tällaista karmaa:

 
 
 
 
 
 

Mielenkiintoiseksi aspektit tekee seikka, ettei mulla nykyisellä kartallani ole planeettojen välisiä neliöitä tai oppositioita ollenkaan. Seuraava karttani on siis ikäänkuin "räjähtänyt".

Ja uusi astrologinen konfiguraatio tulee siis olemaan:
  
  
  

Karman planeetta Saturnus askendentilla Jousimiehessä, samoin laskusolmu.

Silloinen Pluto sijaitsee muuten Vesimiehessä. Omituista. :

[Satu]

Mielenkiintoista.

No, että voisin lisää herättää kysymyksiä, täytyy tähän lisätä vielä semmonen mielenkiintoinen pointti, minkä luin jonkin aika sitte (ja en kuollakseni muista mistä, mutta alan julkaisusta jostakin).

Siinä kerrottiin lähinnä sielunsopimuksista, kuinka myös on mahdollista että sielut voivat auttaa toisiaan elämäntehtävissään ja esimerkkinä käytettiin ihmismielen mielestä kauheaa ajatusta siitä, että esim. sielu, joka haluaisi edetä matkallaan voisi saada mahdollisuuden nousta ylemmäs tietoisuutta kokemalla ihmisenä jokin suuren menetyksen esim. toisen ihmisen hyväksi käyttämänä, voi pyytää jotain toista sielua "auttamaan".
Silloin voi joku sielu lupautua auttamaan tätä, joka sielunmatkallaan haluaa korkeammalle edetä. Se voi siis tarkoittaa esimerkkinä että tämä avun tarjonnut sielu (sielujen yhteisestä sopimuksesta) voisi mm. olla murhaaja ja psykopaatti seuraavassa elämässään ja turmella tämän apua pyytäneen sielun ihmisruumiin ja elämän, jolloin hyväksikäytön uhriksi joutunut ihmisen sielu saa mahdollisuuden kokea tuskaa ja kärsimystä ja näin edetä sielunmatkallaan. Joten siis "apua" tarjonnut sielu tekee suuren uhrauksen tämän toisen sielun hyväksi, koska kyseinen sielu (minun ymmärrykseni mukaan) "alenee" omalla sielunmatkallaan (vai aleneeko?).

Tästä en voi muuta ajatella kuin että sielumme eivät ehkä ajattele positiivista ja negatiivista niinkuin me ihmisenä ajattelemme. Tärkeintä on siis vain päämäärä edetä sielunmatkallaan ja varmastikkin jokainen sielu on yhtä kaikki tekemään parhaansa menestymisensä vuoksi, ja näin "ottamaan vastaan" vaikeita elämiä joista saa parhaat "arvosanat".

Ja olen myös vahvasti sitä mieltä ettei ole olemassa ns. pahaa karmaa. Vaikka saisimmekin aikaiseksi itsellemme "pahaa karmaa" jota sovittasimme seuraavassa elämässä, täytyy siitä seurauksena olla sielumme vaelukselle hyvää, koska käsitykseni mukaan sielumme etenee matkallaan kokemalla selviytymisiä vaikeista tilanteista. Luulen siis että karma ei ole positiivista eikä negatiivista vaan se vain on, kuten meidän sielummekin.

[monikakson]

Olipas outoa lukea tämä viestiketju kun yhtäkkiä pompsahtaa oma kommentti viiden vuoden takaa  Jotenkin tuntu ihan toiselta ihmiseltä  :
Edelleen mietin näitä karmajuttuja minäkin ja edellisten elämien vaikutusta. Vieläkään en oo päässy ottamaan selvää mitä siellä on tapahtunut ja alkaa olla pikkuhiljaa pakottava tarve siihen, kun on niin paljon tapahtunut tässä elämässä mistä ei ota selkoa...

Mutta mitä tulee Paris Hiltoniin niin sanon sille vaan, että go girl! Miksei se vois olla tosissaan sanoessaan, että se on ansainnut olla rikas ym. Samallahan se tekee kaikille muille ihmisille karmaa, niille jotka kadehtii ja vaanii sen liepeillä saadakseen palan hänen onneaan. Ja onhan se mukana hyväntekeväisyysjutuissa ja kaikkea. Sillä on konkreettinen mahdollisuus auttaa enemmän maallisissa asioissa ja mitä se haittaa jos jää yli vielä ostaa koiralle timantteja???

[Riitta]

Karma on näköjään eri ihmisille erilaisia asioita,
yhdelle se merkitsee paljon rahaa ja toiselle hyvää työta ja kolmannelle hyvää aviliittoa.
Noh, sehän on hyvä, etta me kaikki ei olla samanlaisia muuten elämä voisi olla pitkäveteistä.
Mutta se on pääasiassa juuri sitä mitä olemme aikaisemmin kylväneet ja sitä me nyt niitämme.
Toisaalta mieli on vapaa valitsemaan ihan mitä hyväksi näkee, mutta velkoja maksamme sitten ensikerralla.
Että kannattaa miettia parikin kertaa mitä sanoo ja mitä tekee kun mielestäni näma Buddhalaisuuden 6 periaatetta puree aina.

[Kurpitsa]

Eikö ole mitään opasta siitä minkä sairauden mikäkin teko aiheuttaa?
Näin voisi tietoisesti parantaa tapojaan..
Aika arpomista on muuten.. elämä ei opeta mitään?

[m.magia]

^ Tuli mieleen Deb Shapiron Kehosi paljastaa mielesi, joka käsittelee sitä, mitä erilaiset sairaudet ilmentävät, mutta en tiedä onko se ihan sitä mitä hait?

[Eklektikko]

Sairaudet voivat johtua kovin kovin monista syistä, joista kaikki eivät välttämättä ole karmallisia. Sielu saattaa esim. valita syntyä vammaisena ei suinkaan karmallisista syistä, vaan sen vuoksi että se sielu haluaa sellaisen uuden kokemuksen ja samalla se voi mahdollistaa muille ihmisille hoivan ja huolenpidon kokemuksia.  Tai sielu voi valita kehon, joka on altis tietylle sairaudelle myöhemmin elämässä, koska sielu haluaa sellaisen kokemuksen. Sieluille ei ole olemassa hyvää/pahaa jne, vaan ainoa millä on merkitystä on kokemukset ja oppiminen.

Sitten toisaalta on omaa itseä kohtaan tehtyä pikakarmaa: Jos syön ruokaa joka ei sovi minulle, tulee vatsa kipeäksi. Jos lyön vasaralla polveeni, tulee polvi kipeäksi. Jos ajattelen ahdistavia ajatuksia, voin sairastua paniikkihäiriöön tai yleistyneeseen ahdistushäiriöön. Nämä ovat sitä itse itselle tehtyä karmaa. Tavallaan niissä on kyllä tietynlaisia lainalaisuuksia, eli jos lihottaa itsensä hirmuiseksi palloksi, niin siitä saattaapi seurata tyypin 2 diabetes kaikkine liitännäissairauksineen. Sairauksiin liittyy siis mielestäni tämmöistä yhden elämän sisäistä omaa karmaa, eli ne sairaudet joihin elämäntavat vaikuttavat, tulevat helpommin jos elintavat ovat niiden ilmaantumista edesauttavat. Krapula on myös hyvä esimerkki pikakarmasta.   Flunssa taas iskee helpommin väsyneeseen kuin hyvin levänneeseen, eli yöunten laiminlyönti voi myös antaa pikakarmana sen flunssan.

Mutta sellaista karmaa en katso sairausasioissa olevan, joka menisi esim näin:
"Jos kohtelet jotakuta ihmistä töykeästi, saat näppylän nenänpäähän."

Sitten on tietysti se, että kun sielu valitsee syntyä tietyn kansan jäseneksi, hän vapaaehtoisesti sitoutuu siinä inkarnaatiossa myös kansalliseen karmaan. Sitä karmaa ei ole itse tehty, mutta siihen sitoudutaan syntymällä ko. kansan jäseneksi. Sellaiseen kansalliseen karmaan voi sitten tietysti kuulua vaikka mitä, sotia, kulkutauteja tai vaikkapa joillekin sairauksille altistava geeniperimä. Tätä sairauskarmaa ei olla kuitenkaan saatu millään teoilla, vaan vain valitsemalla syntyä ko. kansan jäseneksi.

Pääasiassa sairauksiin johtava karma on joko yhden inkarnaation sisäistä pikakarmaa (elintavat jne) tai sitten kansallista karmaa, joka ei yksittäiselle ihmiselle siis ole velkana ansaittu karma, vaan vapaaehtoisesti ko. kansaan syntymällä valittu karma, eli tavallaan enemmän sielun valinta oppimiskokemukseksi kuin varsinaista karmaa.

Ennen kaikkea karma-asioissa kannattaa muistaa, että karmakaan ei tunne hyvä/paha, oikein/väärin jne. illuusioita! Karma on syyn ja seurauksen laki: Jos tapat ihmisen, hän voi tulevassa inkarnaatiossa tappaa sinut (paitsi jos antaa sinulle armon, eli karma voi jäädä sen vuoksi toteutumatta), jos elät epäterveellisesti voit sairastua jne. Karma ei tunne mitään 'hinnastoja' tai 'luetteloja' - saman sairauden voi kaksi eri ihmistä saada kahdesta aivan eri syystä.

Itse pidän parhaana elää niin terveellisesti kuin kykenen ja olla pähkäilemättä liian paljoa kohdanneiden sairauksien mitään muita syitä, kuin niitä pikakarma-tyyppisiä, eli omia elintapoja tässä inkarnaatiossa.

[Eklektikko]

(Oho, poisto, tuli väärään ketjuun.)

[Kuuhilda]

Mulla on kuulkaas semmonen usko, joka on ihan vain minun henkilökohtainen uskoni, eikä perustu mihinkään muuhun kuin omiin fiiliksiini, mutta en minä juuri muuhun luotakaan
Eli ensin sielu tulee tänne jonain elottomana, kuten kivenä. Kehityttyään seuraavalle asteelle se on sitten kasvi. Sitten eläin, aina selkärankaisesta nisäkkääseen asti ja lopulta siirtyy ihmiseksi, kehittyyen aina vain eteenpäin, jotta pääsisi takaisin ykseyteen.

Uskon myös, että ihmisenä ollut sielu voi halutessaan syntyä eläimeksi. Hevoseksi tai valaaksi vaikkapa. Onhan näitä muualta; ylempää, tulleita täällä meidän ihmistenkin keskellä ihmisinä.

[Kuuhilda]

Me ollaan ihan samaa syssyä tän kaiken kanssa, ja on taas sitä ihmisen omaa erinomaisuutta ja muun luonnon yläpuolelle asettautumista ajatella, että ihmisen sielu on lokeroitunut vain ihmiseen, ja että ollaan tässä jotenkin "yläpuolella" ja speciaaleja  :

[Eklektikko]

Erilaisia versioita reinkarnaatiosta on tosi paljon. Toiset ovat sitä mieltä että ihmiset inkarnoituvat vain ihmisiksi ja toiset sitä, että voi inkarnoitua miksikä vaan.

Itse olen sillä kannalla, että ihmiset inkarnoituvat vain ihmisiksi, sillä millään muulla lajilla ei ole istutettu kahden fyysisen DNA-säikeen oheen kymmentä magneettista säiettä lisää. Niissä magneettisissa säikeissä on meidän jumaluutemme kipinä ja meidän akaasinen arkistomme, pääsy kaikkeen tietoon mitä olemme inkarnaatioidemme aikana keränneet. Emme ole välttämättä mitenkään ylivertaisia, sillä se on perspektiivikysymys, mutta olemme noiden magneettisten DNA-säikeiden osalta kuitenkin erilaisia, kuin planeetan muut eläimet. Olemme ikäänkuin eläimen ja jumalan ristisiitos ja osa tämän planeetan oppiläksyistä liittyykin tämän seikan tajuamiseen. Kuten myös sen ymmärtäminen, että vaikka olemmekin erilaisia, olemme silti osa tätä planeettaa fyysisen kehomme osalta joten voisimme yhtä hyvin suhtautua muuhun elolliseen rakkaudella ja kunnioituksella.

Eläinten reinkarnaatioista on Kryon kanavoinut, että kun vaikka kissa tykästyy omistajaansa, se inkarnoituu hänen seuraavaksikin lemmikikseen. Eli saman omistajan elämänsä aikana omistamissa kissoissa tai koirissa voi olla saman tähän ihmiseen kiintyneen eläimen sielu. Minusta se on ihana ajatus ja yhden ystäväni kahdesta kissasta oikein huomaa sen: Hänellä oli ennen kaksi kissaa, joista molemmat olivat ihan omanlaisiaan luonteita, toinen tosi viileän etäinen peruskissa ja toinen suorastaan koiramaisen leikkisä. Ne sitten kuolivat vanhuuteen ja parin vuoden kuluttua siitä ystäväni hankki 2 kissanpentua. Ihan älyttömän hyvin ne ovat luonteiltaan juuri samankaltaisia kuin ne kaksi edellistäkin kissaa.

[Eklektikko]

Joo, minä taas käsitän karman vain ihmisten väliseksi tilit-tasoittuu-systeemiksi ja se on vain sitä että jos puutut toisen vapaaseen tahtoon, hän saa joko samassa tai tulevassa inkarnaatiossa puuttua samalla tavoin sinun vapaaseen tahtoosi. Murhahan on äärimmäisin vapaaseen tahtoon puuttuminen: Siinä otetaan koko loppuelämän kaikki vapaan tahdon käyttö kerralla pois. Kun karma tehdään vain ihmisten välillä, niin ei sitä voi maksaa takaisinkaan kuin ihmismuodossa. 

Hindulaisuus tykkää kovasti synnyt-uudelleen-eläimeksi-ellet-ole-kunnolla tyyppisestä maagisesta ajattelusta: Jos elät sikamaisesti eli mässäät, synnyt siaksi. Jos elät kiimaisen koiran tavon, synnyt koiraksi jne. Tällaista yksinkertainen maaginen ajattelu on hyvin tyypillistä primitiivisemmissä systeemeissä, ihmismieli tykkää ryhmitellä tuolla tavoin. Sika ei kuitenkaan elä muutoin kuin luontonsa mukaisesti, eikä koirakaan tee muuta kuin mitä sen luontoon kuuluu. Moinen ajattelu on sen vuoksi minulle paitsi primitiivistä, myös näitä sangen viisaita eläimiä loukaavaa!

Papiston halu kontrolloida ja pelotella tietämätöntä kansaa lienee tuon uskomuksen takana.

[Pakolainen]

Joo, minä taas käsitän karman vain ihmisten väliseksi tilit-tasoittuu-systeemiksi ja se on vain sitä että jos puutut toisen vapaaseen tahtoon, hän saa joko samassa tai tulevassa inkarnaatiossa puuttua samalla tavoin sinun vapaaseen tahtoosi. Murhahan on äärimmäisin vapaaseen tahtoon puuttuminen: Siinä otetaan koko loppuelämän kaikki vapaan tahdon käyttö kerralla pois. Kun karma tehdään vain ihmisten välillä, niin ei sitä voi maksaa takaisinkaan kuin ihmismuodossa.

Eli ihminen saa kostaa toiselle sitten joskus? "Siitäs sait!" vai kuinka?

Yhdyn Eklektikkon kanssa samaan ajatukseen siitä, että ihminen syntyy vain toiseksi ihmiseksi.
Kun ajattelee henkistä kehitystä, niin se tuntuu jotenkin selvältä ajatukselta.
Mehän pyritään kehittymään aina ylöspäin.
Olisiko mahdollisesti paha karma mikä alentaisi eläimeen syntymisen? Sorry, näin minä ajattelen tämän asian.
Mitä koiraan tulee niin menemme pentulaumaan ja annamme koiran valita meidät.Näin olemme saaneet uskolliset kumppanit Kehoitan kokeilemaan..

Mikä tekee eläimestä surkeamman? Koiran elämä (lemmikkinä) olisi varmaan sata kertaa ihanampaa kuin olla vaikkapa poikkeuksellisen älykäs lapsinero suurella tietoisuudella. Elämä olisi varmaan ahdistavampaa, kun pitäisi miettiä milloin ruokaa tulee, leikkiikö tuo ihminen kanssani, saankohan nukkua tai istua tässä, saako tuota syödä ja milloin ovi aukaistaan että pääsen pihalle kakkimaan. Se, että eläin on eläin ja ihminen on ihminen, on joko kreationistinen ja siten tarkoituksellinen tai evolutionaarinen ja siten vahingossa tapahtunut seikka. Kumpikaan ei suoranaisesti laske eläimen arvoa.

Muistelin myös Eklektikon aikaisempaa esimerkkiä siitä, että lyö vasaralla polveen. "Jos lyö vasaralla polveen, kipu on välitön viesti karmalta", vai miten se oli? Eli jos kompastuu, karma muistuttaa siitäkin, niinkö? Eli jos tekee virheitä elämänsä aikana, voi syyttää karmaa siitä?