Chandra
|
|
« : 21.03.2007 22:13:47 » |
|
Olen tässä parin viime viikon ajan kokenut TAAS tuota vuoristorata vaihetta.Väsyttää,pää särkee,rajuakin kiukkua ilman syytä sekä syvää yksinäisyyden tunnetta. Silti en yksinäisyyteeni kaipaa ihmisiä,vaan jotain selittämätöntä. Kiukku on niin voimakasta,että jo se pitää minut pois ihmisten ilmoilta.Puhelin on äänettömällä ja nukun paljon. Kiukuttelin johonkin avaruuksien suuntaan,että en minä tällaista enää halua,jos ei ikinä rauhoitu. Kyllä,pistän olotilani taas ylösnousemusoireiden piikkiin. Nyt tässä itseäni jo hieman naureskelenkin.Mutta aloin jo kapinoida koko juttua vastaan ja siitä on todella pitkä aika,kun olen kyseenalaistanut näin voimakkaasti. Aina silloin tällöin olen hetken miettinyt,onko kaikki se mihin uskon aitoa,todellista.Sitten kelaan taakse päin kokemuksiani,enkä voi niitä kiistääkään. Vahvasti olen kyllä edelleen veneessä,mutta käykös teille muille ajoittain myös tällaisia uskon kriisejä? Entä oletteko kokeneet vastaavanlaista oireilua,kun tuossa alussa kuvailin? Että olikos se vain parin viikon rauhan aika,vai olenko ainoa ärrimurri?
|
|
« Viimeksi muokattu: 21.03.2007 23:09:36 kirjoittanut Chandra »
|
tallennettu
|
|
|
|
Freyja
Vieras
|
|
« Vastaus #1 : 21.03.2007 22:21:56 » |
|
kyllä. ja se on hullua koska syvällä sisimmässä on usko mutta pinnalla kuohuu ja se on se ego mikä huutaa vastaan ja saa valtaan koko kehon. Se vastustus on niin voimakasta etten saa edes käsiäni ristiin ilman että se tuntuu typerälle ... Väsymyksen laitan burn outin piikkiin, nukun joka päivä klo 13 asti ja vessahätä saa minut ainoastaan ylös pedistä
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*yildirim*
|
|
« Vastaus #2 : 21.03.2007 22:44:52 » |
|
en nyt välttämättä sanoisi että uskoni horjuu vaikka välillä tuntuu juuri tuolle mitä kuvailit.
itselläni se ehkä johtuu enenmän siitä että nykyään saa tienlaisille ihmisille selitellä miksi uskon tähän tai tähän asiaan...jotenkin mielestäni uskon sellaisiin asioihin joihin ei valtaväestö varsinkaan täällä suomessa usko.
no nyt olen alkanut pikku hiljaa kuitenkin oppimaan etten enää viitsi juurikaan omia uskomuksia ja vastaavia selitellä kuin sellaisilla joiden koen olevan niistä aidosti kiinnostuneita tai uskovat siihen mihin minä itse.
jotenkin ajoittain vain iskee tavallaan sellainen turhautumisen tunne että olenko yksin täällä maailmassa uskomassa siihem mihin uskon...tuolla toisella topicilla tuo esmiraldan laittama testi piti kohdallani paikkansa paremmin kuin hyvin ja kertoo myös jollain tavalla siitä miten omaa elämääni elän samoin kuin lapseni...kaikki nämä tälläiset joidenkin mielestä yliluonnolliset jopa "epänormaalit" asiat ovat meidän perheessämme taas ihan arkipäivää...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #3 : 21.03.2007 23:35:24 » |
|
Niin kuin tuossa jo kirjoitinkin,niin saatan kyllä nauraakin itseäni,koska syvällä sydämessäni tiedän,että tämä on minun polkuni. En ole vaan aikoihin kokenut ilman mitään syytä tällaista olotilaa. Ehkä tuota Jadeanian kuvaama turhautuneisuus. Ja kyllä,se on ei ole yksinäisyyttä,jonka toinen ihminen voisi korvata,vaan halua olla itsensä kanssa. Taas tulevat kuvaan nuo joutsen ystäväni.Odottelevat vesien sulamista muutaman km:n päässä pellolla. Olen sinne ajanut kolmena päivänä,enkä tunne siellä yksinäisyyttä. Minä vain katselen ja kuuntelen niitä ja joku kumma kaipuu nousee pintaan. Myös sydänchakra avautuu ja lämpö ja hyvän olon tunne leviää rintaan. Tänään heitä tepastelikin 32kpl,joten kauneutta riitti. Peili on myös tuttu väline ja rukoukset.Taidan työllistää jo aikamoisen enkelikaartin alituisilla kysymyksilläni,pyynnöillä ja kiitoksilla. Elämääni olen suhteellisen tyytyväinen.Sen vuoksi ihmetyttääkin näin voimakas reaktio. Rasituksesta ei paljon voi puhua,kun nukun yöt ja välillä koko päivänkin. Ehkä jokin uusi on aukeamassa,joka vaatii itsekseen oloa.Kuten eräs ystäväni viestitti,synkimmän pilven takaa se kirkkain aurinko paistaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Kairos
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 22.03.2007 00:12:17 » |
|
Olen tässä parin viime viikon ajan kokenut TAAS tuota vuoristorata vaihetta.Väsyttää,pää särkee,rajuakin kiukkua ilman syytä sekä syvää yksinäisyyden tunnetta. Silti en yksinäisyyteeni kaipaa ihmisiä,vaan jotain selittämätöntä. Ehkä "selittämätön" on omaa laajentumistasi tähän hetkeen. Siis ei vain ylösnousemusta vaan myöskin alastulemusta. Kenties olet intensiivisemmin oma selittämättäkin selvä oma itsesi sitä vasten, mitä koet tällä... haavaa. Kiukku on niin voimakasta,että jo se pitää minut pois ihmisten ilmoilta.Puhelin on äänettömällä ja nukun paljon. Kiukuttelin johonkin avaruuksien suuntaan,että en minä tällaista enää halua,jos ei ikinä rauhoitu. Koen paljon samansuuntaista. Leave me alone... Olisikohan tämä perhosentoukan kuoriutumista esiin jälleen yhdensorttisesta kotelostaan? Omassa rauhassaan nahan luontia...Kyllä,pistän olotilani taas ylösnousemusoireiden piikkiin. Nyt tässä itseäni jo hieman naureskelenkin.Mutta aloin jo kapinoida koko juttua vastaan ja siitä on todella pitkä aika,kun olen kyseenalaistanut näin voimakkaasti. Onkin kaiketi hyvä kyseenalaistaa koteloa ympärillään. Jotta voi tuoda siihen kuoriutumista edistäviä energioita, alastulemuksen voimia. Aina silloin tällöin olen hetken miettinyt,onko kaikki se mihin uskon aitoa,todellista.Sitten kelaan taakse päin kokemuksiani,enkä voi niitä kiistääkään. Pidän sinua itseäsi todellisempana kuin mitään, mihin ikinä uskot. Aitous on vain takuutodistus, jonka päiväys jää muutoksen jalkoihin. Onneksi itseään voi päivittää uudelleen...Vahvasti olen kyllä edelleen veneessä,mutta käykös teille muille ajoittain myös tällaisia uskon kriisejä? Entä oletteko kokeneet vastaavanlaista oireilua,kun tuossa alussa kuvailin? Uskomatta paras! Sillä uskonvaraisuus vasta sijaa tietämistä ellei peräti torju sitä. Kaikella on kuitenkin aikansa...Että olikos se vain parin viikon rauhan aika,vai olenko ainoa ärrimurri? Olet. Me muut olemme jo täydellisiä. *eikun änkee takaisin koppiinsa räksyttämään*
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #5 : 22.03.2007 00:51:41 » |
|
Kiitos Kairos! Sait minut oivaltamaan jotain tärkeää,, : Ja jopa nauramaan!Siitä SUURI kiitos! Taitaa olla parasta vetää nämä tuntosarvensa takaisin koteloon,ja siirtyä unten makeille maille,,
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Sula
Kohtuuastroilija
Viestejä: 90
|
|
« Vastaus #6 : 22.03.2007 11:01:10 » |
|
Chandra kiltti, voit pyytää/rukoilla helpotusta ylösnousemusoireisiin Jos tuntuu uutta pukkaavan liian nopeaan (tiedän tunteen) niin pieni pyyntö yläkertaan tahdin hidastamisesta.. mulla ainakin auttanut. Myös maadoittuminen tärkeää. Ihanaa nuo joutsenet
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Irish
Vieras
|
|
« Vastaus #7 : 22.03.2007 11:58:11 » |
|
Olen tässä parin viime viikon ajan kokenut TAAS tuota vuoristorata vaihetta.Väsyttää,pää särkee,rajuakin kiukkua ilman syytä sekä syvää yksinäisyyden tunnetta. Silti en yksinäisyyteeni kaipaa ihmisiä,vaan jotain selittämätöntä. Kiukku on niin voimakasta,että jo se pitää minut pois ihmisten ilmoilta.Puhelin on äänettömällä ja nukun paljon. Kiukuttelin johonkin avaruuksien suuntaan,että en minä tällaista enää halua,jos ei ikinä rauhoitu. Aina silloin tällöin olen hetken miettinyt,onko kaikki se mihin uskon aitoa,todellista.Sitten kelaan taakse päin kokemuksiani,enkä voi niitä kiistääkään. Chandra..
Sinä olet hyvin herkkä ja vahvasti tunteva ihminen ja varmasti hyvin pitkällä henkisellä polullasi! Sen huomaa sinusta, olet aito ja vahva.
Kaikilla on joskus usko horjunut.
Tai no minulla se ei ole uskon horjumista, minulla on aina vakaa tieto ja luottamus siihen mihin uskon, mutta välillä en välitä siitä, lakaisen kaikki kykyni ja viisauteni maton alle ja leikin että en tarvitse niitä.
On ollut aikoja, jolloin olen halunnut etsiä elämääni muista ihmisistä ja päihteistä ja siitä sellaisesta hyvin menevästä elämästä. Olen antanut kaiken vallan haluta kokea ja kokeilla äärirajojani ihmisenä olemisessa ja olen täyttänyt sisäisen rauhan melulla ja levottomuudella.
Nyt on aika seesteinen kausi, tai olen siellä aallon harjalla, saan oivalluksia ja tunnen että olen tasapainossa itseni ja ulkomaailman kanssa. En tunne tarvetta vetäytyä kuoreen, enkä myöskään tarvetta antaa itseäni ja elämääni tämän oravankehän pyöritykseen niin että todella unohtaisin itseni ja sisäisen hyvinvointini vaalimisen.
Yksinäisyys, kiukku... Tiedän.. Olen huutanut niin monta kertaa avaruudelle ja vaatinut sieltä kirosanojen kanssa jotain taivastyyppiä ilmestymään minulle ja vaikka lyömään kristallivaltikalla päähän, että pääsisin taas tielleni.
Hyvää se kiukkuaminen ja eristäytyminen tekee. Tutki sielusi sopukoita ihan rauhassa, esitä ne miljoona miksi-miten-milloin-kysymystä itsellesi saamatta niihin vastauksia ja turhaudu sydämesi kyllyydestä! Se jos mikä saa vuoret siirtymään, vaikka se ei hetkessä kovin konkreettisesti näy. Anna itsellesi lupa ja hyväksyntä kokea juuri niin kuin koet.
Ja vaikka et ehkä halua huomata, etkä ole nyt herkimmilläsi niille värähtelyille, on sinun ympärilläsi paljon auttavia rakkaudellisia valo-olentoja, jotka lempeästi huvittuneina hymyilevät sinun kamppailullesi ja tukevat sinua koko ajan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 22.03.2007 13:13:08 » |
|
Hmmm.. eikös se mennyt jotenkin niin, että vaikka huomenna maailma loppuisi, niin silti tänään vielä istutan omenapuun?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #9 : 22.03.2007 23:40:09 » |
|
Kiitos teille kaikille kommenteista! SULA!Tuota en todellakaan ole tehnyt.Täytyypi pyytää nyt tässä vaiheessa vauhdin hidastamista.Olen vaan sellainen äkkiä ja paljon,miettimättä aina mihin se johtaa. Ja SITD,käytin tosiaan ehkä vääriä sanoja uskon horjumisella.Tarkoitin juuri tuota,miten sen itsekin koit tuntevasi.Eli tiedän sisimmässäni,mutta joskus ote herpaantuu ja haluaa irti siitä kaikesta. Ja luulen että ympärilläni olevat valo-olennot suorastaan kippurassa nauravat,että joko se taas hakkaa päätään seinään. Maadoitan toki itseäni ja muutamat läheiset pitävät siitä puolesta huolen. Työskentelen kuitenkin paljon Reikin parissa.Hoitaessa ja kursseilla menee väkisinkin sinne ylöspäin,ja siksi putoaminen on välillä rankkaa.Ei enää haluaisi sitä arkista ja joskus niin vaikeaakin eloa. Mainittakoon vielä,etten näissä fiiliksissä ota asiakkaita,koska en koe omaa oloani kovinkaan voimaantuneeksi. Mutta meneväthän nämä aina ohi.Ja Sula,tänään todella pyydän hidastusta. Atha Maaret tuolla olikin aloittanut topicin puoleensa vetämisen laista. Siinä on yksi asia,joka ei aina mene läpi uskoni.Olen toki seurannut pitkään ko.juttua ja ihmissuhteissa se toimiikin,mutta siinä on porsaan reikä. Vaikka miten seuraat ajatuksiasi ja toiveitasi,silti ne eivät mene haluttuun suuntaa.Niin,se selitetään karman läksynä,vaan silti kyseenalaistan tätä hieman.Siitä ei ole mitään konkreettista totuutta.Et voi sitä nähdä,etkä kokea niin kuin itse sitä näyttöä kaipailen. Kyllä tietyt asiat ovat menneetkin niin,mutta nuo lupaukset ovat jossain teksteissä todella suuria.En nyt ole mitään erityistä pyytänyt,mutta onhan sitä ajatuksiaan tarkkaillut.Samoin anteeksi annon ja pyytämisen kanssa.Aivan vakuuttunut en ole,koska on helppoa sanoa,ettei onnannut,karmallinen juttu.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 22.03.2007 23:51:08 » |
|
Kaikilla on joskus usko horjunut.
Tai no minulla se ei ole uskon horjumista, minulla on aina vakaa tieto ja luottamus siihen mihin uskon, mutta välillä en välitä siitä, lakaisen kaikki kykyni ja viisauteni maton alle ja leikin että en tarvitse niitä.
Sama täällä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Sula
Kohtuuastroilija
Viestejä: 90
|
|
« Vastaus #11 : 23.03.2007 09:39:11 » |
|
Joskus ihan yksinkertainen pyyntö on parasta.. Hidastusta sinulle..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #12 : 23.03.2007 11:22:31 » |
|
Atha Maaret tuolla olikin aloittanut topicin puoleensa vetämisen laista. Siinä on yksi asia,joka ei aina mene läpi uskoni.Olen toki seurannut pitkään ko.juttua ja ihmissuhteissa se toimiikin,mutta siinä on porsaan reikä. Vaikka miten seuraat ajatuksiasi ja toiveitasi,silti ne eivät mene haluttuun suuntaa.Niin,se selitetään karman läksynä,vaan silti kyseenalaistan tätä hieman.Siitä ei ole mitään konkreettista totuutta.Et voi sitä nähdä,etkä kokea niin kuin itse sitä näyttöä kaipailen. Meille annetaan sitä, mitä me uskomme ansaitsevamme ja joka on sielumme, ei egomme toive. Esimerkiksi vaikka tällainen, että oma elämänpolkuni on vienyt minua kaupungista toiseen. Olen tiennyt, että minun täytyy muuttaa tänne ja tänne, mutta minulla ei ole ollut aavistustakaan siitä, miten saan sen asian onnistumaa tällä käytännön tasolla. Niinpä olen kirjoittanut itseleni aarrekartan - eräänlaisen toivelistan - ja merkannut siihen hyvin tarkkaan esimerkiksi sen, millaisen asunnon haluaisin ja miten haluaisin muuttotavaroiteni päätyvän uuteen kotikaupunkiini, samalla pitäen tuon mielikuvan tarkasti mielessäni. Ajan saatossa asiat ovat sitten järjestyneet, joskus erittäinkin nopeasti - olen muuttanut nopeimmillani viikon sisään, jonka aikana olen löytänyt asunnon, saanut muuttoon rahaa ja muuttokyytikin on järjestynyt! Jos epäilee, etten kuitenkaan saa tätä, et sitten saa sitä. Jos halu on egopohjainen esim. haluan lisää rahaa, vaikken oikeasti tarvitsekaan sitä, niin toive ei toteudu. Universaaleista laista yksi on se, että samanarvoinen vetää puoleensa samanarvoista Joskus toiveen toteutuminen voi viedä aikaa, sillä tässä fyysisessä maailmassa aika kuluu hitaammin kuin henkimaailmassa, jossa aikaa ei itseasiassa ole. Esimerkiksi vaikka muuton yhteydessä henkimaailma ei voi tehdä niin, että se ajaa vuokra-asunnosta sen nykyisen asukkaan pois paljaan taivaan alle, jotta sinä saisit sen asunnon itsellesi tässä heti pikimmiten! Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja siksi asioiden järkkääntyminen voi kestää hyvinkin kauan - joskus jopa vuosia. Minulla kaikki toiveeni ovat tähän mennessä toteutuneet ennemmin tai myöhemmin. Suurien toiveiden, kuten muuton, lisäksi minulla on ollut paljon pikkuisia toiveita, joiden hedelmistä olen saanut nauttia. Uusin nautinto on se, että eräs lehti julkaisee sarjakuvani ^______^ En koskaan ajatellut, että haluaisin omaa sarjista myyntiin, mutta tein niin paljon töitä tuon sarjakuvan eteen. Se ei menestynyt kisassa, jonne lähetin siitä kopion, joten toivoin, että tämä sarjakuvalehti, joka sarjiksen nyt julkaisee, ottaisi sen julkaistavakseen. Julkaisupalkkio olisi ihana lisä muuttorahastooni, puhumattakaan siitä ajatuksesta, että työni saattaisi ilahduttaa ja insiroida toisia piirtäjiä. Mielessäni kuvittelin itseni lukemaan tuota sarjakuvaa kyseisestä lehdestä. Seisoin kaupassa ja katselin sitä lehtihyllyn luona. Muutama viikko ja tapahtuma on todellista!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 23.03.2007 12:37:32 » |
|
Tällä hetkellä horjuu ja pahasti. Olen vähän pihalla, että mikä liittyy mihinkin. Mutta kyllä se tästä selvinnee piankin, kun yhteys on ollut entistä vahvempi ja vastauksia saanut entistä ripeämpään. Olisiko minullakin nyt vähän liian kovaa tahtia, kun ei meinaa todella perässä pysyä. : Kiitos Chandra ajankohtaisesta aiheesta!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
pluto
Kanta-astroilija
Viestejä: 558
...miau...
|
|
« Vastaus #14 : 23.03.2007 13:45:02 » |
|
No kyllä horjuu! Olen tänään taas yllättänyt itseni tivaamasta Jumalalta, että miksi hän minua niin vihaa... Välillä olo rauhoittuu ja huomaan, että olen omalla laiskuudellani ajautunut tiukkaan paikkaan, mutta aika äkkiä taas tapahtuu jotain, mikä saa minut raivon valtaan ja marttyyrinä huokailemaan elämän epäoikeudenmukaisuutta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|