Jokainen kuolee ajallaan ja sillä tavalla, jon ka on valinnut itselleen ennen kuolemaa - näin siis minun näkemykseni mukaan. On hyvin vaikeaa mennä sanomaan toisen sielun suunnitelmaa tuntematta, onko "hyvä" vai "paha" asia esimerkiksi se, että läheinen henkilö joutuu makaamaan letkujen varassa puoli kuolleena. "Paha" asia sitten, jos henkilöä ei vain päästetä lähtemään (toisaalta kukaan ei jää tänne ikuisesti eli siirtyminen tästä tasosta kuolleitten tasolle vain siirtyy ja hidastuu). "Hyvä" asia sitten, jos sielu on valinnut makaavansa letkuissa jopa vuosia ennen kuin siirtyy kuolleitten tasolle.
Samoilla linjoilla Atha (kuuluuko kuuluuko
), tuo letkuissa makaaminen vaikuttaisi aika kutkuttavalta tilaisuudelta sen valinneelle kehittyä sen ei-fyysisen olevaisuutensa kautta, liikkua missä tahansa milloin tahansa energiakehostoineen. ja sittenkin, miten suuri opetuksen lahja sekin makaaminen on kaikille niille ympärillä eläville, ja miten kunnioitettava "taakka" roolinsa valinneella.
Se kuoleman toive muuten tuli päähäni niin päin osin kuten jo sanottukin on, että toiselle sen helpotukseksi toivomalla toivommekin kenties itsessämme hyväksymättömän osasen katoamista elämästämme. Kuvittelen että semmoisen ajatuksen lähettäjälle asia palaa aina takaisin niin kauan kuin se on selvitetty, sillä välin en usko kuolemaankaan toivomalla jollei sen kulloinenkin työpari ole taajuuksissa siten sopinut. Kuolemahan on vain "tekninen" juttu, elämä on olemistaan kuitenkin, kuolemasta huolimatta.
Ja mitä tulee vielä siihen sydämensä toiveen saamiseen tietoisestikin
olen kelluvassa tilassa sen suhteen, ajautumassa siihen mihin kuuluukin. Eli ihan ajatellulle päivälle en ole saanut vastauksia (kas kummaa :
) mutta täydellisessä synkronismin virrassa palaset näkyvät napsahtelevan, yksi ei voi tulla ilman kuudettatoista ja kahta kolmasosaa :
outellaan siis.
