Jostain olen lukenut, että Apulannan Toni on suht. uskossa.
Mun on vaikea uskoa tuota. Siis todella vaikea. Tunnen yhden Tonin vanhan ystävän ja entisen bändikaverin, eikä hän ainakaan ole uskossa. Toni on tietenkin ihan eri ihminen ja omaa omat ajatuksensa ja uskomuksensa, mutta mun on vain vaikea uskoa, että noilla kahdella olisi ollut riittävästi yhteistä ystävystymiseen ja bändin perustamiseen, jos Toni todella olisi ollut uskossa jo tuolloin. Lisäksi muutaman vuoden opiskeluaikoina Heinolassa asuneena satun tietämään, että siinä kaupungissa uskis-nuorilla on aika aktiiviset kuviot hiukan erillään muusta nuorisosta, joten olettaisin Toninkin liikkuneen niissä, mikäli uskonasiat olisivat olleet hänelle tärkeitä. Näin ei kuitenkaan tietääkseni ole ollut.
Apulannan alkuaikojen musiikki on myös sen verran ronskimmin sellaista punk-sävytteistä (rosoistakin ja jopa haistattelevaa, vaikka Attack of the A.L. People on jo sitten kuitenkin ennen kaikkea myös aika hellyyttävä ja söpö levy) ja avoimen kapinallista, ettei sekään musta sopis kuvioon. No okei, nykyäänhän on olemassa jopa blackmetallia soittavia gospelyhtyeitä (mikä naurettava paradoksi!), mutta se on käsittääkseni varsin uusi ilmiö ainakin täällä Suomessa ja Apulanta kuitenkin perustettiin vissiinkin jo joskus ysärin alkupuoliskolla.
Alkuaikojen sanoitukset eivät myöskään sisällä ainakaan samassa määrin uskonnollisia kielikuvia ja viittauksia, kuin uudempi tuotanto. Tässä vähän esimerkkiä siitä, mistä joskus lähdettiin:
Systeemi kusee
Tehtaan savupiiput suoltaa saasteita
Poliitikkojen aivot ovat porkkanaraastetta
Poliisi pamputtaa meitä ei uskota
Hengitämme ulostetta vittu saatana
Systeemi kusee suoraan silmiimme
Lahoamme pystyyn mätään ruhoomme
Poliitikot lupaa mitään ei tapahdu
Kuole sika homehdu
Kuolemme saasteen päästöihin
Ja lama-ajan säästöihin
Aidsiin ei keksitä lääkettä
Taudit raiskaa meitä
Kusipäät vie työpaikkamme
Ne tuhoo elämämme elämämme
Kuollut, mätä ruhomme löyhkää kuvottavalleEttä kyllä tää kaikki hienostuneempi ja filosofisempi pohdiskelu on ihan varmaan vaan iän mukanaan tuomaa kypsyyttä ilmaista tavallaan samat ajatukset vähän vähemmän raadollisesti. Enkä silti usko, että kyse olis siitäkään, että olisi ns tullut uskoon vasta myöhemmällä iällä. Varmasti on useimpien taiteilijoiden ja ajattelijoiden tavoin miettinyt suhdettaan "jumalaan" useammankin kerran matkansa varrella ja pilkahduksia noista mielen mittelöistä voimme sitten tavoittaa noissa sanoituksissakin. Mun näkemyksen mukaan viittaukset uskoon ja jumalaan tulevat Tonin teksteissä kuitenkin aika harvoin (jos koskaan) esille kovin myönteisessä yhteydessä. Enemmänkin niihin liittyy jotain pettymyksen ja katkeruuden tapaista sekä ehdottomasti voimakasta kyseenalaistamista ja ironiaa.
Se, että ihminen laulaa/kirjoittaa jumalasta ja uskosta, ei läheskään aina ja välttämättä tarkoita sitä, että ihminen itse olisi uskossa -ainakaan kristinuskossa. Asioita ei pitäisi ottaa niin kovin kirjaimellisesti. Itse uskoisin niin, että suomalaisessakin rock/popmusiikissa suhteellisen runsaasti esiintyvät viittaukset ja kielikuvat liittyen uskoon/jumalaan/kristinuskoon, ovat pikemminkin heijastusta meidän omasta kulttuuriperimästä ja niistä viitekehyksistä, joiden puitteissa joudumme elämää ja sen ilmiöitä tarkastelemaan, halusimme tai emme. Vaikka Suomessa kaikenkarvaiset fundamentalistiset ryhmittymät ja uskonlahkot ovat ehdoton vähemmistö ja suurin osa valtaväestöstä lienee enemmän tai vähennän ns. tapakristittyjä, on mielestäni aika kiistaton tosiasia, että kristilliset arvot ja mielikuvat istuvat meissä aika syvässä ja elävät omaa pinnanalaista elämäänsä alitajunnan tasolla muokaten tekojamme, ajatuksiamme sekä niistä poikivia sanojamme. Itsekin olen ollut pakana niin kauan kuin yleensä uskoa olen tullut tietoisella tasolla ajatelleeksi, enkä ikinä ole tuntenut kirstinuskoa omakseni. Silti unohdan autuaasti kaikki wiccalaiset juhlapyhät ja huomaan vuodesta toiseen juhlivani kristillisen kalenterin mukaan, koska olen vain niin kasvanut siihen (vaikka vanhempani tai edes isovanhempani eivät ole myöskään mitenkään uskonnollisia olleet)!
Kristinuskon teemat ovat sitäpaitsi niin yleismaailmallisia, että niitä tulee väkisinkin käsitelleeksi jokainen ajatteleva, pohdiskeleva ihminen. Ja mitä enemmän tutkii maailman uskontoja, sen selvemmin huomaa, miten paljon yhtäläisyyksiä niiden välillä on. Loppujen lopuksi kaikki tuntuu olevan pohjimmiltaan heijastumaa samasta asiasta, vain kunkin kulttuurin ja yleisen ilmapiirin, ynnä vallalla olevan uskontokunnan muodostaman linssin läpi suodattuneena.
Jotain sellaista siis koitan tässä ajaa takaa, että itse uskon ja ajattelen Tonin vain yksinkertaisesti kirjoittavan ajattelevaa ja tuntevaa ihmistä koskettavia asioita itselleen ja meille kuulijoilleen tutulla koodikielellä. Mutta voihan toki olla niinkin, että minulla on vain yhtä suuri tarve uskoa, ettei hän ole uskossa (sikäli mikäli tällä tarkoitetaan kristinuskossa olemista) kuin sun uskovaisilla ystävilläs on tarve uskoa, että hän on.
Itse olen aina pitänyt Tonia hieman ateistimaisena, joka etsii sitä itselleen sopivaa tapaa uskoa.
TOSIN
"Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani"
Voi viitata ehkä siihen, että Toni on ollut joskus uskovaisempi kuin nyt, ja alkanut pohtimaan uudelleen suhdetta kristinuskoon..
Joo, näin mäkin olen ajatellut. Oonkin joskus miettinyt, että oliskohan Tonin lapsuudenkotia esim leimannut voimakas uskonnollisuus ja että häntäkin olisi kenties koitettu vähän väkisinkin painostaa samaan muottiin? Kun itse ajattelen omaa suhtautumistani kristinuskoon, niin en ole tuntenut enää teinivuosien yleismaailmallisen kapinan ja kaavojenrikkomis- ja ravistelutarpeesta toivuttuani kovinkaan suurta tarvetta käsitellä aihetta ainakaan kovin kiihkomielisesti. Mulla ei vaan liity mitään omakohtaista suurimittaista pettymystä tai katkeruutta kristinuskoa kohtaan, koska mulle ei oo uskoa ikinä tyrkytetty, eikä se ole elämääni mitenkään leimannut. Tonin teksteissä aihe nousee kuitenkin pintaan toistuvasti, mikä voisi viitata just enemmän henkilökohtaiseen kuin yleismaailmalliseen pettymykseen.
Toinen muusikko (josta vois myös aloittaa ihan oman ketjunsa), jonka teksteissä "uskonasiat" esiintyvät toistuvasti ja vielä voimakkaammin mielestäni kuin Tonilla, on CMX:n A. W. Yrjänä. En silti ihan heti lähtisi häntäkään varsinaiseksi uskikseksi leimaamaan, vaikka onkin jopa opiskellut teologiaa. Kristillisten teemojen käsittely ja uskonnollisten kielikuvien käyttäminen voi mielestäni olla ihan harkittu tyyliseikkakin. Hänen kodallaan henkilökohtainen uskossa eläminen ja oleminen on kuitenkin mielestäni paljon todennäköisempää kuin Toni Wirtasen.