Huomenta,
katsoiko kukaan eilen Madonnasta tehtyä dokumenttia neloselta?
Joo tuli katseltua kun ei oikein muutakaan mielenkiintoista tullut. Olin pienenä aivan hulluna Madonnaan, mutta innostus hiipui vuosien myötä kun kasvoi itse musiikillisessa mielessä ulos valtavirrasta. Sitten monen vuoden tauon jälkeen ilmestyi taas matskua, joka iski. Ray of Light:n sinkkulohkaisu Frozen istui ihanan synkeällä videollaan täydellisesti omaan gootti-innostukseeni -siis noin niin kuin visuaalisesti, ei musiikillisesti niinkään. Albumilla oli myös pari muuta ihan viehkeätä raitaa, mutta paljon myös semmoista epäaidon kuuloista muotikakkaa, johon Madonna on mielestäni useammin kuin kerran uransa aikana sortunut.
Jotenkin päällimmäiseksi mulla jäi tosta dokkaristakin se muovinen maku suuhun. Siltikin, vaikka siihen selvästi oli yritetty saada sitä naikkosen henkistä ja inhimillistä puolta. En vaan pysty ottamaan enää kovin vakavasti artistia, joka vaihtaa tyyliä, niin musiikillista kuin ulkoistakin, kuin sukkiaan. Madonna on viimeisen vuosikymmenen varmaan tehnyt aina sitä, mikä kulloinkin sattuu olemaan cool ja hip, sen sijaan, että kykenis itse luomaan ja olemaan pioneerina ihan uudenlaisille tyylisuuntauksille kuten uransa alkuaikoina.
En tiedä, ehkä olen taas (tyypilliseen tapaani) ylikriittinen ja pessimistinen, mutta jotenkin tuntuu, että jokainen liike, jonka tuo ihminen tekee, jokainen sana, jokainen ele on niin tarkkaan harkittu ja mietitty siltä kantilta, että mikä parhaiten myy ja iskee suureen yleisöön, etten pysty ihan täysin nielemään tota sen henkisyyttäkään. Kauhea sanoa, mutta epäilen senkin olevan vain yksi ovela juoni tuhansien muiden joukossa, jolla lisätään artistin mystisyyttä ja valovoimaisuutta...
Mutta ei silti, pakko antaa isot propsit naiselle upeasta showsta, jota on jaksanut vetää vuosikymmenet aina vaan itse kauniimmaksi muuttuen
