|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
 |
« : 27.03.2007 10:19:07 » |
|
Entä JOS... Mitä JOS... Eli siis jossittelu on aiheenani. Onko se täysin turhaa? 
Itse olen sitä mieltä, että se ON turhaa ja EI ole. Tämä jälleen niin kahtiajakoinen mielipiteeni johtuu siitä, että mielestäni asiaan kuin asiaan löytyy useita eri puolia ja yleensä aina vähintäänkin ne kaksi, kuten kolikossakin on kaksi puolta. Vain hyvin harva asia on minulle loppujen lopuksi ehdoton joko tai vaihtoehto.  Toki löytyy niitäkin...  Jokatapauksessa yritän aina katsella asioita mahdollisimman laajasti ja avarakatseisesti, mahdollisimman monelta kantilta. Sisältäen myös muidenkin, eikä vain oman napani kannan. No niin, mutta jaarittelut sikseen ja asiaan...
Olen sitä mieltä, että jossittelu on turhaa silloin kun on jo tapahtunut jotain, jotain on jo päätetty ja/tai tehty. Siitä sitten on seurannut tiettyjä asioita, vaikutuksia. Joko "hyviä" tai "huonoja". Tehty on tehty, eikä sitä enää tekemättömäksi saa.  Sitä on silloin ihan turha lähteä jossittelemaan: Entäpä jos olisinkin tehnyt toisin, mitäpä jos?... Aivan turhaa sanon ma, mutta silti niin kovin inhimillistä. Itsekin siihen välillä sortuneena. 
Seuraavaksi sitten tullaankin siihen kysymykseen, että milloin jossittelu on mielestäni järkevää, suotavaa ja ehkä jopa kannattavaakin?? Se on mielestäni paikallaan silloin, kun haluaa puntaroida joidenkin vaihtoehtojen mahdollisia vaikutuksia. Kun sitä käytetään tietyllä tapaa ennakoivasti ja varautumisena johonkin ennen kuin on tehty päätös ja teko jonkin tärkeän asian suhteen. Esimerkiksi erotakko vaiko eikö? Heh tähän väliin voisi kai sanoa myös ollakko vaiko eikö olla?  Siis ennen tuonkaltaisia päätöksiä/tekoja on hyvä puntaroida mahdolliset seurausvaikutukset. Puntaroida, mikä vaihtoehdoista on mahdollisimman hyvä/paras vaihtoehto lukuisten joukosta. Toki vaikka kuinka jossittelisi, mikään elämässä ei tietenkään ole täysin ennakoitavissa. Jotain osviittaa voi kuitenkin jossittelullakin saada.
Nyt tulenkin mielestäni kinkkisimpään kysymykseen... Jos ja kun kuuntelee sisäistä ääntään/intuitiotaan tarvitaanko jossittelua sittenkään laisinkaan? Eipä kaiketi, mutta... Kaikki olemme elämässämme eri "vaiheissa" ja kaikki eivät vielä ole harjaantuneet tai oivaltaneet sisimpänsä/intuitionsa kuuntelussa. Silloin voi jossittelusta olla joskus apuakin. Taikka silloinkin kun hänkin, joka on oppinut kuuntelemaan ja luottamaan sisäisyytensä joskus erehtyväisenä vaimentaakin sen äänen. Silloinkin voi jossittelusta olla jossain tilanteessa apua.
No mutta nyt riittää tämä jossitteluni. Että, jotta, koska, kun, JOS, vaikka, kuin, kunnes. 
Kysymykseni kuitenkin on: Onko jossittelu turhaa vai tarpeellista? Oletko sinä kenties jossittelija? Mielipiteitänne ja ajatuksia aiheesta otan kiitollisuudella vastaan.  Siis JOS niitä haluatte kirjoittaa.
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 27.03.2007 10:29:41 kirjoittanut Rakkauden valo »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
|
|
Freyja
Vieras
|
 |
« Vastaus #2 : 27.03.2007 11:23:31 » |
|
Nyt tulenkin mielestäni kinkkisimpään kysymykseen... Jos ja kun kuuntelee sisäistä ääntään/intuitiotaan tarvitaanko jossittelua sittenkään laisinkaan? Eipä kaiketi, mutta... Eipä kaiketi kun sen kuulee, mutta se jossittelu alkaa sittenkin sen kuulemisenkin jälkeen ja jatkuu kunnes saa uuden varmistuksen...  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 27.03.2007 11:36:15 » |
|
Oma kokemukseni on, että se on täydellisen turhaa, koska kuitenkin tapahtuu aina sen korkeimman tietoisuutemme tahto silloin, kun on sille auttanut jo sitä "valtaa". :
Tuli tuosta mieleen, että mitä JOS oma korkein tietoisuus
on jo omassa käytössä ja vallassa,
niin eikö silloinkin kuitenkin olla tilanteessa,
jossa voi valita kahdesta tai useammasta hyvästä..?
Vain ikään kuin korkeammalla tasolla..? 
Joku voi ajatella, että meni miten meni, niin kyllä se siitä
aina jotenkin suttaantuu korkeimman tahdon mukaan,
joka on mielestäni sysäämistä vastuuta itsensä ulkopuolelle.
Minä ajattelen, että vastuu omista valinnoistani on itselläni,
joka siis olen se korkein tässä omalla elämän sarallani. Jotenka itse nykyään vain tyydyn seuraamaan, että mitä kaikkea tänään mukavaa tapahtuu, sillä kuitenkaan en siihen enää muuten voi vaikuttaa kuin vain seuraamalla sitä, minkä vapautuksen elämääni tämäkin taas tuo. 
ja silloin toki otan kantaakseni vastuuta valinnoista,
mutta se on sen arvoista. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Freyja
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 27.03.2007 11:51:50 » |
|
Minusta ei ole kivaa seurata kivaa (se on passivoittavaa), vaan tehdä ja luoda kivaa itse
ja silloin toki otan kantaakseni vastuuta valinnoista,
mutta se on sen arvoista. niin... tuo on voimallistavaa... mutta sitten toisinaan kaikki menee pieleen... ja huomaa että ei voikaan itse määrätä maailmankaikkeutta ja pitää nöyrtyä ... koska kuitenkin tapahtuu aina sen korkeimman tietoisuutemme tahto silloin, kun on sille auttanut jo sitä "valtaa".
Jotenka itse nykyään vain tyydyn seuraamaan, että mitä kaikkea tänään mukavaa tapahtuu, sillä kuitenkaan en siihen enää muuten voi vaikuttaa kuin vain seuraamalla sitä, minkä vapautuksen elämääni tämäkin taas tuo. ja käsitykseni mukaan hyvin harva ihminen on täydellisen tietoinen jokaisesta ajatuksestaan, tunteestaan, valinnastaan ... lähentelee jo valaistunutta, mikä puolestaan näkyy varmasti jo kaukaa... sekä arvoissa että elämäntyylissä. Eli ympäri mennäään yhteen tullaan. Harjoittelua tämä elämä. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 27.03.2007 12:12:26 » |
|
Minusta ei ole kivaa seurata kivaa (se on passivoittavaa), vaan tehdä ja luoda kivaa itse
ja silloin toki otan kantaakseni vastuuta valinnoista,
mutta se on sen arvoista. niin... tuo on voimallistavaa... mutta sitten toisinaan kaikki menee pieleen... ja huomaa että ei voikaan itse määrätä maailmankaikkeutta ja pitää nöyrtyä ...
pieleen ja menetät kaiken ja huomaat, ettet voi määrätä
maailmankaikkeutta, koska tarvitset sen kokemuksen,
koska sen jälkeen kaikki on tyhjää ympärilläsi ja sisälläsi
ja sinun todella täytyy luoda paitsi elämäsi, persoonasi,
niin myös kokemuksesi maailmankaikkeudesta uudestaan.
Monet ihmiset arvostelevat nykyistä elämääni, jopa kadehtivat sitä,
mutta kukaan ei kysy mistä se on lähdetty rakentamaan
ja se on rakennettu ja luotu ns. tyhjän päälle,
jota on edeltänyt totaalisen kaiken menettäminen,
minkä kuvitella saattaa.
Sanonta tyhjän päälle rakentaminen on hullun touhua,
mutta tuo sanonta meni itselläni täysin uusiksi.
Itse asiassa koko maailmankaikkeus seisoo tyhjän päällä.
Se ei nojaa mihinkään, eikä se tule mistään, eikä sysää vastuuta ihmisille tai muille sen olemassa olosta.
Se vain on.
Toivoisin, etten kuullosta kovin materiaaliselle ja egoistille
kirjoituksessani,
koska kaikki materia kuitenkin sen henkisen sivutuotetta. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Freyja
Vieras
|
|
« Vastaus #6 : 27.03.2007 16:23:08 » |
|
Monet ihmiset arvostelevat nykyistä elämääni, jopa kadehtivat sitä, mutta kukaan ei kysy mistä se on lähdetty rakentamaan
ja se on rakennettu ja luotu ns. tyhjän päälle,
jota on edeltänyt totaalisen kaiken menettäminen,
minkä kuvitella saattaa.
Sanonta tyhjän päälle rakentaminen on hullun touhua,
mutta tuo sanonta meni itselläni täysin uusiksi. Ihan totta, en tiedä mitään elämästäsi, mutta huomaan että uskot itseesi, ja uskon myös sen että olet kokenut edellä mainitun. Tahtoisinkin oppia samankailtaista voimaa menettämättä kuitenkaan kaikkea sitä henkistä voimaa, mitä olen oppinut... siis ettei egoni ala kusettaa Minulla tyhjyyksiä tulee yksi kerrallaan... siis eri elämän alueet kerrallaan ja voin kertoa, että tällä hetkellä on aikamoinen tyhjyys meneillään - eli Itse asiassa koko maailmankaikkeus seisoo tyhjän päällä.
Se ei nojaa mihinkään, eikä se tule mistään, eikä sysää vastuuta ihmisille tai muille sen olemassa olosta.
Se vain on. kiitos vinkistä Olenkin paininut tämän asian kanssa. |
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 27.03.2007 16:27:07 kirjoittanut Ardith »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #7 : 27.03.2007 16:36:47 » |
|
Jossitteliko Luoja kun loi kaiken? Kyllä kaikkeus jostain tulee. 
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 27.03.2007 16:47:06 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
|
|
|
*yildirim*
|
|
« Vastaus #9 : 27.03.2007 18:27:10 » |
|
miksi sitä jossittelemaan elämässä..sillä elämän asentella voi jäädä paljon elämässä kokematta ja näkemättä. minä ainakin olen omassa elämässäni luopunut aika pitkälti tuosta koko jossittelusta ja elän täysin oman sydämeni intuitiolla joka kuljettaa kuten parhaaksi kulloinkin näkee... |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #10 : 27.03.2007 21:40:35 » |
|
Nyt tulenkin mielestäni kinkkisimpään kysymykseen... Jos ja kun kuuntelee sisäistä ääntään/intuitiotaan tarvitaanko jossittelua sittenkään laisinkaan? Eipä kaiketi, mutta... Eipä kaiketi kun sen kuulee, mutta se jossittelu alkaa sittenkin sen kuulemisenkin jälkeen ja jatkuu kunnes saa uuden varmistuksen... No näinpä se kyllä välillä menee... Mutta miksi ihmeessä? Olen itseni kohdalla miettinyt, että miksi olen välillä niin luupää, että tarvitsen varmistusta varmistuksen perään, vaikka tunnen ja tiedän jonkin todeksi. Kun jotain asiaa "tolkutetaan" minulle uudestaan ja uudestaan... Enkä siis tarkoita mitään aivopesua, vaan juuri sitä omaa sisäistä tietoa jne. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
BlueRose
Kanta-astroilija
Viestejä: 347
I Love Yuo Mom
|
|
« Vastaus #11 : 28.03.2007 09:20:45 » |
|
Itse koen jossittelun asioiden kiertelynä  tavallaan vältellään''kyllä/ei'' vastausta jossittelulla, ja toisaalta se ei lupaa turhia, ehkä JOS joskus tulen, se viesti kertoo toiselle, että kaikki on mahdollista/ei mahdollista että hän tulisi itse käytän sitä, jos en ole varma asiasta : |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Atomi
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 28.03.2007 11:32:36 » |
|
Kyllä jossittelussa on hyvätkin puolensa. Kun oikein seinät kaatuu päälle, niin mikäs sen mukavampaa kuin rakentaa itselleen toivoa jossittelemalla. Sillä tavalla helposti näkee, ettei maailma olekaan mustavalkoinen ja kaikki ei suinkaan ole menetetty. Jossittelulla maailmaa voi värittää ihan itse silloin, kun muuten ei näe värejä. Sitten kun sieltä on taas noustu, jossittelu ei ole enää tarpeen. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #13 : 28.03.2007 21:44:31 » |
|
Itse koen jossittelun asioiden kiertelynä tavallaan vältellään''kyllä/ei'' vastausta jossittelulla, ja toisaalta se ei lupaa turhia, ehkä JOS joskus tulen, se viesti kertoo toiselle, että kaikki on mahdollista/ei mahdollista että hän tulisi itse käytän sitä, jos en ole varma asiasta : Hmmm... Itseasiassa kyllä minäkin taidan JOSkus käyttää jossittelua jos en ole aivan varma JOStain asiasta. Esim. jos tyttäreni ovat olleet juuri kipeänä ja olen sopinut jotain menoa seuraavalle päivälle, saatan sanoa jotain tyyliin: Tulen huomenna JOS lapset ovat vain kunnolla tervehtyneet. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #14 : 28.03.2007 21:45:36 » |
|
Kyllä jossittelussa on hyvätkin puolensa. Kun oikein seinät kaatuu päälle, niin mikäs sen mukavampaa kuin rakentaa itselleen toivoa jossittelemalla. Sillä tavalla helposti näkee, ettei maailma olekaan mustavalkoinen ja kaikki ei suinkaan ole menetetty. Jossittelulla maailmaa voi värittää ihan itse silloin, kun muuten ei näe värejä. Sitten kun sieltä on taas noustu, jossittelu ei ole enää tarpeen. Erittäin hyvä näkökulma. : |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Äänestys
