Heippa taas!
No, nyt jo hiukan aurinko paistelee tuolta pilven reunan takaa. Ihana kuulla että joku muukin kokee tämän elämän joskus laidasta laitaan. Toisinaan ajattelen etten taida olla ihan selväpäinen :
. Mutta ei mahda mitään, elän täysin palkein, tunnen täysin palkein. Välillä sattuu, välillä ei.
Tässä hurjien transiittien keskellä (Uranus+Pluto) mietin että ehkä tämä kaikki on jotain perustavanlaatuista itsetuntemuksen työstämistä. Ja kun haluaa oppia tätä elämää ymmärtämään, niin kai se lähtee oman itsensä ja omien reaktioidensa ymmärtämisestä ensin. Ja ei, en ole vielä 40 mutta 33 vuotta tulee heinäkuussa mittariin.
"Työpaikkaromanssista" sen verran, että arvoilleni uskollisena kirjoitin tälle ihastukselle aika syväluotaavan kirjeen. Mun oli pakko käydä ajatuksiani läpi ja kerroin myös ihastuksestani ja siitä miten asioista ajattelen moraaliselta kantilta. EN tiedä oliko nyt ihan viisasta avautua niin tälle miehelle mutta jotenkin vain koin luottavani häneen ja näin tein.
Tutkin muuten karttojamme ja meillä on synastrisesti aika paljon yhteistä, mm.
- meikäläisen
hänen
Ravussa
- meikäläisen
hänen
Leijonassa
- meikäläisen
hänen
- meikäläisen
hänen
- meikäläisen
kaloissa
hänen
Skorpasissa
- meikälisen
hänen
...ihan vain muutamia mainitakseni...että kai se vetovoima ja kommunikoinnin helppous lähti jotenkin noista asetelemista.
Hänen kanssaa oli vapauttavaa keskustella. Ja tuli tunne että vaikka paljastinkin itseni aika lailla (outoa meikäläiselle, Pluto-ihmiselle) niin se kannatti. Multa irtosi se kiehtova jännite, missä mietin kysymyksiä: "mahtaako hän tykätä, onko kiinnostunut, miten tuntee jne...". Sainpahan vastauksen häneltä itseltään, eikä tarvitse enää arvailla...
Kiitos piristävistä sanoistanne! Arvostan niitä!