seuraava »

[*Kide*]

Huh, huh... nyt on täyskuu täys ja alkaa pieneneen, ehkäpä yöni rauhoittuvat taas 
Paljon tuli nähtyä mutta tämä jäi taas hieman mietityttämään...
Oltiin porukalla jossakin hirveässä röttelössä ja vähän niin kuin vaatimassa jotakin  Ihmiset siellä olivat köyhiä, likaisia mutta nöyriä. Huomasimme talon pikkutytön hilpaiseen läheiselle järven jäälle ja anastaneen luistimet meidän kassista 
Talon isäntä hermostui aivan suunniltaan ja kertoi, jäiden alkaneen laulaan yöllä (jäät laulaa aina ennen kuin lähtevät). Juoksimme porukalla jäälle ja siellähän tuo tyttö viiletti... jää lauloi jo korkealta  Laskin poikani maahan rannalle ja otin vauhtia, syöksyin maha luisua kohti tyttöä, kaappasin sen matkaan, mutta vauhtia oli liian vähän ja emme päässeet rantaan 
Hetken kauhistelin siinä tilannetta, kun tajusin poikani kävelleen jäälle ja silloin jäät laukesivat 
Jäimme lauttojen varoihin ja huusin pojalleni, jotta olisi ihan paikallaan, mutta eipä tuo totellut vaan yritti seisoa lautalla ja putosi veteen. Pidin tytöstä kiinni ja yritin kauhoa lauttaa pojan luoksen, mutta se oli hidasta. Poikani ei osaa uida ja matkaa oli!
Pudottauduin alas lautalta, tyttö kirkuvana kainalossa ja kauhoin pojan luokse... sain hupusta kiinni veden alla kun hän jo vajosi. Siinä ne olivat kumpikin sylissäni ja hyytävä kylmä vesi alkoi kangistaa meitä. Rannalla ei ollutkaan enään ketään 
Järven ohi kulki tie ja sitä pitkin ajoi hieno sininen täysperävaunu rekka  : Yritin huutaa apua, mutta aloin olla ihan umpijäässä... onneksi tuo kuski huomasi ja heitti köyden, ksikoi meidät kuiville ja pääsimme hyttiin. Kuski jäi rannalle onkiin muita ylös jäistä, olivatkohan hypänneet perässä 
Hytissä sekä tyttö, että poika olivat jo ihan tiedottomia ja jäässä. Riisuin nopeasti kummaltakin päälivaatteet pois ja pistin heidät peiton alle. Riisuiduin itse myös... kädet kohmeessa ja sinisinä kiipesin myös peiton alle. Otin vielä LA-puhelimen käteen ja kutsuin apua. Oma tajuni sammui kun läpöä alkoi virrata kehoihimme siellä peiton alla, kumpikin lapsi kainalossa jäimme odottamaan ambulansseja 

Unessa taju sammui ja valvetilaan heräsin... oli hieman hölmö olo ja meni hetki ennen kuin taas nukahdin.

[Hiisitär]

Röttelöinen talo on minuuden symboli. Oletko keties vaatimassa itseltäsi jotain, johon kiltti ja nöyrä puolesi (nöyrät, köyhät asukkaat) suhtautuu vain hyväksyen? Vaaditaanko sinulta jotain, jota et pysty antamaan, muttet kuitenkaan sano vastaan, koska minuutesi on hajalla ja köyhä tässä unesssa ja ihmiset nöyriä?

Lapsista en osaa sanoa tarkalleen mitään, en saa heidän tulkinnastaan oikein kiinni, mutta veikkaan, että kyseessä voisi olla kaksi ideaa/tapahtumaa jotka melkein molemmat hukkuvat, mutta saat ne kuitenkin pelastettua - oman sisäisen lapsesi maskuliininen ja feminiininen puoli, joista täytyy pitää huolta - jotakin äitiyteen viittaavaa myös tosielämässä.

Vesi on tunteiden elementti. Vaikuttaa siltä, että tunteet vain murskautuvat ulos kuorensa alta, antaen kuitenkin alkuun pienen varoituksen laulamalla - jos ette nyt tee jotain, niin kohta rytisee!

Tie ja matkustaminen viittaavat eteenpäin menoon. Tunteiden hyökymiseen saat apua joltain ulkopuoliselta taholta, koska rekkamies rientää avuksi. Tämän samaisen auttajan avulla jatkatte matkaa kolmestaan eteenpäin. Lapset (mitä he ikinä sitten symboloivatkaan tämän unen yhteydessä) ovat selvinneet, elossa ja mukanasi. Kun olet tehnyt vaadittavan tehtävän (pelastanut lapset), tajuntasi sammuu, sillä sinun työpanostasi ei enää tarvita. Asia on nyt hodettu, voit levätä.

Luistimista tuli mieleen, että ehkä jotain, jota unen yttö symboloi, karkaa padottujen tunteiden päälle hyvinkin nopeasti ja asia vaatii sinulta siksi spontaania vastausta (juokset pelastamaan tyttöä miettimättä, tiedät, että häntä pitää auttaa).

Sellaisia tuli mieleen, en tietenkään ole satavarma, että unen tulkinta on juuri tämä, mutta sie itsehän sen parhaiten tiedät

[*Kide*]

Hmmm... mietitäänpäs  :
Tuon jää/vesisymbolin arvelin itsekkin olevan tunnepuolen symbolismia, mutta jotta jos miettii tyttöä luistelemassa symbolisesti...
Miksipä ei, niin lapset kuvastaisi omaani sisäisen lapsen kumpaakin puolta ja pulahdinpa itsekkin sinne 
Ja jos tuo röttelökin olisi mielen yksi puoli... todellakin iso "hmmm"  yleensä näen talot isoina ja vanhoina kartanoina 
Lämmin kiitos taas sinulle