Niin, en edelleenkään ymmärrä minkä vuoksi toiset ihmiset laitetaan kärsimään järkyttävistä kivuista, kivuista joita edes lääkityksellä ei saada poistumaan
. Sen ymmärrän kyllä, jos ihminen on jotain pahaa saanut aikaan, niin silloin joutaakin kärsimään
...mutta suurin osa hoitamistani potilaista ovat olleet kunnon kansaa ja ovat hoitaneet asiansa varmaan niinkuin pitääkin. Potilaat itkien huutavat mitä pahaa he ovat tehneet, saadakseen tällaisen kärsimyksen palkaksi
. Enhän tietenkään heidän taustojaan tarkkaan tiedä, mutta kun potilasta pitkään saattohoitaa, niin siinä saattohoitaa myös omaiset ja läheiset. Omaisten sekä läheisten tarve puhua omasta rakkastaan on suuri ja kyllä siinä laidasta laitaan kuulee potilaan elämästä...syntymästä saattohoitovaiheseen ja lopulta ikuiseen uneen...
Tämä on minun kokemukseni, olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä/kokemuksia
Käsitykseni mukaan meidän täytyy läpikäydä kaikki. Siis KAIKKI sellainen joka on tarpeen kehittyäksemme. Se tuntuu ehkä epäreilultakin, mutta on huomattava että kosmisten sääntöjen mukaan aina on "tasapeli"-tilanne, puntit on tasan.
Lapsena tapasin sanoa sen näinkin viisaasti; Minä uskon että onnellisuuden määrä on vakio
Sitähän tässä nyt yritän selittääkin. Mikään ei ole miltä näyttää vaan kaikki on mitä on
Ja mielestäni kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä mitä minä tai sinä itse asiasta ajattelemme, kun kaikki riippuu siitä miten siihen suhtautuukin. Toiselle lämpö ja auringon paiste on ok, jollekin tosi hyvä ja kolmannelle katastrofi.