seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Rakkaudella ei välttämättä saa sitä mitä haluaa, mutta sillä saa aina sen mitä tarvitsee. Eikä sitä aina näe mitä tarvitsee, mutta voi luottaa siihen että rakkaus kyllä näkee. Rakkaudella ei voi käydä kauppaa, rakkautta ei voi lahjoa, ei manipuloida taikka käyttää hyväksi. Rakkaus on ja pysyy huolimatta siitä kuinka väärin se joskus käsitetäänkin. Rakkaus on anteeksiantoa, se on hyväksymistä. Mitä tahansa elämässä ja ihmissuhteissa tapahtuukin, rakkaus on ja pysyy riippumattomana ja sitoutumattomana mihinkään, ollen kuitenkin samalla kaikkialla ja kaikessa. 

Mitä sinun mielestäsi rakkaudella saa, vai pitääkö/voiko sillä saada mitään?

[Esmiralda]

Rakkaudella saa avutuksi omat ja muiden ovet ja energia tulvii vapaasti! 

[Lilli]

Rakkaudella saa itselleen Elämän isolla E:llä. Rakkaus on sisäinen voimanlähde, johon voi tukea aina ja kaikkialla. Tässä puhun nyt lähinnä universaalista rakkaudesta, en persoonallisesta.

Persoonallisen rakkauden kautta saa itselleen lähinnä kasvattavia kokemuksia, joista niistäkin pitänee olla kiitollinen.

[Rakkauden enkeli]

Hienoja vastauksia. 

[*Kide*]

Mielestäni ihmisen tulee osata rakastaa itseään ensin, silloin rakkautta osaa antaa ilman vastalahjaa.
Lapsi tarvitsee ehdotonta rakkautta, unohtamatta rajoja (jotka ovat rakkautta), jotta hän osaa myöhemmin rakastaa 
Rakkauden tulisi parhaimmilllaan olla tila, jossa on täysi vapaus toteuttaa rakentavasti ja oman itsenään elämää... rakkaudella tulisi jopa saada vapaus 
Muistan sadun;
Keisari sai kultaisen linnun, joka osasi laulaa upeasti. Hän kuunteli ja kuunteli, kunnes lintu hajosi. Keisari oli murtunut, kukaan ei osannut korjata lintua. Pieni keittiöapulainen kuiskasi lakeijalle kuuntelevansa joka ilta vielä hienompaa laulua, tämä kertoi siitä keisarille. Keisari vaati kuulla ja nähdä tuon ihmeen ja näin ollen päätyi illalla metsän laitaan kuuntelmaan satakielen laulua.
Keisari antoi vangita satakielen kultaiseen häkkiin, mutta lintupa lakkasi laulamasta ja alkoi heiketä. Keittiöapulainen kertoi keisarille, että lintu lauloi parhaat laulunsa vain vapaana ja onnellisena ja, että se tulisi varmasti laulamaan Keisarille, jos tämä rakentaisi puiston linnan ympärille. Ja näin tapahtui...

[Riitta]

Rakkaudella saa KAIKKI!!!

[Holly Fruit Cake]

Nyt oli mielestäni niin outo kysymys, että on pakko vastata jotain. Eihän rakkaudella "saa" mitään, sitä ei pysty kuvailemaan, se muuttuu, se vaan on.

[inkivääri]

Rakkaudella saa kaiken mikä on tärkeää ja sillä voi muokata sen mikä ei ole tärkeää/tarpeellista.

 

[Esmiralda]

Kaunista, hyvin syvällistä oikein nykypääsiäistekstiä annoit, Rakkaudenliekki,
pitää vain olla enemmän aikaa syventyä siihen. Ja sitähän pääsiäispyhät tässä antavat.

Tuli vain äkkiseltään mieleen, että kun olemme niin alkutaipaleella, osa meistä ainkin, ilmaistaksemme rakkautta, saamme siltä myös kaikki ne oppimisalueet, joita yritämme läpikäydä.

Eli oppimiskenttää rakkaus tarjoaa myös! 

[Rakkaudenliekki]

.... ilmaistaksemme rakkautta, saamme siltä myös kaikki ne oppimisalueet, joita yritämme läpikäydä.....Eli oppimiskenttää rakkaus tarjoaa myös! 

...totta Esmiralda - ja  itselläni on useinkin käynyt juurikin  näin...että siinä hetkessä missä on ollut ns, seinä-"ehjä edessä"...kun ei ole enää ollut mitään, eikä ketään ulkopuolella olevaa "pelastusrengasta-tai oljenkortta"...ja kun on kohdannut pahimmat pelkonsa silmästä silmään - niin sieltä lopulta onkin löytynyt
r a k k a u s .....että kun on joutunut menemään
( eli kun on joutunut elämässään tilanteeseen jossa ei enää ole mitään,  - ympäri ei voi kääntyä, eteenpäin ei pääse , ainoa suunta on mennä syvemmälle....ikäänkuin katsoa pohjia myöten-loppuun asti) aivan pohjalle, täydelliseen pimeään, täydelliseen tyhjyyteen, täydelliseen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen "voi sanoa näinkin että kun on katsonut omaa fyysistä kuolevaisuutta silmästä silmään"....niin onkin siinä hetkessä löytänyt sisimpänsä - sen rauhan ja levollisuuden , armon ja rakkauden tyyssijan - sydämen-pyhän sydämen kodin ja Valon joka yhtäkkiä valaisee koko pimeyden tehden sen täydeksi ja eläväksi....

Minä kun olen tällainen "T-risti kartallani" kulkija....että vaikeimman ja rankimman kautta oppini tuli - vaan  voi sen opin saada helpomminkin, sekin aikaa myöten opin - että R A K K A U S ei vaadi eikä pakota, eikä odota meiltä mitään - Tätäkin  Rakkaus ON ja tätäkin rakkaudelta saa...

[Esmiralda]

Kysynpä sinulta, Rakkaudenliekki, tuosta antamastasi tekstistä:

Mitä sinä siitä ymmärrät?

Sillä anteeksi nyt, mutta 'minulle rakkauden alkutaipaleella kulkevalle' tuo kaikki tuossa on ihmeellista sanahelinää, josta syvemmin lukemalla en paljoa muuta selvää saanut...

...kuin että joskus on jotakin tuollaista ihmeellistä saavutettavissa.

Kristillisen innoituksen vallassa kanavoija siinä pyörittelee kuin kristallipalloa käsissään, johon sädehtii jonkun kaukaisen tulevan utuista unelmaa...

En voi sille mitään, mutta kaipaan yksinkertaisempaa tekstiä.
Olen yksinkertainen ihminen. 

[Rakkaudenliekki]

Kiitos kysymästä Esmiralda - koetan löytää sanoja joilla kertoa...
...sen ymmärsin - että" se "mitä vuosia olin etsinyt henkisen kasvun polullani ja olin hakenut -  itseni ulkopuolelta - erilaisista elämyksistä, erilaisista kokemuksista, erilaisin menetelmin - ja niitähän on tarjolla lukuisat määrät - ja onneksi näin on niin jokainen sieltä löytää jotain itseään koskettavaa - jotain mikä pysähdyttää....niin lopulta kuitenkin on kyse yhdestä ja samasta.... valosta - rakkaudesta...eikä se lopultakaan löydy mistään muualta kuin omasta sisimmästäni - joskus ja useinkin on niin "että lähelle on se pisin matka" eli on vain kuljettava pitkä tie, kaikkine vaiheineen, ja kokemuksineen, oppiläksyineenkin  että löytää itsensä - sisimpänsä - JA sen että kaikki on jo olemassa minussa...eikä sitä tuo kukaan kukaan toinen ei Mestari, ei guru, ei kanavoija - ei edes tämä tekstikään jonka tähän laitoin...ellen niin itse halua....vaan jos tahdon ja koen hetken oikeaksi ...voi jokin tai joku  -" whatever" se onkin olla juuri sitä joka osuu oikeaan aikaan oikeassa paikassa kohdalleni.... VAAN  se kaikki on jo minussa tai minulla" niinkuin avaamattomat lahjat jalkojeni ympärillä- odottamassa" joskus vain tarvitaan joku tai jokin muistuttamaan siitä - tai tarjoamaan mahdollisuutta.... se jokin tai joku kuitenkin vain havahduttaa ja pysähdyttää... mutta jos niin tahdon...ja näin itselleni tämä kaikki tapahtui - että " osallistuu tämänkaltaiseen rituaaliin " jossa konkreettisesti - ja kuitenkin symbolisin kuvauksin - tekee jotain itsessään todeksi.... omanlainen vihkimys tämäkin...

...kuin senkin että kaikki olemme samanarvoisia, riippumatta siitä "missä vaiheessa itsekukin on matkallaan menossa tai tulossa"...jokainen kuitenkin kulkee omaa arvokasta ja ainutlaatuista polkuansa eikä sitä voi arvioida, määrätä, aina ei edes ymmärtää kukaan toinen...se että "ottaako jotain tämän kaltaista kanavointia tai ei " ei tee ketään arvokkaammaksi tai nosta ketään toisten yläpuolelle...eikä se ole päämäräkään.....

....teksti on symbolista ja kuvainnoillista totta...voisiko ja miten voisi sen kirjoittaa toisin - en osaa vastata...itselleni Maria  on tärkeä, monista henkilökohtaisista syistä... että tämä kolahti itseeni, ns, havahdutti ja pysähdytti oli yksinkertaisesti sitä - että minulle tämä tuli "vastaan" ensimmäisen kerran hetkellä - jossa olin kuvaamallani tavalla - pohjalla, täydelliseesä yksinäisyydessä, pimeydessä, hiljaisuudessa, silmäkkäin oman kuolevaisuuteni ja pahimpien pelkojeni kanssa - niinkin voi sanoa että olin omalla "ristilläni"   - ja sieltä mustuudesta, pelosta ja hädäsyä, ja kyyneleistä  löysin ensinnäkin Marian lempeän sylin - joka todella kosketti ja pyyhki kyyneleeni ja hän näytti siinä mustuudessani pilkahduksen   VALOA ja RAKKAUTTA - omastaa sisimmästäni -sydämestäni.... ja ymmärsin omana kokemukseni  ETTÄ tämä on jotain sellaista jota ei minulta kukaan voi pois ottaa - joka on aina ollut minussa, vaan että piti kulkea pitkä matka omaan sismpäänsä löytääkseen oman jumaluutensa...ja tämä on myös jotain mitä kukaan ei voi minulta pois ottaa...  sain oman kokemuksen  ihmisenä olemisen ihanuudesta - että hyvä elämä ja elämänilo kuuluu minullekin JA että olen sen arvoinen ihan omana itsenäni - eikä minun tarvitse lunastaa tätä "hyvän elämän ja olemisen oikeutta" mitenkään , ei suorittaa, tai maksaa - tai ostaa ns, hyvillä teoilla....minulle se oli ja on merkittävä kokemus - oma polkuni kun aiemmin sai minut uskomaan ihan toisin siitä mitä, kuka ja millainen minä ihmisenä olen ja mitä "olen ansainnut".... tämän kaiken minä rakkaudelta sain ja saan.... 

Vaan viisasta on kysyä ja kyseenalaistaa - sillä kysyvä ei tieltä eksy..tämän tekstin kanssa kuuntelin omaa intuitiota - siinä se - minulle kuitenkin kokemus siitä mitä rakkaudella saa, ja niinpä tahdoin jakaa teidän kanssa...

[Esmiralda]

Kiitos Rakkaudenliekki!

Luotan täysin sinun rehellisyyteesi ja avoimuuteesi ja siihen, että sinulla on paljon annettavaa täällä meille, jotka 'kuuntelemme'. Ja kaikki se, mitä toinen on löytänyt, voi olla toiselle hakijalle suuri tuki.

Palaan tuohon Rakkauden valon kysymykseen 'mitä rakkaudella saa. Minusta se on hieno kysymys ja antaa rakkaudellekin uuden 'vaatimus- ja odotusnäkökulman'. Ymmärsin, että tarjosit tuolla kanavoidulla tekstilla myös sitä, mitä Maria symboloi, sitä mitä esim. ortodoksit ovat alunperinkin jo paljon olleet vastaanottamassa omalla tahollaan. Mitä Marian osoittamalla rakkaudella saa.

Sanoihisi

"VAAN  se kaikki on jo minussa tai minulla" niinkuin avaamattomat lahjat jalkojeni ympärillä- odottamassa" joskus vain tarvitaan joku tai jokin muistuttamaan siitä - tai tarjoamaan mahdollisuutta..."

voivat varmaan kaikki yhtyä.

Kautta aikojen vallalla olevat henkilöt - aatteet - uskonnot - instituutiot - ja usein juuri se rakas TOINEN on määrittelemässä sen mitä rakkaus on, miten rakastetaan oikein ja mitä sillä sitten saat. Mikä tarkoitus sillä kaikella eksytyksellä on? Vai kulkeeko yleensä ihminen yhteisön osana aina vain eksyksissä? Ja mistä sitten löytää ne 'pyykit' tai opasteet?

Tämä opasteiden määrä on aivan mahdoton näinä aikoina. Luulisi, että sieltä jokainen varmasti löytää omansa. Pulma kait edelleenkin on juuri siinä, että etsimme liikaa jotain ulkokohtaista. Ehkä niin kauan kuin ne ulkokohtaiset opasteet tarjoavat sitä ulkokohtaista, olemme eksyksissä. Kunnes joku/jokin osoittaakin juuri 'minua'.

Kuinka voimme uskoa sitä?

Mietin vain, jos käännän tuota RV:n kysymystä sitten näin: Kun löydän sen rakkauden siemenen itsestäni, mitä minä saan itseltäni?

Huh, taidan itsekin kompastella nyt sanojeni kanssa, alan helposti rakentamaan jotakin sanaleikkiä-sokkeloa, josta en löydä itsekään ulos.

Mutta jos herää ajatuksia, niin keskustellaan... 




 

[Rakkauden enkeli]

Kiitos sinulle Rakkaudenliekki tuosta kanavoinnista, tuli jälleen niin oikeaan aikaan. 

[Rakkaudenliekki]

KIITOS ESMIRALDA     

Kiitos Rakkaudenliekki!
....Sanoihisi "VAAN  se kaikki on jo minussa tai minulla" niinkuin avaamattomat lahjat jalkojeni ympärillä- odottamassa" joskus vain tarvitaan joku tai jokin muistuttamaan siitä - tai tarjoamaan mahdollisuutta..."

Palaan tuohon Rakkauden valon kysymykseen 'mitä rakkaudella saa. Minusta se on hieno kysymys ja antaa rakkaudellekin uuden 'vaatimus- ja odotusnäkökulman'. Ymmärsin, että tarjosit tuolla kanavoidulla tekstilla myös sitä, mitä Maria symboloi, sitä mitä esim. ortodoksit ovat alunperinkin jo paljon olleet vastaanottamassa omalla tahollaan. Mitä Marian osoittamalla rakkaudella saa.
Mutta jos herää ajatuksia, niin keskustellaan... 

Löysin nämä seuraavat sanat Rakkauden valo sinun sivuiltasi...   :-
  ...sopivat niin todella hyvin tähän... "Mitä Marian osoittamalla rakkaudella saa.....*

Minä uskallan olla se ihminen joka olen:
Keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,
uuden edessä epävarma
ja kuitenkin tiedonhaluinen.
Joskus ratkaisujen edessä pelokas,
hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,
ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.
Epäilevä ja empivä,
sitten taas rohkea ja vakaa,
sanoihin mieltynyt,
sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.
Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta,
mutta myös yksipuolinen ja naiivi.
Vielä paljon muutakin minä olen,
jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.

Minä uskallan katsoa itseäni,
rakastaa itseäni sellaisena kuin olen
ja antaa myös muiden nähdä minut tällaisena,
rakastetaan minua sitten tai ei.

Minä uskallan astua uuteen,
koska en halua enää elää vanhassa.

Minä uskaltaudun vieraaseen ja epätavalliseen,
sen tuskiin ja iloihin.

Minä haluan tietoisesti
asettua alttiiksi muutoksille
ahdingosta ja epävarmuudesta välittämättä.

Minä kohtaa vaatimukset,
taistelen pelkoni kanssa
ja päästän mielikuvitukseni valloilleen.

Minä kerin itseni auki
ja uskallan ottaa selvää,
mitä kaikkea minussa vielä nukkuu.

-Ulrich Schaffer-

Niin kertakaikkisen osuvat, koskettavat sanat . juurikin Marian syli...ja Rakkauden valo, laitan mukaan kuvan - silmät, löytyi sekin sieltä sivuiltasi... klikkaa se isommaksi - näkyy tekstikin..