seuraava »

[Usvametsä]

Minulla on tuolla selkäytimessä sellainen vanha muisto tapahtumasta, kun olin noin viiden vuoden ikäinen, elin n. 40 v. sitten.
Olin leikkimässä keittiössä keittiön jakkaraoilla, sellaisilla apujakkaroilla, joita keittiössä usein käytetään kun tarvitaan jotain sieltä ylähyllyltä.
Äitini joi kahvia keittiön pöydän ääressä ja luki sanomalehteä, minä leikin.
Keikiuin vuoroin nurin käännetyn jakkaran sisäpuolella ja vuoroin kiipesin jakkaran päälle. Yhtäkkiä jalkani lipesi ja putosin sieltä jakkaralta, mutta se putoaminen oli aivain kuin hidastetussa filmissä. Leijuin alas höyhenen kevyesti, enkä loukannut itseäni lainkaan. Muistan, kun katsoin hämmästyneenä äitiäni sieltä lattialta, mutta äiti ei huomannut, että mitään olisi tapahtunut. Minä jatkoin sitten vain leikkimistäni. Aivan kuin enkeli olisi minua silloin koskettanut.

 

[CorvusLeonis]

Kuulostaa kvanttifysiikan ilmiöltä. 

[Hiisitär]

Onpa ihana enkelikokemus!  Olin muutaman kuukauden itse toisessa ala-asteessa oppilaana. Opettajamme kertoi, miten hänen miehensä oli jossain kaivotyössä pudonnut keskeneräiseen kaivoon. Ennen kuin hän iskeytyi maahan voimakkaat kädet siirsivät hänet pehmeästi sivummalle. Muuten hän olisi pudonnut jonkun terävän ja ison esineen päälle (en enää muista mikä se oli) ja mahdollisesti halvaantunut tai kuollut.

Itselläni on paljon enkelikokemuksia ja suojelusenkeliini olen yhteydessä koko ajan (eli siis saan yhteyden häneen heti, hän on kuin henkivartija joka seisoo käden ulottuvilla ja ryhtyy juttusille jos kaipaan juttuseuraa  ). Onneksi en ole vielä tunaroinut niin, että minua olisi tarvinnut pelastaa. Muutaman kerran olen ollut jäämässä auton alle, joko omaa hajamielisyyttäni tai jonkun punaisia päin kaahaavan katuferraristin takia.
...Tai no siis, en tietenkään tiedä, että olisin ollut hengenvaarassa niin, että enkeli olisi minut pelastanut noin selvästi kuin sinut 

[Lake]

Onpa ihana enkelikokemus!  Olin muutaman kuukauden itse toisessa ala-asteessa oppilaana. Opettajamme kertoi, miten hänen miehensä oli jossain kaivotyössä pudonnut keskeneräiseen kaivoon. Ennen kuin hän iskeytyi maahan voimakkaat kädet siirsivät hänet pehmeästi sivummalle. Muuten hän olisi pudonnut jonkun terävän ja ison esineen päälle (en enää muista mikä se oli) ja mahdollisesti halvaantunut tai kuollut.

Tuttu kaatui lautakasojen päälle saaden nauloja selkänsä täyteen. Ei puhunut kokeneensa enkeleitä. Selvisi kuitenkin. Ehkä enkelit vaikuttivat naulojen sijaintiin? Herää kysymys miksi toiset saavat kärsiä ja toisia autetaan..
No ehkä se liittyy jotenkin henkilökohtaiseen oppimiseen.

Voiskohan tuota testata hyppäämällä esim. talon katolta kokeeksi ja pyytää enkeleitä kantamaan maahan?
Jos kuolee, niin sitten se oli tarkoitus, jos ei kuole niin hyvä.

[Seija78]

Aikuisena muistaa lapsena tapahtuneet asiat hieman värittyneesti.

[Hiisitär]

Voiskohan tuota testata hyppäämällä esim. talon katolta kokeeksi ja pyytää enkeleitä kantamaan maahan?

Ihan hauska ehdotus, mutta epäilenpä, että henki siinä lähtisi! Mitä nyt olen enkeleistä ja heidän toimitaluvistaan oppinut, he kyllä suojelevat pyydettäessä, mutta eivät voi suojella silloin, jos henkilö itse ottaa tietoisen riskin tai tapaturman on tarkoituskin tapahtua (aivan kuten ajattelitkin. Miksi toiset kärsivät ja toiset eivät? Syitä on niin monia, mutta yleisin lienee se, että niin kuuluikin tapahtua. Miksi? Se on sitten ihan toinen juttu  )

Esimerkkinä vaikka nainen, joka pyytää suojelusta enkeleiltä lähtiessään illalla ulos, jotta hän välttyisi ryöstöiltä, pahoinpitelyiltä tai raiskaukselta. Vaikka enkeli nyt suojeleekin häntä se ei tarkoita sitä, että valoisan ja turvallisen reitin sijaan nainen voisi päättää mennä vaarallisen reitin kautta ja ottaa tietoisen riskin hyökkäyksestä. Ainoastaan silloin, jos naisella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea hirveän raiskauspuiston läpi, enkeli tietää tämän ja suojelee häntä parhaansa mukaan. Jos nainen tulee raiskatuksi/ryöstetyksi/hakatuksi siitä huolimatta, että meni valoisaa reittiä,sen oli tarkoituskin tapahtua. Enkelithän eivät saa puuttua meidän tekemiin valintoihimme, oli kyseessä sitten juuri sillä hetkellä tehty valinta tai valinta jo ennen syntymää. Enkelit kunnioittavat suuresti valintamme vapautta.

Näin talven liukkauden tultua pyydän aina omaa enkeliäni pitämään huolen siitä, etten liukastu ja kaadu satuttaen itseni. Tosin unohdin pyytää tätä viime viikolla ja lensi todella komeasti selälleni keskellä kaupunkia!  Enkelini pitää huolen siitä, etten kaatuile, mutta se ei tarkoita sitä, että voisin ajatella "No niin! Katsonpas pidätkö sinä todellakin lupauksesi ja menenkin hiekotetun tien sijasta tuosta polulta, jossa on jäätä ja sen päällä irtolunta. Katsotaan kaadunko!" - no varmana kaadun! 

Tavallaan kyse on yhteistyöstä  Minä katson vähän minne kävelen ja enkeli huolehtii siitä, että en kaadu matkallani. Aina ei tietenkään voi välttyä kaatumasta - varsinkin jos olen aamulla tietoisesti laittanut liukkaammat kengät jalkaan ja pyydän jälkeen apua. Varmaan se "herra" tuossa pudistelee päätän, että "voi taivas, olisit nyt laittanut nuo kunnon talvikengät...!" 

[Lake]

Näin talven liukkauden tultua pyydän aina omaa enkeliäni pitämään huolen siitä, etten liukastu ja kaadu satuttaen itseni. Tosin unohdin pyytää tätä viime viikolla ja lensi todella komeasti selälleni keskellä kaupunkia! 

Eikös tuollaista voi pyytää kestona ettei se jää muistamisesta kiinni
Vai vanheneeko pyyntö jotenkin ajan mittaan?

[Lilli]

Tällaisestakin tapauksesta olen kuullut:

eräs mies ajoi autollaan kolarin, itse asiassa hyvin vakavan sellaisen. Auto meni pahasti ruttuun ja mies jäi sisälle loukkuun. Hän oli niin pahasti loukkaantunut, että oli siirtymässä jo toiselle tasolle, missä hän oli tavannut henkioppaita/enkeleitä. Nämä olivat ilmoittaneet, että miehen aika ei ole tullut vielä.

Kun mies heräsi, hän löysi itsensä auton ulkopuolelta. Oli kuulemma elämänkatsomusta mullistava kokemus.

[Hiisitär]

Kai sen voisi kestonakin pyytää, itse koen kyllä mukavammaksi pyytää vasta sitten kun tarvitsen 

[täysikuu]

Meillä perheen kesken on useitakin enkelitapauksia, ei niitä voi muutenkaan tulkita.
Olimme ulkomailla ja illalla lähdössä syömään jonnekin kaupungille. Kävelimme ja naureskelimme, oli jo melko pimeääkin. Olimme risteyksessä suojatien kohdalla ja huomasin, että auto tulee lujaa vauhtia. Meidän kymmenvuotias pomppi onnellisena kävelytiellä ja pyörähteli, naureskeli. Yhtäkkiä poitsu oli menossa ylittämään tietä (ei yksinkertaisesti tajunnut auton tuloa), näin kuinka autonkuljettaja yritti jarruttaa ja poika horjahti ajotielle päin, suoraan auton alle menossa....... ja silloin aivankuin joku olisi pysäyttänyt hänen liikkeensä ja kääntänyt sen toisin päin. Sanoimme tyttäreni kanssa yhteen ääneen; joku nosti hänet pois! Hui, se oli hurja hetki, mutta onneksi on enkeleitä!

Ajelimme todella huonolla loskasäällä kohti Tamperetta. Pysähdyimme muistaakseni bussipysäkille ja mieheni meni tupakkitauolle. Istuimme autossa lasten kanssa kun jotain LENSI vierestämme penkalle. Se oli auto, joka teki hurjan lennon kovasta vauhdista suoraan pöpelöön. Kaikki tapahtui silmiemme alla. Juoksin hurjaa vauhtia autolle, mieheni liimaantui paikoilleen säikähdettyä armottomasti. Auto oli hangessa katollaan, sieltä kömpi hyvännäköinen nuori mies, pöllähtäneen näköisenä ja kyseli että mitähän oikein oli tapahtunut?!
Mies siis oli ihan ok, ulkoisesti. Sanoin että soitan ambulanssin, mutta en ehtinyt sitä tekemään, koska ambulanssi oli ohiajolla ja pysähtyi katsomaan meitä. Näin mies sai asiaankuuluvan avun varmasti ja me "perhoslennon oppitunnin". Tyttäreni tokaisi, aivan kuin punainen perhonen olisi lentänyt ilmassa (auto oli punainen, eikä sille sitäpaitsi tainnut montaa kolhua tulla....)

Kaikkea voi saada kokea, silmät avautuvat. Kiitos enkelit

[sawotar]

Minulla sattui 6v sitten sellainen, Olin lasteni kanssa ylittämässä tietä nuorin oli 1½v istui rattaissa ja keskimmäinen oli silloin 3 v hän käveli rinnallani ja yhtä äkkiä ääni sanoi...''Meneppä nyt nopsaan'' ja vaistomaisesti nopeutin tahtiani ja pääsin aidatulle piha-alueellemme, niin sen että käänsin selkäni niin auto ajoi todella kovaa vauhtia suojatiellä josta oli renkaat ammuttu rikki ja poliisi auto tuli kauheeta vauhtia perässä, eli kyseessä oli taka-ajo ja ilm, karkulaisen ei ollut edes tarkoituskaan pysähtyä joten jos oisin jäänyt viivyttelemään, niin alle oltas jääty katson selkeesti sen enkeli kokemukseksi  Kiitos oman enkelin

[Ozzette]

Olin n. 12-vuotias. Olin omassa huoneessani ja käymässä nukkumaan. Halusin lapsena aina nukkua niin, että huoneen ovi oli hiukan raollaan. En tiedä miksi, kaipa minua muuten pelotti... Siinä sitten sängylläni makoilin silmät avoinna, katsellen oven raosta eteiseen. Ja ihan yhtäkkiä näin loistavan valon, joka lähestyi minua. Kun ilmestys oli jo huoneeni ovella huomasin, että se oli Jeesus valkoisessa kaavussa. Ainakin Jeesukselta hän lapsen mielessäni näytti, kun Hänellä oli ristiinnaulitsemisen merkitkin käsissään ja paljaissa jaloissaan. Säikähdin AIVAN KAUHEASTI, kun tajusin, mikä tuo ilmestys oli ja menin peiton alle karkuun sydän kovasti pamppaillen. Sitten kun sieltä uskaltauduin kurkkaamaan, oli ilmestys kadonnut... Sitä en unohda IKINÄ ! Ja vielä tänä päivänäkin olen miettinyt, oliko näkyni TODELLA Jeesus, vai lapsen mielikuvituksen tuotetta vai mikä se oli ? Ja mitä asiaa sillä olisikaan ollut... Melko vakuuttunut kyllä olen että se OIKEASTI OLI Jeesus... 

[valonkantaja]

Tämä kokemus on aika tuore, tältä syksyltä...

Olen siis ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Meillä on hoitamisen taidossa lääkelaskentaa. Siitä oli tentti melko alkuvaiheessa, emmekä olleet paljon saaneet harjoitusta. Minulle on matematiikka aina ollut vaikeaa, lukion päästötodistuksessakin komeilee vitonen lyhyestä matikasta.. : No, kuten skeptisesti ajattelinkin, en päässyt ekasta tentistä läpi. Tentti siis koostuu kymmenestä laskusta, jotka pitää kaikki saada täysin oikein ja aikaa siihen on 45 minuuttia. Neljä kertaa olin jo tentin uusinut ja alkoi olla aika epätoivoinen olo. Pyysin hyvin paljon enkeleitä avukseni, monia kertoja päivässä, odotellen seuraavaa tenttipäivää...

Siihen tenttiin mennessäni, minut valtasi sanoinkuvailematon rauha ja varmuus. Laskin kaikki laskut kuin ulkomuistista, vaikka joka uusinnassa oli tietenkin eri laskut. Kello yksitoista palautin kokeen ja opettaja tarkasti sen saman tien... Sain sen takaisin - kymmenellä oikeinmerkillä varustettuna.

Tentin jälkeen muistui mieleeni tekstiviesti jonka olin edellisenä iltana saanut ystävältäni.
"Todistetaanpa että enkeleitä On Olemassa. He ovat elämässäsi joka päivä mukana. Lähetä tämä viesti viidelle ystävällesi, niin saat huomenna klo. 11 kuulla jotain, mitä olet pitkän aikaa halunnut/toivonut kuulevasi" (huom. viesti ei ollut tuollainen sanatarkkaan, mutta suurin piirtein noin se meni)

Minä olin lähettänyt sen viestin viidelle ystävälleni... Enkelit tosiaan olivat mukana!