seuraava »

[*Kide*]

Mietiskeltyäni ihmisten kanssakäynnin "sääntöjä" ja seurattuani täällä keskustelua, mitä rakkaudella saa, kysyisin teiltä tätä...

Onko kuulijalla minkälainen vastuu kuulemastaan ja varsinkin lisäselvitysten pyytämisen suhteen? Em. olet antanut kritiikkiä jostakin toiselle rakkaasta asiasta ja tuo toinen tietysti luokkaantunut/suuttunut. Menetkö leijonanluolaan selvittämään vai annatko toisen tulla selvitystä pyytämään? Varsinkin, jos tiedät olleesi oikeassa asian suhteen 

Rakkaalle sanonut kovat sanat uppoavat syvälle, mutta eikö totuuskin satuta? Pitäisikö siis olla vain hiljaa, ettei satuta?
Ikävä tilanne päällä ja oikeastaan ei tekisi mieli yhtään pöyhiä, kun jo nyt on sanomiseni ja motiivini ymmärretty väärin  pöly laskeentuu, näkeekö paremmin vai ollaanko jo liian kaukana?
Ajatuksia... 

[Riitta]

Tahan voisi vastata kysymalla mita on rakkaus.
Mielestani rakkauteen kuuluu myos sanoa totuus, vaan miten asian esittaa oikein on jo eri asia. Tuntemalla toisen ja harkitsemalla paljon valiten oikeita sanoja on aika paljon jo politiikkaa joka kehittyy ajan kanssa(kukaan ei ole seppa syntyessaan).
Mutta vaikka olisi oikeassa ja toisen reaktio on rajahtava-ainahan voi pehmentaa sanoja vaikka jalkikateen.

[Rakkauden enkeli]

Mietiskeltyäni ihmisten kanssakäynnin "sääntöjä" ja seurattuani täällä keskustelua, mitä rakkaudella saa, kysyisin teiltä tätä...

Onko kuulijalla minkälainen vastuu kuulemastaan ja varsinkin lisäselvitysten pyytämisen suhteen? Em. olet antanut kritiikkiä jostakin toiselle rakkaasta asiasta ja tuo toinen tietysti luokkaantunut/suuttunut. Menetkö leijonanluolaan selvittämään vai annatko toisen tulla selvitystä pyytämään? Varsinkin, jos tiedät olleesi oikeassa asian suhteen 

Rakkaalle sanonut kovat sanat uppoavat syvälle, mutta eikö totuuskin satuta? Pitäisikö siis olla vain hiljaa, ettei satuta?
Ikävä tilanne päällä ja oikeastaan ei tekisi mieli yhtään pöyhiä, kun jo nyt on sanomiseni ja motiivini ymmärretty väärin  pöly laskeentuu, näkeekö paremmin vai ollaanko jo liian kaukana?
Ajatuksia... 

Nyt minua jäi häiritsemään, koska tuo keskustelu "mitä rakkaudella saa" on minun aloittamani... En ole itse huomannut siellä ainakaan mitään ihmeitä... Mikä sinua siellä häiritsee? Toivottavasti minä en ole ainakaan loukannut sinua tai kirjoittanut mitään typerää...  Eli siis lisäselvityksiä pyytäisin jos suinkin mahdollista. 

[*Kide*]

Ei, ei missään tapauksessa siellä mikään häiritse... iik ja anteeksi kun tämän ketjun aloitus tekstistä sait sen vaikutelma!

Tuo ketju on saanut aikaan minussa suuria ajattelun ja pohdinnan työtä, se tavallaan on antanut tukea kun olen pohtinut paljon omaa asemaani eri tilanteista ja eri vuorovaikutus tapahtumissa, omassa lähisukupiirissäni. Tuosta ketjusta olen ammentanut rakkautta ja voimaa olla tietyistä minua ja omaa perhettäni koskettavista asioista varma ja järkkymätön, kiitos kaunis ja lämmin siis siitä 
Tässä ketjussa tahdoin udella teidän (ihmisten joita arvostan kovasti  ) mielipiteitä, tällä hetkellä itselleni hankalassa asiassa... 

[Rakkauden enkeli]

Ei, ei missään tapauksessa siellä mikään häiritse... iik ja anteeksi kun tämän ketjun aloitus tekstistä sait sen vaikutelma!

Ei tarvitse pyydellä anteeksi. Kiva kuitenkin ettei häiritse. Minulle voi aina sitten sanoa suoraan jos häiritsee. Anteeksi puolestani oma väärinymmärrykseni. 

[^^Queen Nefertiti^^]

En tiedä ymmärsinkö oikein, mutta kenenkään ei koskaan tarvitse loukkaantua mistään, ei vaikka joku provosoisi. Kaikkeen voi suhtautua huvittuneena. Jos itse taas iskee arkaan paikkaan tai tietää jonkun asian  aiheuttavan reaktioita, kannattaa tiedostaa mitä tuleman pitää.  Ihmiset ovat kovin reaktiivisia otuksia. Kritiikin sijaan voisi keskustella maltillisesti, esittää erilaisia näkemyksiä, jos toinen on kykenevä älyllisesti pohdiskelemaan eikä ole kovin tunteenomainen ajattelussaan. Pyydä anteeksi&aloita alusta.

[*Kide*]

Näin itse myös katson asiaa, jotta maltilla pääsee pidemmälle kuin millään muulla. Tuo toinen osapuoli vaan alkoi ottaan tunteita peliin, eli taisi osua oikeinkin arkaan paikkaan 
Asiaani en aio pyydellä anteeksi, mutta ehkäpä ulosantia olisi voinut pehmentää 

Eikös ole kumma, kun ihmiset reakoivat niin eritavalla eri asioihin? Sitä juuri tarkoitin kuulijan vastuulla... nyt meillä on ns.kuuloyhteys poikki, eli kaippa se minä sitten taas olen joka ottaa yhteyttä ja alkaa selvittämään, vaikka toisinkin päin voisi joskus mennä...

Ja mistä oikeasti ihan tasan tarkkaan voi tietää, miten toinen reagoi... tämäkin episodi sai mielestäni niin hullun suuret mittasuhteet, vaikka tiesin sohaisevani arkaan paikkaan (en arvannut olevan ihan elämää isompi asia  )
Tunneskaalani tilanteesta tähän päivään -ärtymys ja sanominen, hämmennys ja kuuntelu, huvittuminen ja asian antaminen vain olla , suuttumus ja yhteydenotto asianomaisen puolisoon (aloitin tämän ketjun puhelun jälkeen), kyllästyminen ja ajatus tunteesta; "antaa p... olla kun on mättäälle pudonnut"  ei jaksa vääntää enempää 

Onko  tuossa tunneskaalassa tuttua kuvioita teille? Vai olenko oikeasti se kylmä, ilkeä ja v...ainen ä-m-m-ä 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mistähän asiasta on kyse? Jos puhuu rakkaudellisesti voisi luulla saavansa sellaista palautetta. Minutkin on vaikea saada kuuntelemaan tai kääntämään pää, mutta palstalla on tällä hetkellä pari kolme tyyppiä joita kuuntelen - ne jotka ovat lähinnä Jumalaa (elikä melkeinpä kuuntelen enää niitä jotka saavat suoraa viestintää Jumalalta, ja minun tehtäväni on koettaa seuloa onko se niin ja mikä kolahtaa). Ja luulenpa että he kaikki tietävät kenestä puhun. 

Itsekin tykkään hämmentää joskus asioita, mutta enemmänkin olen oppinut varomaan ja opiskelen itse asiat selväksi mieluummin kuin alan tökkiä muiden uskomuksia (saatikka että saarnaisin, se on nyt hieman out..)=. 

[Valkeinen]

Olen melko porsas kyllä itse mutta sanon kyllä ihan niinkuin asian ajattelen sillä en voi ikinä toisen puolesta kuvitella miten toinen asian ottaa suuntaan tai toiseen. Jos jätän jotakin sanomatta sillä voi ollakin merkitystä juuri hänelle. Jos taas mietin puhunko liikaa en senkään merkityksestä voi tietää. Mietin vain sen oman kohtani: mitä sanon ja miksi ja sitten sanon vain sen. Olen huomannut olevani varsinainen provosoija ja hyväksynyt sen roolini sillä esiin nousee yleensä semmoisia asioita sekä itselleni puheeni kautta että aina kenelle tahansa toisellekin omista lähtökohdistaan kuulla.

pÄLÄ PÄLÄ. Siispä jokainen kuulee sen mitä sillä hetkellä toisen puheesta peilaa omassa elämästään. Myrskyjäkin siitä seuraa. Se voi olla tärkeä myrsky vaikka sanoja joutuisikin syntipukiksi. Mahdollisuuden lahja joka sanassa.

[TaruTuulia]

Olen huomannut olevani varsinainen provosoija ja hyväksynyt sen roolini sillä esiin nousee yleensä semmoisia asioita sekä itselleni puheeni kautta että aina kenelle tahansa toisellekin omista lähtökohdistaan kuulla.

pÄLÄ PÄLÄ. Siispä jokainen kuulee sen mitä sillä hetkellä toisen puheesta peilaa omassa elämästään. Myrskyjäkin siitä seuraa. Se voi olla tärkeä myrsky vaikka sanoja joutuisikin syntipukiksi. Mahdollisuuden lahja joka sanassa.

  Allekirjoitan joka sanan; ihan kuin omat ajatukseni olisit pukenut muotoon! Tuppaa käydä usein niin, että myrskyjä tulee ihan huomaamattaan nostatettua ja sitten oma osani on jäädä vain seuraamaan tilanteen kehittymistä.

[Valkeinen]

Olen huomannut olevani varsinainen provosoija ja hyväksynyt sen roolini sillä esiin nousee yleensä semmoisia asioita sekä itselleni puheeni kautta että aina kenelle tahansa toisellekin omista lähtökohdistaan kuulla.

pÄLÄ PÄLÄ. Siispä jokainen kuulee sen mitä sillä hetkellä toisen puheesta peilaa omassa elämästään. Myrskyjäkin siitä seuraa. Se voi olla tärkeä myrsky vaikka sanoja joutuisikin syntipukiksi. Mahdollisuuden lahja joka sanassa.

Allekirjoitan joka sanan; ihan kuin omat ajatukseni olisit pukenut muotoon! Tuppaa käydä usein niin, että myrskyjä tulee ihan huomaamattaan nostatettua ja sitten oma osani on jäädä vain seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Tuosta muuten tulikin vielä semmoinen mieleeni että ympärilläni on itseeni verrattuna tosi asiallisia ja diplomaattisia ihmisiä, jotka eivät sano ääneen vaikka ajattelisivatkin toisin - varmaan välttääkseen sitä myrskyäkin. Ja kun heistä ei saa mitään irti (lue: en näe kuvaani heistä lampunkaan valossa) astuu ilmeisesti se provokaattori kuvioihin jotta ne todelliset ajatukset tulisi esiin. Ja siltikään, miten "negatiivisia" tahansa, ne ovat hyvin tärkeitä eikä niistä loukkaannu vaan päin vastoin. Olisi aivan ihana jos ihmiset vain sanoisivat mitä oikeasti ajattelevat ja jättäisivät sen vastuun kuulijalle mitään esioletuksin muuttelematta.

[Elektra]

Onko  tuossa tunneskaalassa tuttua kuvioita teille? Vai olenko oikeasti se kylmä, ilkeä ja v...ainen ä-m-m-ä 

Vastaukset kysymyksiisi:
On. 
Olet. 
    

Älä ota elämää liian vakavasti, eiköhän se riitä että toiset ottavat. Kuten Härät.

[*Kide*]

Vastaukset kysymyksiisi:
On. 
Olet. 
    

Älä ota elämää liian vakavasti, eiköhän se riitä että toiset ottavat. Kuten Härät.

Syyllisyys paperikoriin muun roskan sekaan ja nautti vielä tuosta olotilasta  Et ole muuten ensimmäinen joka kehoittaa ottamaan hieman vähemmän vakavasti  yritys hyvä 10.  siis täällä päässä 

Ja kun heistä ei saa mitään irti (lue: en näe kuvaani heistä lampunkaan valossa) astuu ilmeisesti se provokaattori kuvioihin jotta ne todelliset ajatukset tulisi esiin.

Hieno huomio  Minkä ihmeen vuoksi jotkin ihmiset ovat niin sisäänpäin kääntyneitä, että eivät kuuntele tai kuulevat mitä haluavat  onko se tapa hallita myös omia tunteita ja reaktioita? Ja kun joku rävähtää tai vain tökkää, heti sen ihmisen em. hermoissa on jotakin vikaa 

[Elektra]

Niin - kyllähän se niin on että kullakin on oma uskomusten harso harhana välissä, ja sen kautta kun ne sanat suodattuu, niin eihän se viesti ole sitten sama kuin millaisena se puhujan suusta kirposi ilmoille.

Tätähän se on peilaaminen ja tässähän sitä on se opin paikka, oppia kuulemaan mitä toinen sanoo ja tarkoittaa - eikä kuunnella sitä mitä luulee kuulevansa.

Itsellänikin on ollut herne niin syvällä nenästä, että ei se sieltä ole toisen kaivamana lähtenyt. Itse kukin herneet nenäänsä tunkee ja itse ne on sieltä poiskin kaivettava. Muuten ne alkaa mädätä ja haista siellä 

(kaivelee varovasti viimeistä herneenpuolikasta pois nenästään)

Toinen, mikä on hyvä muistaa, on se, että kukin aikuinen ihminen on itse ihan vastuussa siitä miten suhtautuu toisen sanomisiin. Joku saattaa samasta lauseesta riemastua ikihyviksi kun taas toinen on porot sieraimessa välittömästi ja mykkäkoulua loppu vuoden. (ja tästä ei sitten passa Härkämerkuriusta muistutella, että minähän sanoin...) 

[^^Queen Nefertiti^^]

Ehdit sanoa peilin ennen minua.. ote kirpoaa..