^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #30 : 14.04.2007 16:14:11 » |
|
Ehkei pidä inhota vaan suhtautua neutraalisti.
Ihmettelen mistä teille kaikille aina tulee nämä "energian hyvät ja huonot" vaiheet. Itse lähinnä mietin vaan, mitä olennaista minulla on kokematta ennen siirtymistä lopulliseen valoon, energiaan (jälleensyntymien loppu siis, ellen palaa uuteen kaikkeuteen). Koen elämän kuitenkin enemmän toiminnan, suhteiden tasolla kuin energiamuutoksina. Siis en aisti "ilmassa olevia niitä ja näitä energioita", "maapallon kohotteluja" jne.-Kehostojutut menevät ihan ohi, siksi kai pidän niin epätodellisina moiset Pohjolan valot. Jos öisin koen jotain henkisiä koulutuksia, siltikään en päiväsaikaan koe sen kummempia.
Eli?
|
|
« Viimeksi muokattu: 14.04.2007 17:57:48 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #31 : 14.04.2007 16:37:49 » |
|
No parhaani mukaan neutraalisti yritän siihen suhtautua, mutta vällä menee pakostakin herne nenään, kun känniälliöt tulevat viereen örveltämään ja ympäristö kyselee, miksi en ryyppää ja miksi sulla on noin vanhoillinen suhtautuminen alkoholiin eli sellainen, että juhlia voi ilman alkoholiakin (suomalainen tunkee alkoholia joka tapahtumaan) ja jos sitä otetaan otetaan sivistyneesti kohtuudella. Mutta ei siitä enempää, menee muuten ihan liikaa off-topic
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #32 : 14.04.2007 17:56:16 » |
|
Eli eikö uusi energia ole muuttanutkaan suomalaisia henkisiksi yrttien nauttijoiksi.. niin.. minä otan asiat maltilla, kun osaan väistellä juopumisia mm juhannuksena. En mene sinne missä juodaan.
Tosiaan ihmettelen vaikuttaako nämä energiat jotenkin harvoihin ja valittuihin kun ei vanhemmat, sukulaiset, serkut tai exät ole sen kummemmin "tajuntaa" laajentaneet, no ehkä yksi heistä.
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #33 : 14.04.2007 20:31:13 » |
|
Voisikohan tuo alkoholi juttu olla jotain syvällä alitajunnassa olevaa vanhasta kiinni pitämistä? Huomaan itsekin,että välillä käy mielessä useitakin entiseen kuuluvia juttuja.Ei niin,että lähtisin niitä toiminnaksi muuttamaan,mutta jostain kumman syystä vaan niitä eteen putkahtelee. Ja kyllä!Kiukkuaminen kaikkeen on myös nyt meneillään. Olen itseni bunkkeroinutkin ja kuten kerroin,puhelimet äänettömällä. Kuitenkin katsoin hetki sitten puhelinta,että niinpä!Kukaan ei ole edes kaipaillut. Siis täysin päätöntä reagoimista.Nyt on jo onneksi se puristus pois rinnasta,vaan tilalle on tullut jonkinlainen tyhjyys.Kaipaus johonkin jota ei edes tiedosta. SA! Huomioni mukaan samassa junassa ovat nekin,jotka eivät kuunaan ole kuullut koko huuhaa touhusta.Seuraapa vain,miten kärttyisiä ja muuten oireilevia ihmiset ovat. Ei muuta kun JAKSAMISTA!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #34 : 15.04.2007 01:44:00 » |
|
Voisikohan tuo alkoholi juttu olla jotain syvällä alitajunnassa olevaa vanhasta kiinni pitämistä? Huomaan itsekin,että välillä käy mielessä useitakin entiseen kuuluvia juttuja.Ei niin,että lähtisin niitä toiminnaksi muuttamaan,mutta jostain kumman syystä vaan niitä eteen putkahtelee. Ei missään nimessä, tämä on täysin mahdoton vaihtoehto, jos tuo muisto ei sitten tule jostain tiedostamattomasta menneestä elämästä! Olen kasvanut absolutistiperheessä, sisarukseni ovat absolutisteja ja suurin osa ystäväpiiristäni kuuluu näihin henkilöihin, jotka nauttivat alkoholia hyvin harvoin ja erittäin sivistyneesti. Olen ollut täysabsolutisti, kunnes 21-vuotiaana ostin uuden vuoden kunniaksi Smirnoff Icen, jonka jälkeen olen ottanut tosiaankin sen yhden drinkin illanvieton aikaan, muutaman kerran vuodessa iltaa ulkona istuessani, JOS minulla on drinkkiin varaa - muuten mennään normaaliin tapaan limpparilinjalla. Eli sanoisin, että olen yhä 95% absolutisti
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #35 : 15.04.2007 10:01:19 » |
|
Juuri tuota tarkoitinkin,eli jossain syvällä alitajunnassa (ent.elämissä). Ajatus lähti vain siitä,että minulla myös nuo haikailut johonkin,ovat välillä sellaisia,etten osaa yhdistää niitä mihinkään tässä elämässä koettuun. Enkä myöskään lähtisi toteuttamaan. En tiedä,elämme niin tapahtumarikasta aikaa,ettei pieni pää pysy mukana. Ja tuo tyhjyyden tunne,ilman että haluaisi todella kenenkään tai minkään sitä edes täyttävän. Keksiikö joku sille selitystä?Minä en,koska en todellakaan halua juuri nyt tänne yhtään ketään. Olisiko kaipuuta tuonne jonnekin,mistä olemme lähtöisin?Kaipuuta kotiin? Olen näitä ennenkin kokenut,enkä nyt tarkoita masennusta.Lyhyitä kausia,jotka kyllä menevät ohi,silti tehden tuon tyhjän olon. Ähh,, En osaa selittää paremmin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #36 : 15.04.2007 10:14:10 » |
|
Toki tämä on vain trippi täällä, ei ahdista suuntaan eikä toiseen. Odottelen vain sitä stooria mikä on vielä kokematta. Alkohoolit jne ei haittaa. Tapahtumia just sopivasti, pää pysyy hyvin mukana.
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Iskariot
Vieras
|
|
« Vastaus #37 : 15.04.2007 10:52:46 » |
|
Voisikohan tuo alkoholi juttu olla jotain syvällä alitajunnassa olevaa vanhasta kiinni pitämistä? Huomaan itsekin,että välillä käy mielessä useitakin entiseen kuuluvia juttuja.Ei niin,että lähtisin niitä toiminnaksi muuttamaan,mutta jostain kumman syystä vaan niitä eteen putkahtelee. Minulla on tuota samaa. Joskus melkeinpä kauhistelen sitä, että jospa tässä änkeäisin vielä juomaankin. Moni kun tekee sitä täysipäiväisestikin. Siispä haluan auttaa: tuoda valoa niille, jotka pimeydessä vaeltavat. Ja huh, millaisessa toivottomuuden suossa... Ja kyllä!Kiukkuaminen kaikkeen on myös nyt meneillään. Olen itseni bunkkeroinutkin ja kuten kerroin,puhelimet äänettömällä. Kuitenkin katsoin hetki sitten puhelinta,että niinpä!Kukaan ei ole edes kaipaillut. Olet kuitenkin sellaisenaankin ikuisesti iloittava olemassaolevuus!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Iskariot
Vieras
|
|
« Vastaus #38 : 15.04.2007 11:01:23 » |
|
... Ja tuo tyhjyyden tunne,ilman että haluaisi todella kenenkään tai minkään sitä edes täyttävän. Keksiikö joku sille selitystä?Minä en,koska en todellakaan halua juuri nyt tänne yhtään ketään. Onko se puolinaisuutta? Ei kuitenkaan niin, että oikeasti olisit puolinainen ... vaan niin, että kaipaat syväkokemusta koko...naisuudestasi . Jolloin oma täydennyspuolesi tekee sinusta elämäsi kuningattaren! Olisiko kaipuuta tuonne jonnekin,mistä olemme lähtöisin?Kaipuuta kotiin? Olen näitä ennenkin kokenut,enkä nyt tarkoita masennusta.Lyhyitä kausia,jotka kyllä menevät ohi,silti tehden tuon tyhjän olon. Ähh,, En osaa selittää paremmin. Ei tarvitsekaan selittää... paremmin. Ajattelen niinkin, että... olet jostakin muualta käsin tätä eloasi ihmisen osassa. Mutta ollen vain osaksi... ihminen. Osa sinusta kätkee sinut sisälleen. Olethan ympyröity todellisella itseydelläsi ja kaikesta muustakin perillä olemisellasi. Olethan, oi olethan!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #39 : 15.04.2007 11:28:27 » |
|
KIITOS ISKARIOT! Puit niin selkeästi sanoiksi tuntemukseni.Jopa nauratti,eli annoit hetken iloakin tänne minun suoalueelleni. Juuri noin se menee!Ja noin koen! Niinä valoisina hetkinä,kun olen suorassa yhteydessä korkeampaan minääni,jumaluuteeni,tiedän ja näen harhan hyvin selkeästi. Mutta se ei ole vielä pysyvä olotila.Hetken helpotus,jolloinka koko tämä meidän törmäilymme täällä,syyt siihen,näyttävät todella yksinkertaisilta. Niihin hetkiin yritän palata aina silloin,kun tulee näitä suoretkiä. Sillä tiedän,että TIEDÄN kaiken tarkoituksen.En vaan jaksa muistaa sitä. Ehkä jonain kauniina päivänä olen kokonainen.Kuoret ja mieli eivät enää rasita. Enkä nyt tarkoita,että haluan kuolla.Mutta sen sinä ymmärrätkin.
|
|
« Viimeksi muokattu: 15.04.2007 11:37:31 kirjoittanut Chandra »
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #40 : 15.04.2007 11:59:36 » |
|
Ehkei pidä inhota vaan suhtautua neutraalisti.
Ihmettelen mistä teille kaikille aina tulee nämä "energian hyvät ja huonot" vaiheet. Itse lähinnä mietin vaan, mitä olennaista minulla on kokematta ennen siirtymistä lopulliseen valoon, energiaan (jälleensyntymien loppu siis, ellen palaa uuteen kaikkeuteen). Koen elämän kuitenkin enemmän toiminnan, suhteiden tasolla kuin energiamuutoksina. Siis en aisti "ilmassa olevia niitä ja näitä energioita", "maapallon kohotteluja" jne.-Kehostojutut menevät ihan ohi, siksi kai pidän niin epätodellisina moiset Pohjolan valot. Jos öisin koen jotain henkisiä koulutuksia, siltikään en päiväsaikaan koe sen kummempia.
Eli?
Eli, tuo on juuri sinun oma ja ainutlaatuinen "polkusi". Kulje sitä edelleenkin omalla tavallasi. Jokainen kulkee polkunsa omalla tavallaan.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
eppana
|
|
« Vastaus #41 : 15.04.2007 13:48:50 » |
|
Tää laulu on nyt soinut päässä jo kohta pari viikkoa..Hyvä laulu ei siinä mitään, paljon osuvia sanoja ja siltikään ei viellä kaikkea. Oli pakko laittaa tää tänne onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan? onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan? niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, et huomaakaan? päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä...
|
|
|
tallennettu
|
"Optimisti pärjää helvetissäkin, pessimisti ei taivaassakaan"- vanha sanalasku.
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #42 : 15.04.2007 13:51:48 » |
|
Tää laulu on nyt soinut päässä jo kohta pari viikkoa..Hyvä laulu ei siinä mitään, paljon osuvia sanoja ja siltikään ei viellä kaikkea. Oli pakko laittaa tää tänne onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan? onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan? niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, et huomaakaan? päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä... Oi kiitos! Nuo sanat ovat minuakin kovasti koskettaneet. Tuo oli itseasiassa laulu, joka minulle kolahti murrosikäisenä juuri ennen "henkistä heräämistäni". Se kuvaili niin hyvin sen hetkisiä tuntojani... Ihme "sattumia" ja synkroniaa taas...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkaudenliekki
Vieras
|
|
« Vastaus #43 : 15.04.2007 14:23:28 » |
|
Tää laulu on nyt soinut päässä jo kohta pari viikkoa..Hyvä laulu ei siinä mitään, paljon osuvia sanoja ja siltikään ei viellä kaikkea. Oli pakko laittaa tää tänne onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan? onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan? niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, et huomaakaan? päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä... Oi kiitos! Nuo sanat ovat minuakin kovasti koskettaneet. Tuo oli itseasiassa laulu, joka minulle kolahti murrosikäisenä juuri ennen "henkistä heräämistäni". Se kuvaili niin hyvin sen hetkisiä tuntojani... Ihme "sattumia" ja synkroniaa taas... ....Nuo sanat ovat minuakin kovasti koskettaneet. Tuo oli itseasiassa laulu, joka minulle kolahti ... ennen "henkistä heräämistäni". Se kuvaili niin hyvin sen hetkisiä tuntojani... ja kuvasi hyvin pitkän aikaa sitä nimetöntä kaipuuta jonnekin josta ei vielä silloin ollut ihan varma - että onko sitä olemassakaan.... ja kuule Rakkauden valo - soi tämä laulu minulla silloin myös kun laitoimme tänne foorumille Bridgen over troubles watersin - ja Let It Been... ... ja soi myös pitkän aikaa " salarakkaani tunnusmelodiana"... ...hmmm. jospa olinkin silloin itse itseni salarakas ja kaipuu oli kotiin - eli sydämeen - ei vain ollut silloin vielä karttoja tai reittejä .... oli vain sisäinen tieto ja kokemus jostain... ja mistä se tuli siitäkään ei ollut "harmainta hajua vielä silloin"...vaan tässähän tämä kuva ja kokemus kuin todellisuuskin on vuosien varrella kirkastunut... ja fokusoitunut - sinne Sydämen seutuville ja sydämeen...siellä se siemen oli ollut odottamassa että sen löydän ja alan sitä hoivata että se puhkeaa kukkaan jota taas hoivaan...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #44 : 15.04.2007 14:31:47 » |
|
Kiitos Eppana laulun sanoista! Kuvaava ja myös niin tuttu.Pave Maijanen aikoinaan esitti. Nyt ne sanat ovat vain saaneet aivan uuden tarkoituksen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|