Omasta kokemuksestani sanoisin, ettei edes ole suotavaakaan mitenkään "valjastaa" tai "suojata" energioitaan nyt, kun niihin tehdään toistenkin kokemisella muutoksia vaan kun antaa kaiken vain tapahtua "vähin äänin" niin pääsee kaikista helpoimmalla.
Minua on aina kiehtonut sinun kielesi, siinä on kuin jokin aivan uusi sointi, vaikka joskus siinäkin 'kuulen' epävireellisyyttä, mutta sehän on luonnollista. Mutta yritän ymmärtää mitä sanot. Nyt jotenkin loksahti minullekin tuo sanomasi. Olen väliin ihmetellytkin, että miltä suojautua? Elämältäkö? Ymmärrän hoitosuhteessa olevat, mutta ihmettelen siinäkin, että jos on valmis asiaan ja energiat ovat kunnossa, niin tarviiko suojautua. Joskus mietin, että silloin tarvitsee ehkä enemmänkin pysähtyä ja hoitaa välillä itseä. Eipä silti, olen nähnyt tosi surullisia tapauksia, kuinka helposti hoitajat itse sairastuvat.
Mutta ymmärrän, että jos haluaa, että hyvä tavoittaa, niin kyllä siinä se heikkokin etsii valtaansa. Ja silläkin voi olla oma merkityksensä.
[/quote]Sillä jokainen sellainen teko, jolla estetään mitenkään näitä tapahtumia, tehdään hidasteita omalle kasvulle ja sen joutuu kuitenkin aina negaatioina kokemaan. Eli vastustus tekee sen kokemuksena sellaiseksi, että tuntuu kuin se "toinen" olisi jotenkin sellainen negatiivinen ja sen vuoksi tahtoisimme heistä etäänkyä mahdollismman kauas.[/quote] Ajattelen tuossa tilanteessa tietenkin sairasta miestäni, joka ei ole takertuvaa 'minä-raukka' tyyppiä, mutta tiedostamattaan tarttuu omilla peloillaan. Pelkään ehkä tuota toisen pelkoa. Tai jotakin, missä minun on selvitettävä oma rakkauden ja myötätunnon määrä siten, että löydän siitä itseni itseä rakastaen ja toista.
Kun helposti voi valita vain toisen.
[/quote]Eikä todellisuudessa olekaan mistään muusta kyse kuin OMIEN energioidemme heijastuksesta[/quote]
Tuon ymmärrän. Tai luulen niin. :
[/quote] joita emme tahdokaan tehdä toisella tavoin eli muuntaa sen kuvajaisen tekoa tänne maan päälle, jolloin koemme sen tämän persoonamme teoilla ikävänä asiana.[/quote]
Eli onko tässä kyse nyt niistä tasoista ja kerrostumisista, joissa olemme olemassa. Persoonahan se jyllää suurimmalla äänellä ja pelkää ja vaatii omaansa. Onko niin, että jos persoona esim. sairastuu, ei jaksa, niin mieli tai ydinminämme kuitenkin jaksaa?
[/quote]Vaan heti silloin, kun oivallamme, että tunnemaailmamme on aina vain minämme oma, kun jotain tunnen niin siitähän voidaan tehdä sellaisiakin johtopäätöksiä, että milloin tahansa voin suhtaumistani siihen muutella, jos tunnen negaatioita.[/quote]Hetkinen. Tässä se vaikeus onkin. Vaikka luulemme järjen meitä johtavan, koska sitä on helppo puhutella, niin tunteet ne vain jyllää. Ja niihin kun ei tahdokaan saada otetta. Tuolla eräs ystäväni sanoi hyvin, että järjen lihakset ovat niin tottuneita johtamaan ja ovat hyvässä kunnossa.
Tässä se vaikeus!
[/quote] Eli tuoda nopeimmalla mahdollisella teoillani sen positionkin siihen tunnemaailmani energiaan niin siitähän todellakin tulee tunne, että tunteeni ovat ian kaiken tasapainossa. Koska tunnemaailmaakin ohjaavat ainoastaan ja vain mielemme maailmat, jotenka muuttelemalla sen tekoa, voimme ohjailla tunteitamme. 
[/quote]Niin, kun koittaisi se päivä! Missä suitset vauhdikkaalle tunneminälle? Ainakin minun maailmani siellä on vielä kaaostilassa ja vain sen kautta voin jotakin oppia, siis kärsimällä paljon vielä!
Mutta jotakin yritän kurkistella ja ymmärtää...
