Kerronpa oman kokemukseni:
Mulla todettiin ensin synnytyksen jälkeinen masennus, ja sitten vaihdevuodet - 24-vuotiaana! (Niinkin nuorena ne voivat kuulemma joskus tulla, ollakseen lopulliset...
)
Munasarjani olivat lopettaneet toimintansa, ja estradiolin (estrogeeni) määrä kehossani oli niin alhainen, ettei sitä voinut enää mitata; olin kuin zombie, hikoilin jatkuvasti, enkä kyennyt keskittymään mihinkään.
Lääkärin määräämän korvaushoidon aloitettuani heräsin kuin unesta. Estradiolissa tuntui piilevän se nimenomainen elinvoimamme.
"Mummolaastareita", -geelejä ja -pillereitä käytin suuria annoksia parisen vuotta, kunnes löysin luontaistuotekaupasta Femal-nimisen siitepölyvalmisteen, jonka huomasin korvaavan synteettistä hormonihoitoa varsin hyvin, ja ilman sivuoireita. Jatkoin luontaistuotteella, käyden kerran kuukaudessa pakollisessa ultrassa, jossa seurattiin kohdun limakalvojen ja munasarjojen tilannetta; mitään muutoksia siellä ei havaittu, suuntaan eikä toiseen. Munasarjani olivat "kuivuneet ja kutistuneet rusinoiksi", kuten lääkärini sanoi. Mitään toiveita tilanteen paranemiseksi ei annettu.
Kaksi päivää erään ultran jälkeen sain homeopaatiltani lääkkeen, ja kun seuraavan kerran, kuukauden kuluttua menin ultraääneen, meinasi lääkäri pudota tuolilta - munasarjani olivat ihan normaalin näköiset, ja kaiken kukkuraksi, olin raskaana!
Raskaus ja synnytys sujuivat hyvin, ja sen jälkeenkin oma hormonitoimintani on ollut ihan kunnossa.
Lääkäreiden mukaan paranemiseni ylipäätään, ja ennenkaikkea hedelmöittymiseni ja terveen lapsen normaali synnyttäminen on ollut käsittämätön ihme, niin toivoton tapaus heidän mielestään olin.
Monet asiat ovat toki vaikuttamassa hormonitoimintaamme, stressi erityisesti. Oman sisäisen tasapainon vahvistaminen auttaa elimistöäkin kestämään paremmin stressaavat elämänvaiheet.
Jooga, meditoiminen, terveellinen ruoka ja yleisesti yleinen hyvinvointi ovat elimistön tasapainoa tukevia kotikonsteja. Varsinaisissa häiriötiloissa suosittelen kääntymään osaavan homeopaatin puoleen.
Voimia!