Minulta tulee taas tällaista teoreettista paatosta tähän, yrittäkää jaksaa lukea!
Tällaista minä olen ymmärtänyt ihmisestä ja ihmisten synnystä.
Alunperin ihmiset päätettiin asuttaa maapallolle siksi, että tänne tulevilla sieluilla olisi aivan uniikki mahdollisuus syntyä fyysiseen kehoon ja kokea kaikkea ainoastaan fyysisessä kehossa koettavia asioita: seksuaalisuutta, kipua, tunteita (jotka ovat lähtöisin persoonastamme eli egosta = sielun vastakohta), paljasta ruohoa jalkojen alla, veden loisketta ihoa vasteen, silitystä jne. mutta samaan aikaan sieluilla olisi kuitenkin yhteys myös henkimaailmaan, heidän alkukotiinsa päin. Käsittääkseni tarjolla oli paljon planeettoja, joille sielut voisivat syntyä fyysiseen kehoon, mutta kadottaa yhteyden henkimaailmaan tai vastaavasti syntyä paikkaan, jossa ollaan yhteydessä henkimaailmaan jo niin korkealla värähtelytaajuudella, ettei kellään ole enää fyysistä kehoa.
Neuvosto, jonka virallista nimeä en muista, kokoontui päättämään asiasta ja tultiin siihen tulokseen Alkulähteen (eli Jumalan) avulla, että tätä fyysiseen kehoon syntymisen mahdollisuutta kannattaisi kokeilla. Tätä jouduttiin kokeilemaan kuitenkin hyvin usein, ennen kuin haluttuihin tuloksiin päästiin, sillä yleensä kokeilussa meni käymään niin, että ihmiset vieraantuivat aivan täysin henkimaailmasta ja kokeilu jouduttiin lopettamaan. Vasta viidennellä yrittämällä kaikki meni nappiin ja syntyi Atlantis (vai oliko se Lemuria ensin? No, Atlantis oli kuitenkin tämän fyysiseen kehoon syntymisen kultakausi).
Maapallolle oli jo tuolloin kova tunku ja niin se on yhä vieläkin. Tämä on harvoja olemassaolevia paikkoja, joissa fyysisen ruumiin kokemukset kulkevat käsikädessä henkimaailman yhteyden kanssa. Alunperinhän ihminen (ja ylipäätään kaikki olemassa oleva) syntyi, kun Alkulähde päätti jakaa itsensä pieniksi osiksi kokeakseen Itsensä. Psykologinen tosiseikkahan on, että et voi kokea Itseäsi, jos sinulla ei ole mitään tai ketään, mihin verrata Itseäsi
Valitettavasti Atlantiksessa kävi miten kävi. Ihmisen fyysinen keho egoineen ja sen tunteineen alkoi ottaa valtaa sielulta ja lopulta koko Atlantis romuttui. Joitakin Atlantiksen mestareita onnistui kuitenkin pelastautumaan muutamien eloonjääneiden kanssa ympäri maailmaa ja esimerkiksi Amerikan intiaanit polveutuvat suoraan atlantislaisista. Yleisesti ihmiskunnan kehitystaso taantui kivikauden tasolle ja sieltä me olemme lähteneet kulkemaan takaisin kohti tuota Atlantiksen tasoa. Matkalla ollaan edelleen
Tuollaista tietoa on tarttunut mukaan mm. Diana Cooperin kirjasta Atlantis, jossa selitetään oikein seikkaperäisesti ja ihanasti ihmiskunnan ensiaskeleet.
Erich von Däniken kiistellyistä kirjoista olen poiminut mukaani myös teorian, jonka mukaan toisen planeetan rotu loi ihmisen. Jossain kaukana avaruudessa miljardeja vuosia sitten syttyi kaamea sota ja eloonjääneiden oli pakko pelastautua jonnekin toiselle planeetalle. Sellaiselle, joka vastaisi suhteellisen hyvin heidän nykyistä kotiplaneettaansa. Niinpä he päätyivät maapallolle ja alkoivat jalostaa apinaihmisistä itsensä kaltaisia, ihmismäisiä orjia ("Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen"). Osa tulijoista otti jopa ihmisnaisia puolisokseen ("Ja niin huomasivat jumalten pojat maan tyttäret ihaniksi"). Tästä johtuen Erich väittääkin, ettei ihmisen evoluution Puuttuvaa Lenkkiä tulla koskaan löytämäänkään, sillä sellaista ei ole: ihminen on geenimanipulaation tuotos.
Erich kertoo myös, miten nämä uudet tulokkaat, alkeellisten maanihmisten silmissä Jumalat, opettivat ihmisille erilaisia hyödyllisiä taitoja, kuten astronomiaa, matematiikkaa, viljelystä, kirjoitus- ja lukutaitoa jne. Itse allekirjoitan tämän väitteen, sillä Maapallon syntyaikaan, kun ihmistä alettiin asuttaa tänne, maapallolaiset saivat paljon apua uuden kotiplaneetan luomisessa muiden planeettojen asukkailta. He tulivat tänne Alkulähteen pyynnöstä tuoden mukanaan erilaisia taitoja ja tarvikkeita, esim. venhä ja hunaja saatiin kuulemma alunperin Venuksesta.
Erichin jumala-väitettä tukevat monet arkeologiset löydökset ja kansanperinteet, sillä ympäri maapalloa eri kansanperinteissä kerrotaan, miten taivaalta saapui Jumalia, jotka toivat mukanaan näitä taitoja ja näitä tarvikkeita. Kuvaukset Jumalten saapumisesta ovat hyvin samankaltaiset ja muistaakseni afrikkalainen heimo käytti oljesta valmistettua asua, joka esitti Jumalaa. Kirjassa ollut valokuva tästä Jumalan asusta (siitä miltä jumala näytti) on 50-luvulta ja puku on aivan suora kopio modernista astronautin asusta!
Eli sellaista, tuosta riittäisi juttua vaikka kuinka paljon, mutta tila loppuu! Erichin teoriat ovat tuossa tuomassa lisämaustetta Atlantiksen tapahtumiin. Kannattaa tutustua herran väitteisiin, ne ovat erittäin mielenkiintoista luettavaa!
Kuten huomaamme, ihmisen synty on kuin suora otos jostain fantasiakirjasta!
Lyhyesti ihminen on fyysisessä ruumiissa elävä sielu, joka kerää mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia elämästä universaalien lakien alaisena. Sielu, joka nyt elää ihmisenä, on voinut elää muussakin kehossa kuin ihmiskehossa maaplaneetalla tai vastaavasti voi tulevaisuudessa syntyä jonnekin muualle, johonkin muuhun kehoon, vaikka Siriukselle
Paikkoja, joihin voi syntyä, on aivan käsittämätön määrä!
