Chandra
|
|
« Vastaus #15 : 15.12.2005 23:06:46 » |
|
Olen eronnut kirkosta ja liittynyt uudelleen Kirkollisvero ei minun kohdallani ollut syy eroamiseen,vaan kiukku vähän kaikkea kohtaan. Elämässä oli vaihe,jolloinka mikään ei toiminut ja Jumalakin oli tietysti syypää kun ei minua poloista auttanut. Koin myös etteivät kirkon työntekijät auttaneet sitä ryhmää jonka etuja itse ajoin. Mielestäni nuoret ja syrjäytyneet oli unohdettu ja palvelut olivat suuntautuneet vanhuksiin,jo valmiiksi uskoviin ,joille kupillinen kahvia ja kirkkoherran nyökäytys riittää. Olen kuitenkin saanut muuttaa kantaani.Nykyisin apu kohtaa yhä laajemmat piirit,erityisesti diakoniatyön kautta. Liityin kyllä takaisin rahallisesta syystä.Tajusin että kirkkoon kuulumattoman hautaaminen seurakunnassani on huikean paljon kalliimpaa kuin srk:n jäsenen. En halunnut lasteni joutuvan maksamaan kohtuuttomia hautapaikastani. Olen"moniuskovainen" ,poimin vähän sieltä,karsin täältä tyyliin. Kirkko paikkana on rauhoittava,varsinkin jos sillä saa olla hiljaisuudessa yksikseen. En kokenut srk:sta erottuani oloani sen huonommaksi tai paremmaksi kuin aijemminkaan. Luottamus elämään oli palannut ja kapinani ohi. Jokainen miettii tahollaan mikä kulloinkin on itselle paras vaihtoehto. Turha ainakaan pelätä muitten mielipidettä. Kyllä ne vastaukset ajallaan itsestä löytyvät,,, VALOA JA RAKKAUTTA...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Linn
|
|
« Vastaus #16 : 15.12.2005 23:43:27 » |
|
Hei,
Ei minua sinällään haittaa, jos joku kuuluu kirkkoon vain tavan vuoksi, mutta en minä sitä kyllä oikein ymmärräkään.
Itse erosin pari vuotta sitten - vasta silloin ihan vain saamattomuuttani. En ole kristitty eikä hengellisyys minulle liity kirkkoon. En hyväksy kirkon kantaa moneen asiaan, enkä varsinkaan sitä, että meillä kirkko ja valtio ovat yhteensidottuja. Järjetöntä on mielestäni myöskin se, että kaikki yritykset joutuvat maksamaan kirkollisveroa!
Varmasti kirkko joillekin jotakin antaakin ja myönnän, että he tekevät hyvää esim. köyhien keskuudessa ja kehitysmaissa. Minä autan kehitysmaita kuitenkin sata kertaa mieluummin jonkun muun järjestön kautta, joka auttaa kaikkia apua tarvitsevia uskonnosta riippumatta. En hyväksy kirkon tekemää käännytystyötä ja valikoivaa auttamista, vaikka varmasti heistä on suurta kuvaa katsoen paljon apua kehitysmaissa.
En todellakaan haaveile kirkkohäistä, lapsiani ei kasteta, he osallistuvat ET-tunneille ja menevät protuleirille. Elleivät itse toisin päätä. Aion kuitenkin kertoa heille tasapuolisesti ja objektiivisesti kaikista uskonnoista ja uskomuksista. Ja mielestäni kummi voi varsin hyvin olla kirkkoon kuulumattakin. Mitä väliä sillä on, onko olemassa joku papin kirjoittama kummitodistus - tärkeänä aikuisena lapselle ja nuorelle voi olla silti. Mielestäni kummi on hyvä nimitys ei-kristityillekin, koska sana itsessään ei viittaa uskontoon.
Linn
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #17 : 16.12.2005 00:11:30 » |
|
..... Sitä en tiedä oliko se niin, että jo 12v saa myös erota kirkosta...? Mutta jotain tän suuntaista, varmasti löytyy jostain tietoa tästäkin asiasta. .....
Liityin takaisin ev.luttiin viime kesänä juuri ennenkuin koulut alkoivat. Tottakai oletimme lapsen (12v) kanssa, että hän liittyy myös. Kävikin niin, että srk:n kansliassa asioidessani jouduinkin virkailijan toimesta soittamaan lapselleni josko hän suostui liittymään myös, kun oli kohta täyttämäisillään tuon 12v. Hänpä halusikin mieluummin koulussa ET:n tunneille ja ei liittynytkään. Olin eronnut "shoppailumielessä" kirkosta vuoden 2003 lopussa. Lapseni saa liittyä sitten jos/kun haluaa ja sanoikin liittyvänsä heti kun saavat myös kirkkoon kuuluvat osallistua koulussa ET:n tunneille. Näin kuulemma tulee käymäänkin lähivuosina. Minulle hengellisyys ei ole ev.lut. kirkkoon sidottu vaan jokainen voi tulla uskollaan autuaaksi. Liityin itse takaisin kirkkoon siksi, että viime kesä tavallaan "johdatti" minut siihen. Kaikilla uskonnoilla on sama päämäärä: valaistuminen ja sekin voi ihan yhtä hyvin tapahtua myös ilman mitään seurakuntia.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #18 : 16.12.2005 00:48:15 » |
|
Yrityksiin kohdistuvaa kirkollisveroa en minäkään suopeasti katso, koska siinä käytetään pakkokeinoja. Yksityinen henkilö saa kuitenkin itse päättää maksaako vai ei. En usko,että yleensäkään ihmiset kokisivat henkisyytensä vain kirkon seinien sisällä,oma tunnelmansa kuitenkin myös siellä. Metsän hiljaisuudessa,meren rannalla,tai vaikka omalla pihallani tähtitaivasta katsellen,olen kokenut olevani lähellä sitä rauhaa,tai siinä rauhassa,jota olen ikäni etsinyt. Eivät enkelimme ja oppaamme sitä paikkaa katso,kyllä he mukana ovat,missä kuljemmekin. On hyvä,että meillä on uskon vapaus,saamme olla juuri sitä mikä omassa sydämessä oikealta tuntuu,,,
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Elektra
|
|
« Vastaus #19 : 16.12.2005 01:11:47 » |
|
En ole kuulunut kirkkoon enää viiteen vuoteen. Lapsena ennen kouluun menoa, luin raamattua puoleen väliin (vanhan testamentin, ja olin varma, että tulen isona uskonnollisten asioiden opettajaksi - asiat tuntuivat niin ennen eletyiltä ja selkeiltä. Kouluun mentyä aloin pikkuhiljaa kokea jonkin asteista ahdistusta siihen, että asiat eivät enää edenneet. Kaikelle oli jo valmiiksi pureskeltu vastaus=märepala. Rippikoulu oli aivopesukurssi. Itkin koko matkan linja-autolta kotiin kahden viikon leiriltä. Yökötti konfirmaatio - juo verta ja syö lihaa. ... Alkoi todenteolla tympimään se, mitä kirkossa saarnataan ja opetetaan, ja kuinka se ei ollut sitä, mitä itse sisimmässään kokee todeksi. Kuuluminen johonkin instituutioon alkoi tuntua ahdistavalta - en käynyt kirkossa kuin hautajaisissa ja häissä, enkä kokenut sitä systeemiä enää lainkaan omakseni. Kolmannen lapsen odotus: hän tuli uniini, ilmaisi, ettei halua kirkkoon kuulumista. Ratkaisu oli helpotus: erosin kirkosta ennen hänen syntymäänsä. Todella huojentunut olo. Esikoinen meni nyt rippikouluun. Hän haluaa kenties aikanaan kirkkohäät - ja pääsee nyt Lappiin (rakastamaansa paikkaan) rippileirille. Asia on selvä. Kunnioitan hänen valintojaan. Olen onnellinen, että olen löytänyt oman tieni, enkä tarvitse mitään sitoumusta johonkin instituutioon sen vuoksi, että minulla olisi plussakortti hautajaisiani varten, tai että saisin bonuskortilla häät puoleen hintaan... olen onnellinen, että olen tasapainossa oman elämänkatsomukseni kanssa.
|
|
« Viimeksi muokattu: 16.12.2005 09:06:24 kirjoittanut Elektra »
|
tallennettu
|
|
|
|
Missa
|
|
« Vastaus #20 : 16.12.2005 09:13:42 » |
|
En kuulu kirkkoon, pakana kun olen. Erosin heti kun täytin 18, olisin eronnut jo aikaisemmin mutta äiti ei oikein lämmennyt ajatukselle vaikka ei edes ole uskovainen (ainakaan kristinuskovainen, jälleensyntymiseen kyllä tuntuisi uskovan). : Niille jotka eroa harkitsevat, suosittelen että teette sen pian niin ette turhaan joudu maksamaan veroa ensi vuonna. Jos kuulutte kirkkoon ensimmäinen tammikuuta joudutte maksamaan kirkollisveroa koko vuodelta. Eroaminen käy vaikka täällä: http://www.eroakirkosta.fiJuhlat järjestyvät tälläkin tavalla: http://www.pro-seremoniat.fi/Toivottavasti ette nyt pidä tätä kamalana mainostuksena, tahdoin vain infota niitä jotka eivät koe kristinuskoa omakseen tai jostain muusta syystä harkitsevat kirkosta eroamista.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Almah
Kohtuuastroilija
Viestejä: 159
-The wealth of the soul is the only true wealth.-
|
|
« Vastaus #21 : 16.12.2005 09:21:17 » |
|
Itse erosin kirkosta tänävuonna. Tässä edellä onkin tullut jo monia syitä miksi minäkin päätin erota. Olen myös sitten sellainen "uskonnollinen shoppailija" vaikka minusta tuo onkin hieman väärä lause sellaiselle käsitteelle. Koska jokaisella on omat syynsä siihen miksi ei halua kuulua kirkkoon, niin yhtenä niistä minulla kyllä selvästi oli se että maksan jostain mistä en saa mitään. Mielestäni kirkoissa on nykyään enää lähes kaikki papitkin ainoastaan "leipäpappeja" eikä todellisia kutsumustyötään tekeviä sellaisia. Eräskin pappi jonka tiedän, ja joka todella teki työtään kutsumuksestaan käsin erotettiin virastaan! En aina ymmärrä kirkon motiiveja enkä myöskään hyväksy kirkon kantaa moniin asioihin. Silti uskon moniin asioihin mitä kirkkokin opettaa mm. kymmenen käskyä etc., mutta olen todennut, että voin nyt vapaasti olla uskovainen omalla vapaalla tavallani olematta velkaa siitä kenellekään. Mielestäni ihmisen ei tarvitse maksaa siitä mihin uskoo. Omia lapsiani en kuitenkaan ottanut pois kirkon kirjoilta, koska he saavat tehdä oman päätöksensä asiasta sitten kun ovat siihen tarpeeksi vanhoja. En aijo heille omaa mielipidettäni tyrkyttää, enkä sitä mitenkään korostaa, päätös todellakin saa olla täysin heidän omansa. Tuskin edes kerron lapsilleni etten kuulu kirkkoon, elleivät he sitä vartavasten kysy, enkä lähde erittelemään heille omia syitäni eroamiseeni elleivät he todella sitä halua tietää. Meillä myös keskustellaan enkeleistä, jeesuksesta ja jumalasta ja meillä luetaan iltarukous lasten kanssa joka ilta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #22 : 16.12.2005 09:52:03 » |
|
..... Yksityinen henkilö saa kuitenkin itse päättää maksaako vai ei. .....
Todellako? Siis jos kuuluu kirkkoon, niin eikö ole PAKKO maksaa kirkollisveroa? : Elektra, minä taasen RAKASTIN riparia, en olisi enää kotiini sieltä halunnutkaan Surin todella kauan sitä ihanaa aikaa; se oli kahden viikon kesäleiri - kaipa sinne sattui vain mukava porukka koolle samaan aikaan
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Usvametsä
Kohtuuastroilija
Viestejä: 188
|
|
« Vastaus #23 : 16.12.2005 10:10:37 » |
|
En kuulu kirkkoon. Kirkko kannattaa minusta omaa aatteellista suuntaustaan, siinä missä jokin puoluekin. Siispä minusta olisi väärin, että kuuluisin johonkin puolueeseen vain tavan vuoksi. Minusta olisi väärin, että tämän johdosta joutuisin maksamaan puolueelle veroa. Sitten tämä puolue käyttäisi keräämänsä varat/verot kuten parhaaksi katsoisi oman aatteellisuuden nimissä. Maksan mielummin veroni valtiolle, joka jakaa varoja kunnille, jotka taasen järjestävät palveluja kuntalaisille, uskontoon, puolueeseen, väriin, rotuun jne. katsomatta. En ota kantaa siihen, miten näitä palveluja sitten missäkin järjestetään, sillä siihenhän me vaikutamme itse äänestämällä kukin kantamme mukaan ja se onkin sitten jo ihan toinen asia...
|
|
|
tallennettu
|
Nousumerkki - Skorpioni , Aurinko -Vaa´assa, Kuu -Jousimiehessä, Mars Skorpion
|
|
|
Karoliina
Kohtuuastroilija
Viestejä: 57
|
|
« Vastaus #24 : 16.12.2005 10:39:37 » |
|
Ja mielestäni kummi voi varsin hyvin olla kirkkoon kuulumattakin. Mitä väliä sillä on, onko olemassa joku papin kirjoittama kummitodistus - tärkeänä aikuisena lapselle ja nuorelle voi olla silti. Mielestäni kummi on hyvä nimitys ei-kristityillekin, koska sana itsessään ei viittaa uskontoon.
Linn
Nii-in, mutta sen kummin yksi tehtävähän on opettaa lapselle kristinuskoa. Niin mä olen käsittänyt. : Ja Ippuska, kiitos selvennyksestä! T: Karoliina
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Chandra
|
|
« Vastaus #25 : 16.12.2005 11:55:36 » |
|
Ippuska,,, Yksityinen henkilö saa päättää kuuluuko,vai ei=maksaa,ei maksa. Ehkä olen liian avarakatseinen muitten mielestä,asia ei vaan oman,vuosia sitten kokemani eroamisen/uudelleen liittymisen jälkeen ole tuntunut niin kuoleman vakavalta : . Annan itselleni väljyyttä toimia myös seurakuntaan kuuluvana. Uskon jälleensyntymään,meditoin,teen reikihoitoja,käyn meedioistunnoissa ja käytän selvännäkijöitten palveluja. Tässä vain muutamia asioita mainitakseni,joita luterilainen kirkkomme ei hyväksy. Papit ovat vain työtään tekeviä ihmisiä,eivät julista ainoaa oikeaa totuutta minulle. Kirkkoon kuuluminen tällä hetkellä on minulle vain tunne itsessäni, näin on hyvä nyt. Voi olla,että jonain päivänä srk ei enää omien uskomusteni takia kelpuuta jäsenekseen,mutta en siitäkään suurempaa pääsärkyä saa. Se että eroamista miettii,on ehkä merkki asian ajankohtaisuudesta kyseisen henkilön elämässä. Kai suurelle osalle jossain vaiheessa tulee tarve miettiä ja puntaroida omaa maailmankatsomustaan. On uskonto,ihon väri,poliittinen kanta ym.mikä tahansa,eikö tärkeintä kuitenkin tässä ajassa ole rakkaudellisuus ja toistemme hyväksyntä? Kun itsellä on hyvä olla,kykenee sitä myös jakamaan muille! ILOA KAIKILLE TÄHÄN PÄIVÄÄN
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sawotar
Vieras
|
|
« Vastaus #26 : 16.12.2005 13:46:06 » |
|
Itse olen luteri ja olen päättänyt sen että kun kerta on kastettu ja kuulun kirkkoon, niin siinä mie sitten olen, vaikka en käy edes kirkossa ellei ole pakko koska uskonto on yksi mikä on jokaisella oma ja josta ei voi edes riidellä onneksi! Vaikka kirkon palveluista ei minulle ole hyötyä pahemmin, niin silti sama olenko mie siinä vaiko enkö..mut olen vaan päättänyt olla eroamatta silti ei ole syytä miksi erota ja ei ole syytä miksi olla siinä eli mä vaan olen
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Missa
|
|
« Vastaus #27 : 16.12.2005 13:56:55 » |
|
mut olen vaan päättänyt olla eroamatta silti ei ole syytä miksi erota ja ei ole syytä miksi olla siinä eli mä vaan olen Niin no kirkollisveroahan siitä joutuu maksamaan, voit käydä täällä laskemassa kuinka paljon: http://www.eroakirkosta.fi/vero
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #28 : 16.12.2005 15:57:39 » |
|
..... On uskonto,ihon väri,poliittinen kanta ym.mikä tahansa,eikö tärkeintä kuitenkin tässä ajassa ole rakkaudellisuus ja toistemme hyväksyntä? Kun itsellä on hyvä olla,kykenee sitä myös jakamaan muille! ILOA KAIKILLE TÄHÄN PÄIVÄÄN Chandra, olen ihan samoilla linjoilla kanssasi katsomuksessasi elämään ja uskontoihin ja valintoihin. Minustakin tuntuu nyt hyvältä olla srk:ssa, käyn usein sunnuntaisin kuuntelemassa Sanaa ja Ehtoollisella "syömässä ruumista ja juomassa verta". Asun aivan kirkon vieressä ja on ihanaa herätä sunnuntaiaamuisin kutsuviin kirkonkelloihin. Jumalan ARMO on yläpuolella kirkkojen sekä pappien, se merkitsee minulle yli kaiken. Silloinkin kun EN kuulunut srk:aan, en tuntenut itseäni "Jumalattomaksi", eihän se uskoani vähentänyt vaikka en kuulunutkaan tiettyyn yhteisöön. Jeesus Kristuksen välittämä sana lähimmäisenrakkaudesta on tärkein anti ev.lutissa, sitä rakastan ja siihen keskityn, en tuomitsemiseen enkä muuhun paatokseen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
remppa11
Kohtuuastroilija
Viestejä: 165
|
|
« Vastaus #29 : 16.12.2005 19:24:04 » |
|
Itse olen kanssa alkanut ajatella vakavasti kirkosta eroamista.Oikeastaan teini tyttäreni heitti ajatuksen ensimmäisenä ilmaan.Ensimmäinen reagtio oli ei emme eroa kirkosta.Kuitenkin tyttäreni alkoi perustella minulle miksi on tyhmää kuulua kirkkoon.Kirkkohan ja kirkollisvero ei liity uskontoon mitenkään,mitä saamme kirkolta jos on hätä tms-.no ruoka apua joo,ja haudataan ja siunataan ja kastetaan.Mutta kumminkin olen miettinyt asiaa ja olenkin tullut tulokseen ettei uskoni ole sen kummempaa vaikka en kirkkoon kuulu.Haluan uskoa että jumala johon uskon ei ole niin materialisti että johonkin yhteisöön tai miksi sitä kutsuu,kuuluminen takaa sen ns.hyväksytyn uskon. Vaikeaa selittää. Mun äitini reagtio oli kauhistunut ja edelleen hän tuomitsee ero aikeeni,no kaikillahan on oikeus omaan mielipiteeseen ja tapaa elää. Kumminkin luulenpa että ensi vuonna en enää kirkkoon kuulu,mutta uskoni on silti edelleen sama,ja tapani elää sama.
|
|
|
tallennettu
|
Elämässä on oltava suolaa ja sokeria ei se muutes pelaa!
Nouseva vaaka,aurinko kasosissa,kuu härässä,merkurius härässä.venus ravussa.mars härässä
|
|
|
|