seuraava »

[Ratkaisu]

Olen aika samoilla linjoilla Rakkauden valon kanssa siitä, että kyllä kirkonpiiristäkin löytyy suvaitsevaisuutta ja laajempaa näkemystä. Media vain tykkää nostaa aina niitä negatiivisia ja kohahduttavia näkemyksiä julki. En usko, että läheskään kaikki esimerkiksi vastustavat homoseksuaalien oikeuksia mennä kirkossa naimisiin. Usein ihmisillä on aika tuomitseva näkemys kristinuskosta ja kristityistä, mitä en täysin ymmärrä. Usein samat ihmiset kuitenkin itse uskovat johonkin toiseen asiaan yhtä voimakkaasti. Esimerkiksi oma ystäväni on diakoni, enkä koe, että hän olisi tuomitseva. Lähinnä hän on hakeutunut työhönsä auttamisenhalusta ja aidosta "kutsumuksesta". Vaikka itse en usko, en silti koe pahana sitä jos joku uskoo, vaikka sitten siihen perinteiseen Jumalaan.

[Esmiralda]

Tosiaan tuo vapaus luokanopettajille on astunut voimaan parin vuoden aikana. Siis vapaus kuulua mihin kirkkokuntaan haluaa tai ei mihinkään.

Siihen asti opettajien piti kuulua luterilaiseen kirkkoon. Monet opettajat, jotka syntyjään kuuluivat ortodoksiseen seurakuntaan, piti kääntymään luterilaiseen. Nyt tiedän monen palanneen huojentuneena vanhaan kirkkokuntaansa.

[Esmiralda]

No luokanopettajat ainakin, ei kouluilla ollut varaa palkata erikseen uskonnonopettajia. Suurilla yläasteilla liene eri juttu.

[Jannanne]

Niin, olen nyt pitkän aikaa miettinyt, että eroaisinko kirkosta vaiko enkö. Kuulun ev lut. kirkkoon. Kirkko ei merkitse minulle juuri mitään, lapset on sinne kastettu, mutta vain suvun painostuksen vuoksi, naimisiin on menty maistraatissa, en myöskään ole käynyt rippikoulua. Jos olen kirkollisissa menoissa, en esim. lue uskontunnustusta, sillä se tuntuisi minusta väärältä. Kyllä minä uskon, mutta en tiedä mihin. Olen sitten monesti käynyt tuola eroa kirkosta sivustolla, ja meinannut erota mutta, en silti tiedä mikä estää, joku, etten uskalla tai jotain. Minusta on kuitenkin väärin kuulua ev lut kirkkoon jos ei sitä tunnusta, tai tuntuu siltä että tehen väärin.
Oletteko muut eronnet kirkosta, miksi? kaduttiko?? ja onko teillä nyt mitään varsinaista uskontoa?

[Amber]

Minä erosin kirkosta aiemmin tänä vuonna. Olin aiemmin kuulunut siihen tavan vuoksi, koska olin aina siihen kuulunut. Ajattelin että kait se on ihan ok kuulua siihen vaikka ei uskoisikaan. Sitten tajusin että se ei ole "ihan sama". Sillä on aivan älyttömän paljon merkitystä mihin rahansa kantaa tässä maailmassa, ja kannattaa miettiä tarkkaan muutenkin mitä tahtoo kannattaa. Minulla on muita opetuksia joista olen saanut paljon apua itselleni eikä niiden "edustajat" varsinaisesti rahassa pyöri. Ajattelin että tuen mieluummin sellaisia asioita joista on minulle ollut konkreettista hyötyä, ja joista olen saanut paljon jo tähän mennessä ilmaiseksi. Minulla ei mitään suurta angstia kirkkoa kohtaan ole ikinä ollut mutta kyllä tuntui helpottavalta jättää jäsenyydet sellaisiin asioihin joiden kannatus tuntui epäaidolta.

[Tiigris]

Mä oon eronnut kirkosta jo joskus 18-vuotiaana...
Enpä tunne mitään menettäneeni vaikka en kirkkoon kuulukkaan. 

Erosin siitä just siks että se on niin kaksinaamainen laitos, jolla ei ole juuri mitään tekemistä pyytettöömän rakkauden, anteeksiannon, armon yms hyveiden kanssa vaan kirkko on täynnä tekopyhiä pappeja ja niiden tekopyhiä juoruämmä-vaimoja...

Tietty osa kirkon henkilökunnasta ovat oikeesti hienoja ja ns. normaaleja ihmisiä, mutta voisivat hekin valita duunipaikkansa paremmin ja tehä työtä vaikka hyväntekeväisyysfirmoissa tai muissa ei niin epäpyhissä paikoissa niin saisivat ansaitsemansa kunnioituksen...

Lisäksi mielestäni on aika tekopyhää pitää yllä jotain instituutiota joka yrittää saada kaikki ihmiset uskomaan johonkin samaan. Se on manipulointia.
Usko on hirveen henkilökohtainen asia ja on ihan vääryys että lapsillekin puhutaan jeesuksesta niinkuin se olisi joku oikea ihminen ja voi sitä pettymystä kun he joskus tajuavat minkä kusetuksen kohteeksi ovat joutuneet.

Mielestäni ihmisen henkisestä tasosta kertoo jotain, jos hän ei kykene käsittelemään henkisyyttä pukematta sitä jonkun ihmisennäköiseen ruumiillistumaan. Henki on henkeä, voisko sen hyväksyä sellasenaan eikä rakentaa henkisyyttä maalliseen kirkkoon, jumalaan, jeeskuseen, violetteihin liekkeihin, kristalleihin, yms ties mihinkä humpuukiin! Ja lakata hokemasta niitä rukouksia, suojauksia, loruja ja taikoja fanaattisesti, vaan OLLA TÄSSÄ JA NYT ja elää elämää sellasena kuin se nyt on ja olla rauhallinen, tyyni ja kiitollinen.

Sitten kun unohtaa kaikki henkiset pakkomielteensä ja rituaalit niin on vapaa.
Sitä se sielu kaipaa, vapautta, tässä hetkessä olemista. Se on mun kokemus.

Ette tajua miten paljon oon lukenut ns. idän henkisen tiedon oppeja ja ties mitä matroja, kysynyt korteilta, soitellut ennustajille, harrastanut päivittäistä meditaatiota ja arkkienkelisuojauksia ja käyttänyt jalokiviä... Vihdoin olen tajunnut miten turhaa se kaikki oli. Henkisyys on tässä ja nyt, se on kaikilla tässä ja nyt. Sitä ei tarvii yrittää. 
Miten hiton kauan se kesti tajuta, että ne on vaan ihmisen epätoivosia keinoja paeta todellisuutta ne kaiken maailman rimpsut, loitsut ja taikatavarat!

[Jannanne]

aivan samaa ole miettinyt minäkin Amber. Olen tehnyt jopa listaa jossa on plussat ja miinukset. Ainut plussa on se että muut ihmiset hyväksyy, vaikka ei sekään ole mikään plussa oikeasti, koska minulle onni on sitä jos saa elää omana itsenään, välittämättä siitä mitä muut ajattelee.

Mielenkiintoista tirjoitusta Tiigris, monesta asiasta olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Mielestäni ihmisen henkisestä tasosta kertoo jotain, jos hän ei kykene käsittelemään henkisyyttä pukematta sitä jonkun ihmisennäköiseen ruumiillistumaan. Henki on henkeä, voisko sen hyväksyä sellasenaan eikä rakentaa henkisyyttä maalliseen kirkkoon, jumalaan, jeeskuseen, violetteihin liekkeihin, kristalleihin, yms ties mihinkä humpuukiin! Ja lakata hokemasta niitä rukouksia, suojauksia, loruja ja taikoja fanaattisesti, vaan OLLA TÄSSÄ JA NYT ja elää elämää sellasena kuin se nyt on ja olla rauhallinen, tyyni ja kiitollinen.

Sitten kun unohtaa kaikki henkiset pakkomielteensä ja rituaalit niin on vapaa.
Sitä se sielu kaipaa, vapautta, tässä hetkessä olemista. Se on mun kokemus.

Niimpä, niin, en ole itselleni kehitänyt mitään rituaaleja, koska minusta tuntuu, että ne vie liikaa aikaa minun elämältäni tässä ja nyt, täällä. Kiinnostaa kyllä paljon kaikki, mutta enemmän veri vetää siihen tässä ja nyt elämiseen, haluan auttaa ihmisiä tässä ja nyt, esim vyöhyketerapia tms. Ja kaikki uskonnot ovt tuntuneet aina jotenkin liian rajoittavilta, että se vie koko elämän mukanaan jos siihen alkaa tosissaan. Miten kerkeän auttaa ihmisiä, jos vain kaikki päivät tehen uskonnollisia rituaaleja, kun kuitenkin on omatkin lapset, koti ja itsensä huolehdittavana.

muoks. siis, että, olen miettinyt, että eikö ihminen voi olla oikeasti henkinen, ilman noita kaikkia rituaaleja ja toimintoja.

[Jannanne]

kiitos, en ollut huomannut ollenkaan tätä

[Metsänkeiju]

Itse en ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon.
Tämä siitä syystä että minun ollessa pieni, äiti ja isä olivat adventisteja, johon kuuluu se että itse kastaudutaan. En ikinä halunnut kastautua tuohon kirkkoon kun en koe sitä omakseni. Kuten en mitään "valmista" kaavaa, uskontoa. Kaikki uskonnot ovat mulle samaa, eri kielin puhuttua tarinaa Korkeammasta.
Suotakoon jokaiselle oma uskonto ja uskonsa, MUTTA ajankohtaisena aiheena pakko sanoa, että se että ev.lut kirkko on yhteiskuntarakenteissamme niin tiukasti vielä nykypäivänä, on väärin. Toivottavasti tähän tulee muutos..  

[Soile]

Minusta ois mahtavaa, jos joku henkinen yhdistys ostaisi omistukseensa jonkun oikean kirkon, jossa voisi sitten käydä vannomassa valat tarvittaessa ja vaikka meditoimassa ja hiljentymässä muutoin. Luterilaisten tilaisuuksissa käy nykyisin kovin vähän porukkaa, että varmasti joku kirkko joutaisi hyvinkin toisenlaisille henkisille ihmisille käyttöön. Ja toisaalta itse koen, että kirkkorakennuksissa on hartautta ja pyhyyttä ja ylentävä tunnelma yleensä, nimenomaan vanhoissa kirkkorakennuksissa. Olen aina tykännyt käydä katsomassa kirkkoja, niissä on jotain erityistä.

[Esmiralda]

Puhutpa viisaita, Selkälokki!!!

Onhan Irlannissakin herännyt jonkinlainen uuskristillisyys, jossa hyväksytään ihmiset siten kun ovat ja jopa uskotaan jälleensyntymiseen. Enkeleitä hiuksissa-kirjasta löysin tämän ilmiön.

Siis esim. Huuhaa-uskovaiset...kuulostaa kylläkin vähän kuin entisajan hihhulit. Tai joku 'hyvän tilan'-kirkko tms. nättiä.  :

[Soile]

Pitääpä lukea tuo kirja!

Hyvän tilan-kirkko kuulostaa aika mukavalta...Sitä odotellessa 

[Kotkansilmä]

                                   

                Aikoinaa, jo runsaita vuosia sitten menin vanhaan kirkkoon Amterdamissa,

                  hillitty hämäryys siellä vallitsi, paitsi että olikin kirpputori.

                           
                                           

[Amber]

Minäkin tykkään kirkkorakennuksista ja se hyvä puoli valtionkirkossa on että nuo rakennukset säilyvät alkuperäisinä. Englannissakin oli joka paikassa vanhoja kirkkoja ties minä yökerhona ja autokorjaamona.

[Jannanne]

Toivottavasti ei kuitenkaan stppi klubina...