seuraava »

[Freelancer]

Kun oikeastihan kaikessa, kaikkein rankimmassakin tilanteessa ja tapahtumassa, on aina Jumalallinen tarkoitus takana,

I know I know...  

Tiedän että tiedät..  ..sehän tuossa kirjoittaessa hassulta tuntuikin höpistä noita, tietäen samalla että sinä jos kuka tiedät jo kaiken tuon ja enemmänkin! 

Niin sinäkin.   

[Kotkansilmä]

                               

              Ihanaa nähdä teidät kaikki niin sidoksissa toisiinne, kuin olisitte yhtä puuta.

                    " puu, joka ei tuota hedelmää, sopii poltto-tai kierrätyspuuksi."


                                                       


                                   

[Rakkauden enkeli]

Tässä näin joulun jälkimainingeissa eräs todella loistava pätkä netti ilta-lehdestä:

Jeesus ei suinkaan vihannut syntisiä, päinvastoin. Hän ei vaatinut ketään katumaan syntejään eikä jättämään syntistä elämäänsä. Ainoa vaatimus taivaaseen pääsylle oli Jeesuksen mukaan usko Jumalan rakkauteen.

Jeesuksen mukaan tietä Jumalan valtakuntaan kuljetaan rakastamalla, anteeksi antamalla ja olemalla tuomitsematta muita. Jumala on rakkaus, ja sen vastakohtia ovat viha ja pelko.

Jeesus ei ole pankkiirien, poliitikkojen, professoreiden eikä edes pappien profeetta. Hän on syrjittyjen, syntisten, halveksittujen, yksinäisten, sairaiden, kodittomien, rikollisten, homojen, huorien, narkomaanien ja unohdettujen profeetta.

JUHO RISSANEN
juho.rissanen@iltalehti.fi

Eli näinähän se on, että ainut usko ja "uskonto" jota todella tarvitaan, on usko rakkauteen.        

[Kotkansilmä]

                                               


                             Itsensä löytämisestä kaikki alkaa.

                                Koska persoonalla ei ole kuin ITSE.

                                    Jota kannattaa aina etsiä.

                                         Varsinkiin nyt.



                                               

[Jannanne]

hmm, on jo joitain kuukausia aikaa siitä kun täällä viimeksi olen aktiivisesti kirjoitellut, täytyi pitää taukoa kaikesta kun tuntui että tapahtui liikaa kaikkea mitä en ymmärrä ja en oma suhtautumiseni oli hiukan sekavaa uskontoon ja kirkkoon.

nyt sitten kun luin yhtä henkistä elämänkertaa, niin se jotenkin herätti minussa uusia lämpimiä tunteita uskonotoa ja kirkkoa kohtaan, tuli semmonen ihmeen hyvä lämmin olo, onnellinen ja rakkauden tunne. Ennen en ole tätä kokenut ja mietinkin että onko tämä nyt sitä uskoon tulemista On tullut halu käydä kirkossa, uusia vihkiminen kirkossa joka on aiemmin hoidettu maistraatissa jne.

Hämminkiä nyt aiheuttaa se, kun en kuitenkaan pysty tunnustamaan kaikkia kirkon arvoja ja sääntöjä, niin... hmm. Onko olemassa mitään kirkkoa missä saisi vapaasti olla asioista mitä mieltä haluaa, kunhan tunnustaa jumalaa?

[Rakkauden enkeli]

Hämminkiä nyt aiheuttaa se, kun en kuitenkaan pysty tunnustamaan kaikkia kirkon arvoja ja sääntöjä, niin... hmm. Onko olemassa mitään kirkkoa missä saisi vapaasti olla asioista mitä mieltä haluaa, kunhan tunnustaa jumalaa?

Samoja aatoksia ollut... Hmm... Pitäisi varmaan siis perustaa ihan uusi oma kirkko...  : 

[Elektra]

Miksihän tuo menee nyt ylitse ymmärrykseni:
siis te haluatte kirkon, jossa voitte olla vapaasti asioista sitä mieltä mitä haluatte, kunhan tunnustatte jumalaa? 

Eli haluatteko te rakennuksen vai instituution, joka kuitenkin on määräämässä ja säätelemässä asioita?

Olen käsittänyt, että siinä vaiheessa, kun henkisyytemme on kehittynyt emme kaipaa enää ns. auktoriteetteja kuten papistoa, instituutioita tms. rajoittamassa meidän todellisen henkisen minämme kehittymistä. Voimme vaikkapa istua nurmella käsi kädessä piirissä (vähänkö tuli mieleeni Rainbow Gathering  ) ja kiittää äitimaata sekä luojaamme ilolla - taivas/kosmos kattonamme ja äitimaan syli lattianamme, ilman rajoittavia säädöksiä tai seiniä.     

Ongelmamme lienee, että ajattelemme kuin ihmiset - että meillä tulisi olla jokin maallinen auktoriteetti säätelemässä uskoamme sekä keräämässä siitä kymmenyksiä....

[Elektra]

Kiitos Suomityttö 

Paikka jossa on ylistetty on ihana - ja juuri tätä tulisi olla kaikkialla. Tämä meidän on hyvä muistaa tehdessämme tietoisia valintoja tässä ajassa.
Rakas kotiplaneettamme on korkea henkinen olento, hänelle meidän ei tarvitse energiaa lähettää. Mutta lajitoveriemme kanssa olemme tämän planeetan kollektiivikentästä vastuussa.
Olemme  luoneet astraalimaailman kenttään erilaisia paratiiseja, taivaita, helvettejä jne.  Näiden kaltaista energiaa sitten luomme lisää ollessamme harhassamme.

Kuka tuo valon raskaiden energioiden paikkoihin - ellemme me?
Kuka kantaa rakkautta sinne, missä ei sitä ole - ellemme me?
Kenellä on vastuu raskaiden energioiden vuodattamisesta...
Kenellä on vastuu rakkaudettomuuden jakamisesta...

Nämä ovat niin hedelmällisiä pohtimisen aiheita matkallamme... 

[Rakkauden enkeli]

Eli haluatteko te rakennuksen vai instituution, joka kuitenkin on määräämässä ja säätelemässä asioita?

Ei tietenkään tuolla tavalla, vaan lähinnä juuri vain, että olisi sellainen paikka johon jokainen voisi rauhoittumaan, rukoilemaan, meditoimaan tai mitä tahansa sellaisena kuin on. Uskontoon tai mihinkään muuhun katsomatta. Rauhallinen, kaunis, korkeavärähteinen ja pyhä paikka.   Ilman pyyntöjä, ilman vaatimuksia. Jokainen hyväksyttäisiin sinne omana itsenään.  

[BlueRose]

Itseolen kasteen saanut vanhempien toivon mukaisesti ev.lut. Itse en vavana ole sitä valita. Kuitenkin olen ollut kirkossa tämän 41v ja nyt alkaa tuntumaan, että voisin erota, koska kirkko rahastaa todella paljon ja mitään vastinetta ei ole sille rahastukselle. Minulle raamatun sana on täyttä hebreaa. Eniten alkoi kirkon aito rakkauden välittämisen sana tökkimään, kun meilläpäin kirkko siirsi köyhien/vähävaraisten auttamisen kunnalle!! Kuitenkin kirkot on huippulaatuaan rakennettu ja jumalanpalvelukset ovat ilmaisia kansalle. Entäs ne jotka eivät kirkossa käy? Toinen asia, kun olemme järjestelemässä isäni hautajais asiaa kirkolla, niin arkun saattajakin maksaa ja jos annat seurakunnan hoitaa haudan, niin siitä peritään lasku sen mukaisesti, miten usein hautaa hoidetaan  Minusta tuollainen hautapaikan hoitaminen pitäisi jo olla kirkollisveron maksaneen niin ilmaista Nuorten leirit maksaavat ja rippikoulukaan ei taida olla ilmainen? Oikeestaan mistä me maksamme yli 30-60v? Sitten vielä, että ihmisiä eritellään, niin että hetero pareilla on oikeus kirkollis vihkimykseen. Minusta kaikkiallinen jumalan rakkaus sallii homo- ja lesbo parit yhtälailla. Jospa ne on suunnitelleet sielun kasvuksi syntyä lesboksi tai homoksi, niin miten jumala voisi kieltää heiltä samoja oikeuksia mitä meillä on?? Mä en oikeesti tajuu tätä kirkon meininkiä 

[Weeping Willow]

BlueRose, päivärippikoulu taitaa vielä olla ilmainen

En ole saanut vieläkään aikaiseksi eroamistani. Minut kastettiin, joten en saanut itse valita. Kuitenkin olen pitänyt koko elämäni ajan tätä instituutiota täysin tekopyhänä laitoksena. Kaipa netin kautta saa edelleen erota, vaikka ne sitä koittavat vaikeuttaa. Terve vaan kirkko, revi aneesi jatkossa jonkun toisen selkänahasta!

[eailu]

Mie luin näitä tekstejä (melkeen kaikki) ja jahkasin, että kirjoitanko vai ei. Loppupeleissä Elektran tekstien kohdalla päätin, että kirjoitan.. En vastinetta hänelle kuitenkaan.

Miut on aikanaan kastettu ev.lut.seurakuntaan. Eräänlaista "lahkolaisuuttakin" meillä kotona harrastettiin. Rippikoulun kävin vaikka en enää ollut varma koko asiasta. Sen jälkeen ensin erosin lahkosta ja sitten seurakunnasta. Miulle oli silloin TODELLA tärkeää sanoutua irti kaikesta mahdollisesta virallisesta uskonnollisuudesta. Kotona en kertonu miekään (kuka se täällä jo aiemmin sanoi, ettei Pohjos-Pohjanmaalaisena kotona uskaltanu kertoa? ). Yhelle siskolle asiasta sanoin. Parin vuoden päästä toinen sisko pyys lapselleen kummiksi. Miulle siinä vaiheessa seurakuntaan kuuluminen oli enää yhdentekevää, olin jo löytäny itseäni ja omaa henkisyyttäni/pakanuuttani riittävästi. Kävin kirjottaan paperit ja olin tasa ev.lut. Rippikoulun käyneelle se oli todellakin vain yhden A4 täyttäminen. Ratkaisuun päädyin siksi, että minulle asia oli yhdentekevää ja siskolleni tärkeää saada minut lapsensa kummiksi syistä joita en tässä lähde ruotimaan tarkemmin. Sain lapsen. Ennen kuin sairaalasta päästiin minulle tuli tarve "piirtää" lapsen otsaan viisikanta. En varsinaisesti suorita mitään rituaaleja normaalisti enkä silloinkaan kuin sormella piirsin ja nimen kerroin. (Nyt myöhemmin tiiänkin mistä tämä tarve tuli.) Enpä asiasta huuellut enempää. Lapsen isälle oli tärkeää, että lapsi kastetaan, mie en kokenu tarpeelliseksi, mutta suostuin, koska tiesin "kaikkien" odottavan sitä. Järjestin pienet ristiäiset. Lapsella on 3 kummia, joista 2 kuuluu seurakuntaan ja ainakin toisesta pystyn vannomaan, ettei uskonnollista kasvatusta tule, toinen uskoo ainakin enkeleihin(eikä minua haittaa vaikka lapsellekkin niistä kertoislis), mutta ei kovin uskonnolliselta ainakaan vaikuta (miehen sisko, en tunne niiin hyvin). Ristiäisissä ennen kastetoimitusta ja kasteen ajan mie ootin vaan, että se saadaan ohi. Aikas pahalla tuulella olin. No, luvattu mikä luvattu ja kastettu mitä kastettu. Seurakunnankerhossa ollaan kuljettu satunnaisesti, kun täällä ei mikään muu taho järjestä tämän ikäiselle meidän vuorokausirytmiin sopivaa tomintaa. Jatkosta seurakunnan suhteen saa lapsi päättää itse. Mie kerron omaa "uskoani" lapselle aikanaan, kunhan kasvaa ja tulee ajankohtaisena eteen. Mies saa kertoa omastaan mitä kertoo.

Siinäpä se lyhykäisyydessään mitä halusin kertoa. Ev.lut.seurakunnasta muuten täällä on perusteltu puolesta ja vastaan niin hyvin, etten ota kantaa enempää. Mie ajattelen, että miun maksamat verot menee siihen seurakunnan toimintaan joka minun mielestäni on hyvää. Mie koen kirkon rakennuksena. Osa kirkoista on ihania paikkoja, osa ahdistavia ja osa mitäänsanomattomia.

Kiitos ja kummarus!  

[Ippuska]

Eli haluatteko te rakennuksen vai instituution, joka kuitenkin on määräämässä ja säätelemässä asioita?

Ei tietenkään tuolla tavalla, vaan lähinnä juuri vain, että olisi sellainen paikka johon jokainen voisi rauhoittumaan, rukoilemaan, meditoimaan tai mitä tahansa sellaisena kuin on. Uskontoon tai mihinkään muuhun katsomatta. Rauhallinen, kaunis, korkeavärähteinen ja pyhä paikka.   Ilman pyyntöjä, ilman vaatimuksia. Jokainen hyväksyttäisiin sinne omana itsenään.  

OI niinpä 

[Rakkauden enkeli]

Eli haluatteko te rakennuksen vai instituution, joka kuitenkin on määräämässä ja säätelemässä asioita?

Ei tietenkään tuolla tavalla, vaan lähinnä juuri vain, että olisi sellainen paikka johon jokainen voisi rauhoittumaan, rukoilemaan, meditoimaan tai mitä tahansa sellaisena kuin on. Uskontoon tai mihinkään muuhun katsomatta. Rauhallinen, kaunis, korkeavärähteinen ja pyhä paikka.   Ilman pyyntöjä, ilman vaatimuksia. Jokainen hyväksyttäisiin sinne omana itsenään.  

OI niinpä 

 

[SanctAstra]

Mielessäni kävi tässä eräänä päivänä, että mitähän tapahtuisi, jos menisin omaan lähikirkkooni ja kävisin siihen keskelle lattiaa makaamaan (kirkon käytävät muodostavat ristin) ja katselisin kattoon, johon on maalattu tähtitaivas.

Halu on oikeastaan sen verran voimakas, että voisin sen hyvin toteuttaakin. Maata siinä käytävien risteyskohdassa, ristin keskiössä kädet levällään ja katsella kattoon. Jo pelkkä ajatuskin tuntuu hyvältä.

Lähikirkkoni on kaunis sisältä ja siellä olen ripillekin päässyt. Ja lapsena siellä kuorossa laulanut.