seuraava »

[tuikutin]

Minä kuulun kirkkoon ja aion pysyä; olen silti paljolti tapakristitty nimenomaan vuotuisten tapojen suhteen ja elämänkaaren suhteen.

Tunnen eläväni melko paljonkin erilaista uskoa kuin kirkon julkinen kanta mutta minulla on ollut onni tuntea kirkon piirissä työskenteleviä hiukan oman ajatteluni mukaisia henkilöitä.

Sama juttu minulla. Minusta kirkko on osa kulttuuria sekä yhteiskunnallisesti ja historiallisesti tärkeä instituutio (vihaan kyllä tuota sanaa, mutta kumminkin).  Ainakin Suomessa kirkko on vielä suurin piirtein mielestäni hyvällä asialla. Kirkolliset menot (kaste, häät, hautajaiset, rippi, joulukirkko) luovat yhteisöllisyydentunnetta, ne ovat osa suomalaista elämäntapaa. Uskoni ei ole yhdenmukainen kirkon näkemyksen kanssa, mutta sitä se mielestäni juuri on: näkemys. Ja itsellänikin on näkemys.  Ainakin haluan ajatella, että kirkko ei suutu minulle, vaikka en ajattele JUURI niin kuin kristinusko opettaa. Loppujen lopuksi aika lähellä ajatukseni ovatkin, niissä on vain vähän extraa 

Olen ollut isosena useampana vuonna ja siinä toiminnassa koin hienoimpia henkisiä hetkiä elämässäni. Jotenkin se "hengellinen hetki" vaatii useamman ihmisen energian, ehkä minulla ei ole itselläni niin hyvää keskittymiskykyä...Lämmöllä kuitenkin muistelen isosaikojani ja niitä ihania ihmisiä, joita silloin tapasin. 

[Alzbeta]

Hmm, minäkin olen sitten varmaan extra uskovainen. Hei meille extrauskovaisille pitäisi perustaa oma seurakunta 

En tiedä, mutta toissa aamuna kun menin kouluun aamulla 8 kolme yötä huonosti nukkuneena ja vihaisena ja ärtyisenä tunsin kuinka silmissäni ei ollut minkäänlaista pilkettä ja olin kaiken lisäksi myöhässä luennoltani.

Sitten sain jostain päähäni, että menenkin kirkon ohi. Pelkkä kirkko rakennuksena ei ole ikinä aiheuttanut minussa sellaisia tunteita. Yhtäkkiä tunsin kuinka se pilke ja ilo palasi silmiini ja olin rauhallisempi enkä enää ärtynyt eikä harmittanut, vaikka olin myöhässä. Oli kyllä todella ihanat energiat. Sinä päivänä kirkko pelasti päiväni.

 

Veroilmoituksessa oli edelleen ruksi ev.lut. kohdassa ja en voinut olla miettimättä, että jos eroaisin niin sitten siinä olisi vain väestörekisteri. Se tuntui jotenkin ikävältä. Ehkä nyt en ihan vielä kuitenkaan eroa... 

[Ozzette]

Kuulun kyllä kirkkoon ja niin on ollut koko elämäni ajan. En kuitenkaan ole uskovainen ja kirkossa tulee käytyä äärimmäisen harvoin... En ole tuntenut "tarvetta" sellaiseen, eikä se vedä minua puoleensa. Hiljennyn mieluummin muilla tavoin esim. olemalla luonnossa. Luonto on tavallaan se minun "kappelini". Joulukirkossa käyn satunnaisesti, lähinnä sisareni perheen kanssa. Lapsille se etenkin tuntuu olevan mukava kokemus. Kirkkoon kuuluminen minulle on vain jotenkin ollut sellainen "automaatio". En ole kokenut siitä haittaakaan olevan. Olen ylpeä kummitäti/sylikummi ja aikoinaan oli tosi kivaa aikaa rippikoulun ja rippileirin käyminen. Niin ja jos joskus menen naimisiin, haluaisin kirkkohäät...

[Ippuska]

Hmm, minäkin olen sitten varmaan extra uskovainen. Hei meille extrauskovaisille pitäisi perustaa oma seurakunta 
................

    liityn heti 

[Mio]

Sama Jumala se on kirkkorakennuksen sisällä kuin ulkonakin. En tiedä missä se ei voisi olla..

Minusta kirkko on maallinen laitos jonka päälle on vain kasattu erilaisia 'juttuja'.
Viihdettä ja rauhallisuutta + kuolleita asioita.

[Ozzette]

Sama Jumala se on kirkkorakennuksen sisällä kuin ulkonakin. En tiedä missä se ei voisi olla..

Niinpä ! Eikös Hän juuri ole kaikki ja kaikkialla...

[Mio]

Sama Jumala se on kirkkorakennuksen sisällä kuin ulkonakin. En tiedä missä se ei voisi olla..

Niinpä ! Eikös Hän juuri ole kaikki ja kaikkialla...

Ei oikeastaan voida puhua Hänestä sillä siihen liittyy sen verta persoonallisia mielikuvia että Se muuttuu ja pohjautuu silloin menneisyydeksi tai määrittelyksi johonkin tosiasialliseen vaikuttavasta..

Tärkeintähän on kuitenkin läsnäolo ja aktuaalinen merkitys Elämän läheisyydelle..

[Ozzette]

Hyvä pointti Lumor ! Korkeimmaksi voimaksi minä sitä kutsun...

[marzukka]

Itse erosin kirkosta viimein alkuvuodesta ja syykin on ollut kauan selvillä...Kyseisellä paikalla/uskonnolla ei ole minulle mitään annettavaa.

En tarvitse tulevaisuudessa kirkkohäitä tms...eli mulle se oli selvä peli 

 

[Ippuska]

Sama Jumala se on kirkkorakennuksen sisällä kuin ulkonakin. En tiedä missä se ei voisi olla..

Niinpä ! Eikös Hän juuri ole kaikki ja kaikkialla...

Ei oikeastaan voida puhua Hänestä sillä siihen liittyy sen verta persoonallisia mielikuvia että Se muuttuu ja pohjautuu silloin menneisyydeksi tai määrittelyksi johonkin tosiasialliseen vaikuttavasta..

Tärkeintähän on kuitenkin läsnäolo ja aktuaalinen merkitys Elämän läheisyydelle..

Elämä on, minä olen, Luoja on, minä olen Luojan luova luotu.

Kirkko on ihmisen luoma rakennus. Rakkaus=Luoja on kaikkialla ja ikuisesti.
Kirkoissa saadaan kuulla Jumalan/Luojan /Elämän /Rakkauden Sanaa niin halutessaan, mutta sitä voi lukea myös kotona. Jos ei ole toimivaa kuulo- tai näköaistia, niin sen voi myös Tuntea Sydämessään ilman rakennuksia tai pappeja tai seurakuntia, onhan Pyhäin Yhteys. Yhteys on ymmärtääkseni tietty taajuus/aallonpituus  : : 

[selkälokki]

Kirkossa on ollut se hyväpuoli ja kirkonmenoissa menneinä vuosina, vuosikymmeninä ja vuosisatoina, että ihmiset ovat silloin hiljentyneet.
Sitähän muissakin henkisissä suuntauksissa toitotetaan, hiljentymistä.
Ja jos ajattelee, miten hieno opetus sapatti loppuen lopuksi on ollut, nimenomaan menneinä vuosisatoina, ihmiset epäilemättä olisivat nääntyneet työtaakkojensa kanssa, ellei olisi ollut "pakollista" sapattia, lepopäivää.

Jostain muistan lukeneeni, että useimmiten kirkkorakennuksissa on sellainen rakenne, että siellä energiat liikku jotenkin eritavalla.
En muista enään tarkalleen, mistä oli kyse, joten jos joku muu tietää, niin olisi kiva kuulla....
Jokatapauksessa se oli jotenkin niin, että kirkkojen rakenne auttoi tuomaan sellaisen henkisesti ylenevän tilan...Jotain sen suuntaista se oli.
Itse ainakin tykkään lomareissuilla käydä tutustumassa erilaisiin kirkkoihin ja minusta niissä usein on juuri sellainen merkillinen tunne tai energia...Iätön fiilis.

[Mio]

Kirkko on ihmisen luoma rakennus. Rakkaus=Luoja on kaikkialla ja ikuisesti.
Kirkoissa saadaan kuulla Jumalan/Luojan /Elämän /Rakkauden Sanaa niin halutessaan, mutta sitä voi lukea myös kotona. Jos ei ole toimivaa kuulo- tai näköaistia, niin sen voi myös Tuntea Sydämessään ilman rakennuksia tai pappeja tai seurakuntia, onhan Pyhäin Yhteys. Yhteys on ymmärtääkseni tietty taajuus/aallonpituus  : : 

Minusta kirkossa veisataan jotain ihmevirsiä ja luetaan ihmisten ylöskirjoittamia sanoja sekä saarnataan hölöpötihöppäätä jostain menneistä joiden todenpitävyydestä en menisi vannomaan kun asioissa sattuu olemaan monta mutkaa matkassa... :

Luojaa sinällään voi lukea ja kuulla missä vaan. Sen pintahan ympäröi meitä kosmisella olemassaolollaan 

Sarjakuvat ovat kivoja jos osaa käsitellä mielensä kuvaa.
Myös mantrat ovat eduksi houkuttelemaan henkistä yhteyttä paikalle

[selkälokki]

hölöpötihöppäätä

Tuollaista hölöpötihöppäätä voi monenmielestä olla myös astrologia ja kaikki muutkin henkiset jutut...Moniin saarnoihin kyllä liittyy joku tietty opetus. Ehkä lähimmäisenrakkaudesta tai milloin mistäkin.
Ja aika usein käyvät nuo opetukset  yksiin monien henkisten gurujen kanssa.
Toki riippuu papista ja hänen taustastaan
Mie laulan kuorossa ja silloin tällöin käyn kirkossa yhdessä kuoron kanssa...
Jollain tavalla mie kyllä nautin siitä.
Minut kastettiin ja konfirmoitiin 5 vuotta sitten aprillipäivänä
Se tapahtui sen vuoksi, että mieheni halusi kirkkohäät.
Mutta sitä kautta olen kyllä saanut mukavia kuoroystäviä ja siellä ei meno ole todellakaan tiukkapipoista....Ensin olin ennakkoluuloinen ja ajattelin, että mitenköhän pian he minut potkivat pois sieltä, mutta ei. Ihan olen voinut olla pöhelö oma itseni. Se on yksi virkistävimpiä iltoja viikossa.

[Ippuska]

Minusta kirkossa veisataan jotain ihmevirsiä ja luetaan ihmisten ylöskirjoittamia sanoja sekä saarnataan hölöpötihöppäätä jostain menneistä joiden todenpitävyydestä en menisi vannomaan kun asioissa sattuu olemaan monta mutkaa matkassa... :

Luojaa sinällään voi lukea ja kuulla missä vaan. Sen pintahan ympäröi meitä kosmisella olemassaolollaan 

Sarjakuvat ovat kivoja jos osaa käsitellä mielensä kuvaa.
Myös mantrat ovat eduksi houkuttelemaan henkistä yhteyttä paikalle

Kyllä minuakin suuresti ihmetyttää se, että virsikirjan virret ovat 1600-1700-luvuilta suurin osa ja kuinka IHANIA UUSIA Gospel-lauluja onkaan! Miksi ei niitä voisi koota kirjaksi ja ottaa välillä "veisattavaksi" joku ajankohtainen esim. riparilta tuttu "veisu"    Sehän voisi vaikka houkutella nuorisoakin käymään kirkossa 
Mielestäni niissä immeisten muuntelemissa Sanoissa on kuitenkin niin valtavasti TOTTA ja VOIMAA, erityisesti Jeesuksen "elämäkerrassa", että kyllä sieltä "sokeakin kana" aina jonkun jyväsen löytää 

[Ippuska]

..............
Mie laulan kuorossa ja silloin tällöin käyn kirkossa yhdessä kuoron kanssa...
Jollain tavalla mie kyllä nautin siitä.
...............

Voipi olla että liityn samaan kuoroon jos muutamme ensi kesänä samaan kaupunkiin kuin missä asut 
En tiedä mitään ihanampaa kuin laulaminen ja tanssiminen