seuraava »

[Chandra]

Hei!

Vaihteeksi vähemmän totista,vaan kuitenkin rakas asia.
Aamusella kun istuin terassillani,johon ei tuuli sopinut ja aurinko lämmitti ihanasti,mietin mikä minulle on tärkeintä keväässä.

Edessä virtasi joki vapaana.Vielä muutama viikko sitten se räiskyi ja paukkui siirtäessään jäälohkareita penkereille.Siinä oli hieman samaa voimaa,kuin meissä silloin,kun emme tahdo kehoomme sopia.

Sinivuokko kukki orapihlajan alla,krookukset kukassa ja lintujen moninainen kuoro.Maa tuoksui ja orapihlajan silmut olivat jo vapauttaneet hieman vehreyttään auringolle.

Aloin miettiä,mikä minulle on keväässä aina ollut rakkainta.Alan herätä silloin horroksestani ja aurinko lämmittää mieltä.

En oikein saanut vastausta.Kaikki tuntui yhtä tärkeältä ja ihmeelliseltä.Kun koko luonto heräilee pikkuhiljaa.Kun se on täydessä vehreydessään toukokuussa.
Ehkä kuitenkin linnut.Miten ne löytävätkin vuosi toisensa jälkeen takaisin samalle seudulle?
Toisaalta tuo kuolemasta vapautumisen ihme.Tai horroksesta pikemminkin.

Mikä teille on tärkeintä keväässä?Ensimmäinen leskenlehti kukassaan?
Vai kenties joku muu.
Perhosetkin jo näyttäytyneet,,,

[täysikuu]

moi Chandra

minun kevät on alkanut seitsemän vuotta nuorten musiikkiteatteri ensi-illalla, joka oli muuten torstaina.
Siitä alkaa oikeasti tajuamaan missä mennään, siis kevään suhteen.
Tärkeää on tietenkin kasvu; luonto herää kasvuun, lasten kasvu, henkinen kasvu, pituuskasvu ainakin meidän poitsulla  kaikki pökät ovat liian pieniä.....
Siis mielestäni kasvu kaikin tavoin jonka minä herään huomaamaan kesän korvalla.

Rakastan luontoa, kaikkea siinä ja perhosia, pörriäisiä, lintujen laulua, aurinkoa, tuoksua.....
Keväällä se kaikki on niin suurta

Värit ja johan siinä tulikin piiiitkä luettelo 

T

[Kotkansilmä]

                   :

       Aurinko ahavoittaa, olutta messissä, huurteinen

        otettavissa, jää valittaa!! Västäräkki,

          luistelee tuolla kirkkaalla kalvolla,

            joka meille, on niin petollinen.


             Toivo herää, taas tälläkin erää.


                       

[Valkeinen]

Kevään tuoksu ilmassa. Voimistuva auringonvalo joka saa käpyrauhasen supattamaan.

[Riitta]

Lintujen laulu on number one!
Maan tuoksu ja auringon LAMMITTAVA energia-harkamaista. 

[Chandra]

Samanlaisista aiheista tunnumme nauttivan.Tänä aamuna,kun oli taas tuo kello viiden herätys päästin samalla kissani ulos.
Voi mikä kuoro siellä olikaan vastassa!

Oli muuten vielä kylmää.Ajattelin siinä samalla että kyllä,lintujen laulua keväällä ei voita mikään!Eli se kait on minullekin tärkein merkki.

Huomasin tuossa kelatessani sivuja,että olettekin jo asiaa puineet.
Olen ollut silloin vielä horroksessa talvipesässäni ja on livahtanut ohi.
Aurinkoista ja lämmintä kevättä teille kaikille!

[^^Queen Nefertiti^^]

Aurinko, istuttaminen, puutarhanhoito, puutarhakamat, jotka viittaavat viljaviin maihin. 

[eppana]

Aivan ihanaa on tuo valon lisääntyminen ja auringon kutitus nenänpäässä..luonnon herääminen ja kaiken uudelleensyntyminen. Eniten odotan sitä, kun näen ensimmäisen siilin
ja ensimmäinen ukkonen..oih.

[Rakkauden enkeli]

En osaa nimetä rakkainta. Linnunlaulu, kevään tuoksu (ei kuitenkaan koirankakan.  ) silmut puissa, aurinko joka jo lämmittää jne. 

[Asterix]

Hmmm... 
Kuumat katseet...

Keväisin karuimmistakin miehistä kuoriutuu ulos latinorakastaja..

Naiset kaunistuvat, miehet komistuvat..
Niinhän ne kukatkin tekevät.. :

[asboo]

Kyllä se on ne linnut, niiden laulu ja runsastuminen. Tuossa pääsiäisenä pohjanmaalta ajellessa tuijotin peltoja, joko näkyy töyhtöhyyppiä, kuoveja, kiuruja...Joutsenia näkyi n.100kpl eräällä järvellä ja sain jopa opetettua kuskille millaiselta näyttää töyhtöhyyppä.

Lintujenkin yläpuolelle menee lämpö. Olen sellainen vilukissa, että nämä yli +10 asteen lämpötilat saavat hymyn naamalle. Tarkenin jopa pestä tänään ikkunat

[May]

Vastaus on helppo ja yksiselitteinen:

SINIVUOKOT, SINIVUOKOT, SINIVUOKOT, SINIVUOKOT, SINIVUOKOT, SINIVUOKOT

Jotta kukaan ei nyt sekoittaisin meikäläisen kukkaidoleja niihin mustallamaijalla ajaviin, niin varmuuden vuoksi tässä kuva:

(http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/10597/thumb_Sinivuokot.jpg)

 

Sinivuokkoset liittyvät vahvasti lapsuuteen - siihen joka meillä useimmilla kiiltelee mielessä lähes täydellisen onnellisena. Aika kultaa muistot, totta tosiaan. Toiveikas retki unesta heräävään metsään etsimään sinisinä hohtavia kevään merkkejä talven jäljiltä vielä melkoisen harmaassa, vasta heräävässä metsässä. Ensin äidin kanssa, itsellä vielä apupyörät, sittemmin ystävien kanssa. Alle kouluikäisenä komeilin kerran jopa paikallislehdessä kylän ensimmäiset sinivuokot löytäneenä (tai ensimmäisenä joka oli tarpeeksi hölmö kiikuttaakseen ne lehden konttoriin). Terveisiä vaan sinne entisen Viialan lehden toimitukseen, jossa oli tarpeeksi hempeämielisiä toimittajia jaksaakseen omien kiireidensä keskellä julkaista lapsen keväisen onnenhetken.

Ensimmäisten sinivuokkojen etsiminen oli lapsuudessa kevään huippuhetki, lupaus tulevasta onnesta, tulevasta kesästä lämpimine vesineen ja uimaretkineen, voikukkaseppeleineen ja metsäseikkailuineen.

Ihan oikealta tragedialta tuntui se hetki, jolloin uudelle paikkakunnalle muuttaessani tajusin, että siellä ei kasvakaan sinivuokkoja. Tuntui kuin olisin menettänyt kevään siinä samassa. Nyttemmin pihaa jo koristaa etelämpää tuodut, itse istutetut sinivuokot kevään tulon turvaten.

PS. Lämpimät terkut sille ihanalle ystävälle, joka sinivuokkoinnostukseni tietäen lähetti jopa yhtenä keväänä minulle itse  tekemänsä sinivuokkokortin. 

[Esmiralda]

Ei ole vielä kukkia pohjoisessa, muutama violetti krookus seinänvierustalla!

Mutta yksi merkki työssäni on kun pikkutytöt alkavat hyppiä hyppiskää. Voi kun sitä katson, sitä keveyttä ja ponnistuksen loputonta pomppua!! En pystyisi enää...

Toinen veden voima, kun se alkaa virrata tuossa pienessä purossani. Vapaus...

Ja auringon lämpö, ne ensimmäiset kahvihetket jotka voi juoda ulkona verannalla tai istua rapulla ja ooh!

[Chandra]

 

Olette niin ihania asioita kuvailleet,että lukemalla niitä vaikka keskellä talvea,pääsisin kevään lämpöön.

Ja nuo Mayn sinivuokot!

Aivan samoin on täälläkin päässä.Muuttaessani paikkakuntaa,en tiedä mistä etsiä niitä.
Vaan teenkin saman tempun.Ajan kotikonnuille ja tuon pihaan.
Ovat kyllä rauhoitettuja,mutta jos ihan pari vaan tuon,,,
Lisääntyväthän ne vain sillä keinolla.

(puolustelee hän ja vaientaa omantuntonsa ääntä)

Esmis!
Täällä olen jo kahvitellut ulkosalla, nautiskellen lintujen laulukuorosta!

[maarita]

Tänään lämpimänä päivänä loikoessani auringossa näin kaksi kurkiauraa lentämässä pohjoista kohti. Ja pienten lintujen konsertti aamusta iltaan.

Ja AURINKO, AURINKO !!

Kun taivas on huikaisevan kirkas ja sininen, ja aurinko lämmittää kehon lisäksi sieluun asti. Ne päiväkahvit ulkona...

Ihan vielä ei näy hiirenkorvia puissa, mutta se on kevättä kun vaaleanvihreys valtaa puut ja pensaat.


    maarita