Kuten kirjoittelinkin tuonne toiseen ketjuun aiheesta, olen itse sanoisin olevani 95% absolutisti, kasvanut absolutistiperheessä (sisarukset ja vanhemmat suorastaan vihaavat kaikkea alkoholiin liittyvää, hyvä kun liköörikarkkeja suostuvat syömään

). Ystäväpiirini kuuluu sekä känniörveltäjiä että sivistyneesti ja harvoin juovia. Suurin osa kaikkein läheisimmistäni on juuri näitä sivistyneitä, harvoin mitään alkoholipitoisia juomia juovia. Nekin, jotka ottavat reippaamalla kädellä tuntevat minut niin hyvin, etteivät ala mankumaan, miksi minä en ole vetämässä kimpassa perseitä. Humalassa en ole ollut koskaan, enkä aio. Kauhutarinoita känniseikkailuista ja tappokrapuloista olen kuullut niin paljon, etten voi käsittää, miten joku suostuu siihen tieten tahtoen

No, ryyppäämistä voisi puolustella nuorella iällä esim. kokemusten keräämisellä ja muistoilla, mutta millaisia ne muistot oikein ovat, joita ei itse muista vaan kuulee jälkeen päin kavereilta

Minua alkoholi itsessään ei haittaa, mutta suomalaista juomakulttuuria en ymmärrä. Vedetään perseet aina kun mahdollista, hukutetaan tunteet alkoholiin, aloitetaan jo nuorena. Vakaumuksestani tuhistaan usein, että "oletpa vanhanaikainen" (viimeksi, kun paheksuin ääneen, miten ystäväni 15-vuotiaan serkkutytön piti saada serkkujensa kautta pullo kossua viikonlopuksi). Saan yhä selitellä, miksi en ota esim. viinaa (onneksi närästysherkkä vatsa yleensä kuittaa asian ihmeemmiltä tenttauksilta) puhumattakaan siitä, miten paljon sain selitellä vakaumustani täysabsolutismin aikaan!
Lisäksi olen huomannut sen, että suomalainen sietää kanssakulkijaltaan oikeastaan ihan mitä tahansa, jos tämä on kännissä, mutta sietoraja tipahtaa hurjasti, jos kanssakulkija on selvinpäin. Esimerkiksi nauraminen julkisissa kulkuvälineissä on tuonut minulle ja iloiselle ystävälleni erittäin murhaavia katseita, vaikka lyön pääni pantiksi, ettei ketään olisi häirinnyt, jos olisimmme örveltäneet kännissä ja oksentaneet lattialle!

Muut olisivat vain tuumanneet, että "jaha, vai näin, jatkampa lukemista, toivottavasti joku siivoaa tuon yrjön pois pian...."
Kotoa löytyy pullo viskiä, sen myönnän

Otan siitä joskus kossukolan, tosin minulla se kossukola on lähinnä hirveä määrä pepsiä ja ihan miniaavistus viskiä

Sitä drinksua on mukava naukkailla hyvän luettavan tai pelattavan lomassa, mieluiten hyvän ystävän kanssa. Flunssaikaan laitan viskiä myös teehen. Baarireissuilla (joita on tosin hyvin harvoin) olen yleensä limpparilinjalla, sillä siideri, lonkero ja olut ovat iso hyi ja jos olen oikein rahoissani, otan yhden drinkin. Niitä on kiva maistella
Punaviiniä en pysty juomaan, mikä harmittaa. Olisi mukavaa joskus nauttia hyvistä juustoista viinin kera, mutta kahden päivän närästys tuosta ilosta ei kannata
