seuraava »

[KissaKuu]

Hei,

Huono itseluottamus ihmissuhteissa on tuhonnut minulta monta hyvin alkanutta juttua. Se, että ei luota siihen, että itse olisi hyvä ja rakastettava. Hakee kuitenkin aina vahvistusta sille, ja haluaa kuulla kauniita sanoja, mutta eivät ne itselle ole kuitenkaan totta. Toista ei voi rakastaa, ellei ensin itse osaa rakastaa itseään. Niin kai sen usein sanotaan menevän.

Olen huomannut, että tämä on ihan yleinen vaiva ystäväpiirissäni. Seuraukset ovat sitten moninaiset. Itselläni juuri huono itseluottamus on aiheuttanut aivan järjetöntä käytöstä. Olen saanut apua siihen ja toivottavasti tilanne vielä korjaantuukin, mieluummin lopullisesti.

Mitenhän tämä näkyy kartalla vai näkyvätkö tällaiset asiat siellä ylipäätään? Onko teillä ollut samanlaista ongelmaa ja miten olette siitä selvinneet?

______________________

16.08.1981 10:55 (Kajaani)

[^^Queen Nefertiti^^]

Hm, kannattaako sitä kartalta etsiä kun sen on tiedostanut, vaan kehittää sitä tunnetta itsessään että on täysi ja varsin mainiosti kelpaava..

[KissaKuu]

Ei kannata. Enkä itse etsikään. Tulipahan tässä vain mieleen.

[Ebenia]

veikkaisin syyksi. Venus 12.huoneessa "piilottaa" rakkauden, Saturnus tuossa huoneessa voi aiheuttaa sen, että ihminen tuntee olevansa jotenkin muita ihmisiä huonompi, ettei ansaitse rakkautta - kun hän ei usko itse ansaitsevansa sitä, hänen on vaikea uskoa myös, että joku muu todellatodella voisi rakastaa häntä, vaikka sitä kuinka hänelle sanottaisiinkin. Venus Neitsyt ei välttämättä ole kovin avoin rakkaudellisten tunteidensa kanssa myöskään, pelkää tulevansa loukatuksi, joten kätkee tunteensa - joskus niin ettei itsekään tiedä mitä sitten todella tunteekaan.

[Kotkansilmä]

                             

     Itseluottamus.  Siinähän se jo on sanottu. Kyllä se

     lähtee omasta Itsestä, eikä toisilta kyselemällä, ainakaan

     lisäänny! Pelko, itsensä alttiiksi asettamiseen, esim:

     parisuhteeseen, ei voi toimia, koska kaikenaikaa hakee

     vahvistusta itsensä ulkopuolelta, ja sitähän lienee

     pitemmänpäälle onkin sitten turhaa odotella!


                           

[K-NRJ]

Eiköhän se sieltä lapsuudesta lähde tuokin.

Kuinka sinua on rakastettu? Omana itsenäsi vai pititkö sinun "olla" aina jotain jotta tuntisit että sinua rakastetaan?

  huoneessa 12 voisi olla yksi syy tietynlaiseen yksinäisyyteen, tämä  varautuneisuutta parisuhteeseen.

Sitten silmään pisti  , harhakuvia rakkaudesta. Silloin on vaikea erottaa, milloin on kyseessä oikea rakkaus ja siihen liittyy myös halua olla jotain muuta kuin on, luoda ikäänkuin ihannekuva miehelle. Vähän kuin "minä olen sitä mitä sinä haluat" ja oma itse jää pois.

Kunka näit äidin?  tekee rankkoja aspekteja.

[KissaKuu]

Rankka päivä ollut, terapia ei ole erityisen kevyttä kamaa tuntea läpi. Itkenyt ku vesiputous. En ole katkera enkä ketään syyttele, ja on lähinnä helpotus alkaa ymmärtää itseään. Pato on auennut, ja itsellä on semmonen fiilis, että nyt tulvii. Pelkästään hyvässä hengessä.

Kyllä, kyllä ja kyllä. Minulla on hyvin kinkkinen suhde äitiini -tosin erittäin läheinen ja pitkään myös erittäin hyvä- ja äidin odotuksiin ja kova halu ansaita äidin rakkaus. Isä taas hyvin etäinen, vähän niinkuin ulkona koko kuviosta ja meidän elämästä. (Mietin nyt, mitenhän tämä vaikuttaa tyttären miessuhteisiin sitten..?) Rakkautta ei ole osoitettu koskaan sanoin eikä kosketuksin. Olen joutunut kantamaan kovasti vastuuta jo pienestä pitäen, oma lapsuus jäi kai elämättä tai tuli elettyä vain puolittain.

Solmut aukeavat nyt. Piti tapahtua isoja muutoksia, että irtosin siitä miellyttämisestä ja niistä odotuksista - ja vapaudun näistä kaikista. Enää en ole niiden odotusten tiedostamattomassa ansassa. Minun ei tarvitse enää elää eikä tehdä niin kuin äiti haluaisi. Yhtäkkiä tiedän, että monet asiat ovat toisin, kuin mitä olen niiden luullut olevan. Koko minä -kuva kääntynyt toiseen asentoon ja ymmärrän itseäni niin hyvin.

Nyt mietin, että miten meni näin kauan, että tämä pystyi tapahtumaan. Miten en ole aiemmin tiennyt, että tarvitsen apua? Kai en olisi aiemmin pystynyt myöntämäänkään, että tälleen tämä todella on. Että minä, todella minä, olen se ihminen, joka on mennyt näin solmuun.

Joo-o. Kyllä sitä kartaltaki sitte oli nähtävissä, mutta silmät ovat olleet sokeat.

Kiitos kaikille. 

[K-NRJ]

Solmut aukeavat nyt. Piti tapahtua isoja muutoksia, että irtosin siitä miellyttämisestä ja niistä odotuksista - ja vapaudun näistä kaikista. Enää en ole niiden odotusten tiedostamattomassa ansassa. Minun ei tarvitse enää elää eikä tehdä niin kuin äiti haluaisi. Yhtäkkiä tiedän, että monet asiat ovat toisin, kuin mitä olen niiden luullut olevan. Koko minä -kuva kääntynyt toiseen asentoon ja ymmärrän itseäni niin hyvin.

Nyt mietin, että miten meni näin kauan, että tämä pystyi tapahtumaan. Miten en ole aiemmin tiennyt, että tarvitsen apua? Kai en olisi aiemmin pystynyt myöntämäänkään, että tälleen tämä todella on. Että minä, todella minä, olen se ihminen, joka on mennyt näin solmuun.

On tosi hienoa että olet tiedostanut asian ja hakenut apua. Tuo oli varmaan suurin askel paranemiselle, vaikkakin terapia tuskin on helppoa mutta oikeaan suuntaan olet menossa.

Sinullahan on vielä Saturnuksen Paluukin kokematta, ja siihenkin on vielä aikaa, joten ehdit vielä ihan hyvin etsiä itseäsi ennen varsinaista aikuisuutta.

Kaikki kun eivät tiedosta ongelmiaan nuorena. Itsellä tuo äiti-suhde nousi pintaan vasta odottaessani toista lastani, mutta olen ruotinut sitä psykologisen vyöhyketerapian avulla -tosin itsenäisesti, sillä olen opiskellut psykologiaa. En tiedä tarvitsenko vielä oikeaa terapiaa, jos koen niin tarvitsevani niin sitten menen. Siinä ei ole mitään hävettävää. Pääasia että oma eheytyminen alkaa ja se oma voima ja määrätietoisuus löytyy. 

Jotkut selvittelevät näitä asioita vasta vanhana, jolloin oma äiti on kenties jo kuollut.

[^^Queen Nefertiti^^]

Jotkut ei silloinkaan. 

[KissaKuu]

Sinullahan on vielä Saturnuksen Paluukin kokematta, ja siihenkin on vielä aikaa, joten ehdit vielä ihan hyvin etsiä itseäsi ennen varsinaista aikuisuutta.

Mitäs tuo Saturnuksen paluu sitten tarkoittaa? Lisää itsensä etsimistä? Pitkäkin jakso? Uh, kaaos elämässäni on ollut kovaa nytkin, ja ainakin kuvittelisin, että tämän pahemmaksi ei voi enää mennä. On vain yksi suunta ja se on ylöspäin.

Minulle tuo terapia on ollut silleen kohtuullisen vaivatonta, että olen aina tykännyt puhua asioistani ja käsitellä niitä syvällisesti. Tuntuu, että melko helposti päästiin "asian ytimeen", minulla kun on suuri halu käsitellä niitä asioita nyt. Kuitenkin on varmasti niin, että yhtään aiemmin en olisi halunnut nähdä omia ongelmiani ja siten niiden käsittely olisi ollut mahdotonta.

Tietysti sitä miettii, että löydänkö koskaan sitä rakkautta, jota osaisin vastaanottaa ja myös ilmaista. Nämä prosessit on pitkiä, sehän on selvä. Mielenkiintoista on se, että minulla on ollut todella vimmainen suhde siihen, että joku on ollut pakko olla. Vähän niinkuin, että rakastakaa minua joku, jooko!? Nyt tuntuu, että alan hyväksyä sen, että tarvitsen aikaa ja että elämä ei etene niin nopeasti kuin aiemmin halusin. Ja että pitää tosiaan opetella itse rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä.

Unista sen verran, että näin itse viime yönä unta, jossa oli iso monihuoneinen talo. Jotenkin talo oli tuttu, ja siellä oli uusia huoneita. Olin hirveän iloinen niistä huoneista, ja siitä, että yhdessä huoneessa oli minulle tärkeä henkilö, jonka kanssa olimme iloisia siitä uudesta huoneesta. Huoneessa oli muuten iso sänky, jossa oli sininen päiväpeite. En ole ihan varma, kuka hän oli, mutta itselle tuli siitä todella hyvä olo. En taida tarvita tulkintaa, tiedän, että mitä tuo uni tarkoitti. En ole nähnyt näitä talo -unia pitkään aikaan, vaikka aina silloin tällöin kuitenkin. Talo kai symboloi minua itseäni.

Kiitos taas kaikille. 

[K-NRJ]

Aikuisuus alkaa Saturnuksn Paluusta.  Tulee n. 28-vuotiaana.

Noista unista mainitsen minäkin. Minulla oli aikaisemmin usein toistuva uni, jossa makasin sängyssä ja minulla oli tosi paha olo, en pystynyt liikkumaan. Yritin huutaa äidiltä apua. Sitten äiti tuli katsomaan, hän oli karmean näköinen, hänellä oli kaksi suurta juuri ommeltua tikkiä naamassa, tukka likainen ja hän katsoi tosi inhottavasti että mitä sinä ulvot, ole hiljaa siellä... Hyi, tuo uni toistui muutamia kertoja mutta ei viime aikoina.

[sipelius]

Kissakuulle: 


Aivan kirjoitat kuin itse olisin kirjoittanut.Minä olen kylläkin jo nelikymppinen ja vieläkin painin saman asian kanssa.Nyt aivan hiljattain olen alkanut "sisäistää" vasta tuon asian ,olen teoriassa tiennyt sen jo kauan että en osaa rakastaa koska en pohjimmiltani rakasta itseäni vaikka olen yrittänyt opetella,mutta se taito ei ole niinvain opittavissa!
Siihen on tarvittu vuosien kokemukset,vaikeudet ja yksi kerrallaan putkahtavia syvältä nousevia traumoja jotka jonkun tilanteen tapahtumat laukaisevat ja jotka on siinä itketty ulos(yleensä humalassa..!),mutta sitä mukaan olo on helpottunut,ja ehkä olen ollut aina askeleen verran valmiimpi ottamaan vastaan ja osoittamaan rakkautta.

Hienoa jos olet mennyt terapiaan,terapeutti osaa kaivella nuo asiat esille ja pääset käsittelemään ne joten ehkä sinun tiesi ei ole niin pitkä kuin minun

Minullakin   :venus:neitsyessä joten ehkä rakkaudessa olemme niin pirun itsekriittisiä!!Ja huonoja näyttämään omia tunteita,minäkin osaan neitsytmäisesti näytellä tosi viileää,ja kovettua niin etten itsekään tiedä mitä tunnen,ja siksi,
 koetellakseni omia ja toisen tunteita,
minulla on ollut tapana suhteissa käyttäytyä niin huonosti että sillä tavalla testaan onko tuossa tyypissä ainesta;jos minua ei rakasteta kaikesta huolimatta,se ei ole "oikeaa"rakkautta!
Vähän niinkuin lapsi,että rakasta minua eniten silloin kun ansaitsen sitä vähiten,koska silloin tarvitsen sitä eniten!

Mutta koska olen kuitenkin jo "aikuinen",yksi lapsistani on jo aikuinen, niin eiköhän minunkin pitäisi jo pikkuhiljaa aikuistua

Olen nyt seurustellut yli kaksi vuotta ihanan kalamiehen kanssa,olen tietysti hänellekin kaikki temppuni tehnyt,mutta kuinka ollakaan,Hän ei ole häipynytkään!Mutta niinkuin kalamiehestä sanotaan,Minunhan se on tultava tietoiseksi omasta heikkoudestani ennenkuin hän uupuu

Niin ja se on vielä ollut minulla ongelmana että jos joku "rakastaa" minua,niin hänessähän on varmaan jotain vikaa,enkä ole arvostanut sellaista henkilöä,koska en ole arvostanut itseäni..?

Mutta tämä mies on sellainen jota minun on pakko arvostaa,hänellä ei ole lainkaan samoja heikkouksia kuin minulla,joten sitä kautta olen saanut myös itsearvostusta,tai paremminkin vahvistusta sille minkä pohjimmiltaan jokainen tietysti itsestään tietää;että olemme ainutlaatuisia!

No,taisi tulla pitkä vuodatus,mutta pitkän ja kivisen tien käyneenä haluan vain kertoa sinulle,että palkinto todellakin odottaa!!

Ps.Miten perhana nuo pallonaamat saa näkyviin,ei tule klikkaamalla,ja minä kun olen vasta-alkaja tässä hommassa??

[sipelius]

..no nyt ne tulikin näkyviin

[KissaKuu]

Minullekin on ollut tuttua tuo toisen tunteiden lapsellinen testaaminen. Nyt yritän päästä siitä pois ja opetella luottamaan, että minusta voi joku tykätä oikeasti, vaikka en olisikaan testannut häntä olemalla vaikea ja inhottava. Kyllä kai elämä testaa näitä juttuja muutenkin koko ajan, ei sitä tarvitsisi vaikeaksi heittäytyä ilman järkevää syytä.

[^^Queen Nefertiti^^]

Quado Daily Portion

 

You Have Yourself


In the end, what you have is yourself, who you are in your core, the truth and integrity that are you.  In the end, this is what you have.

Your success in the outside world can depend so heavily on the opinions and actions of others that you can become confused, believing that you make terrible mistakes, wondering if others like or respect you, wondering what you did wrong, in a state of perpetual worry that you are somehow not enough.  And when this happens and all you feel is some distorted reflection of what you think others want from you, of what you think they expect from you in order for you to succeed, then you can lose your way and become nothing but a bundle of nerves.

Did I do the right thing?  Did I say the right thing?   Am I dressed correctly?  Did I express myself well?  Do I convey the right image?  If you are trying to make your way in the world, whether it is in front of the camera or behind the scenes, yes, all of this does have an impact on your success with a given group of people.  But in the end, all you have is yourself and who you are and how you shine out with courage and integrity when you need to.

Right now, feel your center.  Find the spark of peace and calm within you, the light that glows in your solar plexus.  If you have been overly concerned with the opinions of others, that spark may seem a bit dim.  If so, open the top of your head to your own soul self and fill yourself again with the glowing golden presence of you, just you and only you, you in your highest form, you in the most complete and whole way that you are, deeply connected to love, deeply filled with peace.  Let that golden energy flow into you, let it clear your mind, heal your heart and then ignite that spark in your center, letting it grow brighter and brighter.

Now feel it.  This is who you are.  This is the essential you, this pool of peace and love, this sure knowing of what is right.  This is you.  This rightness is your rightness and it holds, no matter what.

You know who you are.  You know the talents that you have, even when you have not been able to adequately express them to others.  You know the heart that beats true in your body, the incredible wealth of knowledge and experience you have to share, even if you are not being given an opportunity to show it right now.  You know the deep well of resource that is you, the way you can get things done, the unique and sure way you view things, the well of creativity that is yours to tap into.  You know all this.  Go deeply into the place where you are absolutely certain of this, regardless of what anyone else thinks.  This is who you are.

And now, shine.  Let the glow begin to be brighter and brighter.  Let the feeling of peace deepen until you can feel it as endless.  Endless peace, endless love, endless centering into all that is.

And here, deep inside, where the peace is endless and you feel yourself connected deeply, know yourself.  This is the unchanging you.  This is who you are no matter what happens outside of you.  In the end, this is what you have and who you are.

This is the ever-refreshing source for truth, for decisions, for actions.  Yes, of course you must be aware of those around you, read them and connect with them, pay attention.  But in the end, this is the place where you must return, over and over, to decide what action you will take.  This is the well of certainty, this is the truth that does not compromise because it is all there is, this is the choice that moves through the fire and out the other side, where seeming risk is no risk at all, because the truth stands always.

This is not a state of euphoria.  This is a state of calm.  This is not a seeking for approval, but a certain knowing of what is right, for you, for this moment, right now.  And in the end, this is all there is.