Hassua, vaikken käy kirkossa kuin jouluisin näin eilen unta että olin jossain todella suuressa ja mahtipontisen kauniissa kirkossa joidenkin tuntemattomien opiskelutovereitteni kanssa (naisia kaikki). Kirkkoon tullessamme ja paikkoja etsiessämme huomasimme että siellä oli monissa vapaissa penkeissä varattu lappuja ja jouduimme sitten menemään kaikista huonoimmille paikoille, jotka unessa tiesimme olevan jotenkin ei niin kunnon kansalaisille.
Kyseessä on naisen osallistuminen miehen kanssa yhdenvertaisena yhteiskuntamme rientoihin.
Kuten kirkko on yhteiskunnan hengellinen muoto.
Opiskelet elämää ja naiseutesi "uutta elämää" heijastelemalla itseäsi muihin - naiseuteen meissä kaikissa.
Joillekin - ja tämä on yhteiskunnan aurassa - naisen tasa-arvoistuminen merkitsee epätietoisuutta siitä, onko se naisen arvoa alentavaa vai ylentävää.
Tätä on vielä ilmassa: sen kyseenalaistamista, että nainen on tulossa miehen "päänaiseksi".
Muutenkin unessa oli vähän sellaista "kyräilyn" tunnelmaa ja koimme olevamme jotenkin niitä ns. syntisiksi leimattuja naisia. Penkit joille viimein istuimme oli sijoitettu nurinkurisesti niin, että jouduimme istumaan selkä alttarille päin. Huomasimme, että meilläkin oli kuitenkin edessämme pienempi, koruttomampi ja vaatimattomampi alttari ja sen yläpuolella maalaus Jeesuksesta. :
Niin. Jeesus tulee vastaan niitä, jotka ilmoittautuvat niiksi "viimeisiksi". Kuten he myös ottavat vastaan Jeesuksen,
joka tulee kuin varkain, koska ei halunnut tulla juhlistetuksi muita ylemmäksi vaan muita varten. Kuten nainen on ollut taipuvainen elämään muita varten, hylkäämättä edes sotaan lähteneitään.
Ne, jotka seurailevat johtotähtenään parrasvaloisuutta, ovat samalla myös näyttämättä valolleen tietä selkäpuolensakin kohtaamiselle.
Joten kun teidät istutettiin väärinpäin, toimitittekin oikeinpäin etenevää alttaripalvelusta katsomalla "valoon varjojenkin takaiseen".
Sitten kirkossa alettiin jakaa ehtoollista ja tuumasin jollekin vieressäni istuvalle opiskelutoverilleni, että taidanpa mennä ehtoolliselle, enhän ole ehtoollisella käynytkään kun kerran ripille päästyäni. (Näin on oikeastikin elämässäni) No, sitten saavuin ehtoolliselle ja hämmästyin kun yllättäin siellä olikin perinteisen viinin ja leipäsen lisäksi katettu alttarille kaikenmaailman herkkuja.
Tämä on käytännön henkisyyttä: sen suominen itselleen, minkä haluaa jakaa muiden kanssa.
Eikä edes parrasvaloihin hakeutuminen merkitse kohdallasi sitä, että kääntäisit selkäsi sille, mistä olet jo muodostanut oman elämänsuuntimosi.
Vauraustietoisuus, jossa ei enää ole mukana muiden uhraamista sen eteen, että harvat nauttisivat mielin määrin, on tuo ehtoollisen yliläikkyvä anti. Tiedät, mitä suoda muille senkin kautta, että nautit välittäjän osastasi.
Se virtaa kauttasi.
Tämän pidemmälle en untani muistakaan, mutta oli kyllä niin sellainen sekava, etten oikein saanut siitä otetta ja en osaa oikein tulkita sitä.
Siinä kun oltiin välillä "väärin päin mutta oikein päin"
sitä perinteistä "oikein päin mutta väärin päin" -asetelmaa vasten.
Mitä te sanoisitte unesta? Otan kiitollisena vastaan näkemyksenne.
Unesi avautukoon nyt sinulle enemmän kuin sanani.
